Viekö epäonnistumisen pelko yöunesi?

Pitkän ähräämisen jäljiltä edessäsi on viimeinkin valmis pedaalilauta. Olet käyttänyt satoja euroja rahaa ja lukuisia tunteja etsiessäsi oikeat pedaalit, oikeankokoisen pedaalilaudan, virroittanut ne oikein mitoitetulla hyvälaatuisella virtalähteellä sekä kaapeloinut kokonaisuuden tarkoitukseen sopivilla välijohdoilla. Efektien järjestys on tarkkaan mietitty ja lauta on testattu treenikämpällä bändin kanssa toimivaksi. Se on siinä: ei ylimääräisiä hurinoita, pedaalit toimivat hienosti yhdessä ja soittosi soi kuulaana aiheuttaen vienoja kateudentunteita soittokavereidesi keskuudessa.

Keikalla ensimmäisen biisin puolivälissä liikkuvainen solisti tallaa keikan huumassa kitarapiuhasi päälle, ja se singahtaa ulos efektiketjusi ensimmäisen pedaalin sisäänmenosta hiljentäen koko järjestelmäsi.

Edellisen, tosielämään pohjautuvan insidentin jälkeen vaihdoin pedaalilaudalle menevän piuhan päähän kulmaplugin ja otin tavaksi kierrättää piuhani visusti pedaalilaudan nurkkatassun takaa, mutta hommassa oli kaikesta huolimatta hyvin hutera tuntu. Äkillisen vedon syntyessä nytkähdys kohdistuu silti kitarapiuhaan ja kohtaan, jossa piuha kiertää pedaalilaudan nurkan. Tarpeeksi kovaa riuhtaistessa piuha pääsee liikahtamaan kulman ympäri joka tapauksessa sen verran, että se irtoaa jakista. Huonoimmassa tapauksessa piuha on entinen.

Ratkaisuja keikkailevalle kitaristille

Custom Soundsin väki on ansiokkaasti tuonut tavallisten soittajien tietoisuuteen maailmalla kitarateknikoiden keskuudessa jo kauan sitten hyväksi todettuja niksejä. Niitä samoja, joilla areenoja kiertävien artistien järjestelmät pysyvät toimintakuntoisina illasta toiseen.

Monille jo tuttu ratkaisu ovat pedaalilaudan johdotusongelmat ehkäisevät, käsittämättömällä tavalla aivojen järjestelykeskukseen vetoavat Safety Clipsit. Nyt valikoima täydentyy kolmella uudella keikanpelastajalla, jotka kaikki pureutuvat eri ongelmakohtiin kitarajärjestelmässäsi. Kerrataan kuitenkin ensin mistä Safety Clipseissä on kyse!

Pelastaja numero yksi – Safety Clipsit

(tsekkaa klipsit Custom Soundsin verkkokaupasta)

Klipsien tehtävä on estää johtoja välijohtoja irtoamasta. Ne auttavat myös pedaalilaudan välipiuhaviidakon reitittämisessä. Vapaina roikkuvat välijohdot ovat alttiimpia ongelmille, ja etenkin juottamattoman George L:n tapauksessa liittimen kiinnitys pääsee helposti löystymään. Myöskään piuhojen klipsaamisen aiheuttamaa sanoinkuvaamatonta mielihyvää ei pidä väheksyä. Joten niittaa ne piuhat huolella, baby.

WP_20140307_16_09_47_Pro.jpg

Pienillä klipsuilla on helppo ohjata esimerkiksi virtalähteen piuhoja...

WP_20140307_16_24_42_Pro.jpg

...tai yksittäisiä signaalipiuhoja.

WP_20140307_16_09_56_Pro.jpg

Isommilla klipseillä kiinnityskapasiteettiä on enemmän.

WP_20140307_16_44_20_Pro.jpg

Klipsin avulla teet myös helpon vedonpoiston hasardeihin paikkoihin.

Mistä nämä klipsit ovat sitten päätyneet pedaalilautoihin? Kysyin tätä Kimmo Aroluomalta ja sain seikkaperäisen vastauksen paluupostissa:

-Epäonnistumisen pelko on voimakkain oppimiskeino. Hyvänä kakkosena tulee julkisen nöyryytyksen pelko. Kitarateknikon urallani tein kaikkeni, ettei signaali katkeaisi kesken esiintymisen. Olin jo pitkään katsellut ”sillä silmällä” käsin juotettuja putkivahvistimia ja ihaillut niiden layouttia ja tapaa millä johdot ovat reititetty. Varsinainen ahaa-elämys tuli kuitenkin keikkapaikalla, keskellä päivää, Kimmo valoittaa työnsä vaikeuksia.

-Madonnan Jätkänsaaressa soittama keikka oli aikansa kohutuin laatuaan Suomessa. Siitä puhuttiin kauan ja hartaasti. Halusin todistaa tämän omin silmin ja hommauduin töihin paikan päälle apukädeksi. Olin lavalla yhdessä muiden paikallisten kanssa rakentamassa portaita lavalle, kun silmäni osuivat Madonnan kitarakomboon. Katsoin eteenpäin catwalkille ja seurasin Madonnan crewin pedanttia valmistautumista illan esiintymiseen ja tuumin mielessäni: “Miten rouvan kitarateknikko aikoo varmistaa sen, ettei kitara pätki, kun artisti kirmaa hurmoksessa pitkin catwalkia?”.

-Langattomien laitteiden maailma täytti valtaosan lavan vasemmanpuoleisesta tilasta, sieltä syötettiin kaksi XLR-johtoa erillisiin rasioihin, jotka muunsivat linjatasoisen signaalin kitaravahvistimille sopivaksi, mutta sitten: vahvistimille menevät johdot oli niitattu klipseillä ja kierretty mutkalle niin, että niiden irtoaminen ei ollut fyysisesti mahdollista. Päätin sillä hetkellä, että tässä olisi ratkaisu. Nippusideankkureita oli ollut käytössä jo vuosia, mutta klipsi, josta johdon sai tarvittaessa irti tuntui täydelliseltä ratkaisulta. Yhdistin ajattelumallin vahvistimien sisällä näkemääni johdotukseen ja täydellinen tapa tehdä pedaalilautoja oli mielestäni syntynyt.

-Tein lautoja pari vuotta tällä tyylillä, kunnes todellinen testi kohtasi minut. Se tapahtui yllättäen. Vuoden 2011 Provinssirockissa Michael Monroe juoksi lavan poikki tuttuun tyyliinsä. Hänen mikkijohtonsa jäi kitaristi Steve Conten Wah Wah -polkimen alle. Michael ei nähnyt tätä vaan nykäisi johdosta kovaa. Lauta lensi voltin ilmassa ja laskeutui lavalle ylösalaisin. Juoksin katsomaan tapahtunutta. Steve soitti kun ei mitään olisi tapahtunutkaan. Pedaalilauta oli katollaan ja käänsin sen oikein päin. Kaikki johdot olivat normaalisti kiinni. Oli helppo nähdä, että tämä oli se ratkaisu, mitä olin odottanut jo vuosia. Oli aika jakaa ilosanomaa. Seuraavana päivänä päätin, että alan tekemään pedaalilautoja työkseni. Näiden klipsien avulla pystyisin antamaan johdotuksille elinikäisen takuun. Ne eivät oikein asennettuna voi yksinkertaisesti pettää!

Samaa periaatetta voidaan mukauttaa koko kitarajärjestelmään. Nämä tuotteet viimeistelevät safety-sarjan ja tuovat vihdoinkin kaikki käyttämäni osaset helposti pedaalilaudan rakentajien saataville, Kimmo summaa.

Pelastaja numero kaksi – Safety Ankkuri

(tsekkaa Custom Soundsin verkkokaupasta)

WP_20140303_12_06_06_Pro.jpg

Kuten todettua, valtaosa keikoilla syntyvistä vikatilanteista johtuu kokonaan tai osittain irronneesta piuhasta. Virtalähteiden johdot eivät tee poikkeusta tähän sääntöön.

WP_20140213_14_37_36_Pro.jpg

Kuvassa näkyvä johtokaaos on varmasti tuttu näky monelle DIY-henkiselle pedaalilautasepälle. Ylimääräisten piuhojen sullominen pedaalilaudan väleihin siirtää vääjäämättömiä ongelmia kuitenkin vain eteenpäin: ennemmin tai myöhemmin joku piuha pääsee irtoamaan, huonoimmassa tapauksessa keskellä keikkaa, hiljentäen koko kitararigisi.

WP_20140213_14_28_40_Pro.jpg

Myöskään Safety Clipseihin johtojen sullominen ei ole järkevää. Sen sijaan Safety Ankkurit ovat erityisesti paikallaan pedaalien virtajohtojen niputtamisessa. Johtoa virtalähteen läheisyydessä kulkee yleensä paljon. Ne ovat poikkeuksetta pysyvämpiä installaatiota. Niitä ei tarvitse irrotella kuten signaalijohtoja. 

Tavallisessa Safety Clipsissä tulee helposti joko liian ahdasta tai sitten jää väljää, jolloin johdot pääsevät vaeltelemaan ja koko ankkurin idea vesittyy. Safety Ankkuri niputtaa tukevasti paikoilleen juuri sen verran piuhaa kuin tarvitaankin.

Kimmo: Safety Ankkuri eroaa Safety Clipseistä siten, että jälkimmäisestä johdon saa aina pois nopeasti. Nippusiteillä kiinnittäminen on aina lopullisempaa, enkä suosittele sitä signaalijohdoille. Pedaalin rikkoutuessa johto pitää saada pois ja pystyä reitittämään uudestaan. Safety Clipsit suovat tämän mahdollisuuden. Ankkurit soveltuvatkin paremmin massakiinnitykseen.

WP_20140213_14_28_44_Pro.jpg

Ankkuri on hyvä mallata paikoilleen niin, että johdot mahtuvat kulkemaan virtalähteeltä luontevan näköisesti.

WP_20140213_14_29_22_Pro.jpg

Vielä viime hetken tsekkaus: kaikki tarvittavat piuhat kulkevat nippusiteen sisältä, ja kaikissa on sopivasti löysää ettei liian kova veto rasita liittimiä.

WP_20140213_14_29_54_Pro.jpg

Nippusiteen kiristys lempeästi mutta napakasti. Johdot pysyvät nätisti paikallaan pedaalilaudan pohjassa eivätkä pääse sumppuuntumaan mihinkään.

Toinen käyttötarkoitus Safety Ankkureille on liian pitkän johdon niputtaminen turvaan nippusideparilla. Hommassa on hyvä käyttää kahta ankkuria jotta lopputulos on siisti: yhdellä nippusiteellä tuloksena on mikkihiirimäinen hässäkkä johtojen tursuillessa joka suuntaan. Siivoton johdotus on myös alttiimpi jäämään kiinni lavalle syystä tai toisesta päätyvään, mitä monimuotoisempaan esineistöön.

WP_20140213_14_45_56_Pro.jpg

Muista jättää tarpeeksi löysää kääriessäsi piuhoja, etteivät sisällä kulkevat johtimet pääse katkeamaan liian kovasta rasituksesta. Lopputulos miellyttää jokaisen kontrollifriikin silmää.

WP_20140213_14_53_08_Pro.jpg

Nippareilla kiinnität myös vahvistimelle vedettävän viuhkan pedaalilautaan tukevasti.

Pelastaja numero 3 – Safety Karbiini

(tsekkaa Custom Soundsin verkkokaupasta)

Yksi vaihtoehto blogin alussa mainitun tilanteen ehkäisemiseksi olisi tietysti keikkailla vesiselvän solistin kanssa, mutta vähintäänkin hyvänä kakkosena tulee varsin yksinkertainen kikka:

WP_20140303_12_08_16_Pro.jpg

Pedaalilautaan klipseillä kiinnitettävä karbiinihaka ja metallirengas on helppo henkivakuutus keikoilla, ja herättää käytettäessä kutkuttelevia Cliffhanger-fiiliksiä.

WP_20140213_15_28_45_Pro.jpg

Katso ensin pedaalilaudastasi kohta johon turva-ankkuri on hyvä kiinnittää. Mieti mistä suunnasta kitarapiuhaan kohdistuva veto todennäköisimmin tulee ja aseta ankkuri ensimmäisen pedaalin sisäänmenon lähelle vetosuunnan puolelle.

WP_20140213_15_30_46_Pro.jpg

Laita kitarajohtosi kiinni ensimmäisen pedaalisi sisäänmenoon ja etsi metallirenkaalle hyvä kohta. Mitoita kohta niin, että kun solisti tallaa piuhasi päälle, vedonpoisto syntyy renkaan ja karbiinihaan varaan. Liittimen puolelle tulisi jäädä sen verran löysää ettei vetoa pääse syntymään liittimelle asti.

WP_20140213_15_30_55_Pro.jpg

Kiinnitä metallirengas nippusiteellä paikoilleen ja katkaise häntä. Tsekkaa vielä vedonpoiston toimiminen liikuttelemalla johtoa: jos rengas jää epähuomiossa liian lähelle liitintä niin ei hätää: mukana on ylimääräinen nippuside juuri näitä tilanteita varten.

Pelastaja numero 4 – Safety Strap

(tsekkaa Custom Soundsin verkkokaupasta)

WP_20140303_12_08_59_Pro.jpg

Pedaalilaudalta signaali jatkaa matkaansa piuhaa pitkin vahvistimelle, joka vokalistin on lähes yhtä helppo talloa irti kuin pedaaleillekin menevä piuha. Karbiinihakojen teippaaminen vahvistinten etulevyyn on ehkä hieman hölmönnäköinen keino torjua moisia tilanteita, joten vahvistimen päähän tarvitaan erilainen varmistus.

WP_20140213_15_22_38_Pro.jpg

Lenkki sidotaan piuhaan tai viuhkaan leivonpääsolmulla niin, että lenkin koukkupää jää vapaaksi. Löysää on hyvä jättää taas sen verran, että vahvarin kantokahvaan varmistettaessa piuha ulottuu vahvistimen sisäänmenolle vaivattomasti.

WP_20140213_15_23_28_Pro.jpg

Solmu varmistetaan nippusiteellä. Mukana on yksi ylimääräinen nippuside jos ensimmäinen kokeilu ei onnistu.

Viuhka vedetään backlinen taakse ja varmistetaan vahvistimen tai kaapin kantokahvaan lenkin avulla.

WP_20140303_12_10_43_Pro.jpg

Lenkin avulla niputat näppärästi myös samaisen johtoviuhkan kuljetusta varten.

Näinkö helppoa se on?

Hyvin seiftattuna koko järjestelmä pysyy toiminnassa läpi intensiivisimmänkin shown. Muutamalla klipsillä, karbiinilla ja vedonpoistolla teet ihmeitä ja nukut yösi rauhassa. Jos muu laitteistosi on kunnossa, huomioimalla johdotuksesi viimeistelet järjestelmäsi lopultakin ammattimaiselle tasolle.

Lava on valmis solistia varten!

WP_20140307_16_32_52_Pro.jpg

19.3.2014 Eetu Lehtinen
Kirjoittaja on musiikkiharrastelija, joka nautiskelee täysin rinnoin pahaksi päässeestä Ikea-efektistä.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus