Pysyykö plektra sormissa?

Parhaalta tuntuva plektra ei välttämättä ole parassoundisin. Lopulliseen soundiin vaikuttavat plektran mallin ja materiaalin lisäksi myös ihon kuivuus ja pH-arvo. Kynnen muoto ja sormien paksuus tuovat viimeisen persoonallisen lisän soundiin, mitä plektra omalta osaltaan täydentää. Näihin seikkoihin vaikuttavat ravintotekijät ja yleinen elämänlaatu. Tämä on yksi niistä syistä, miksi kaikki kuulostavat aina omalta itseltään.

Uusi vai käytetty plektra?

Jotkut kitaristit haluavat aina uudenkarhean plektran hyppysiinsä, ja vaihtavat sitä parin biisin välein. Vanha hylätään "käyttökelvottamana". Jotkut viskovat niitä yleisöön, toiset tiputtavat ne lavalle ja jatkavat soittoa tuoreella kappaleella. Toiset taas käyttävät samaa plekua läpi keikan, ja kolmannet haluavat plekunsa alunperinkin kuluneena. Sen patina ja pyöreys palvelevat silloin parhaiten käyttötarkoitustaan.

Vanhat plektrat katkovat kieliä

Yksi motiivi raskaskätisille soittajille plektran vaihtoon on kielten säästäminen. Plekua voi pitää tietämättään sellaisessa kulmassa, että se terävöityy vähitellen ja nirhaa sirkkelin tavoin kielen poikki. Jos kielten katkeaminen muodostuu ongelmaksi, kokeile vaihtaa plekua useammin.

Pysyykö plektra sormissa?

Tärkeä tekijä on plektran pinta ja pito hikisten sormien välissä. Tästä syytä moni suosii malleja, joiden pinnasta saa hyvän otteen. Vaihtoehtona on porata reikä keskelle plektraa tai hioa sitä hiekkapaperilla mattapintaisemmaksi. Veitsellä voi myös raaputtaa plekuun naarmuja, jolloin pito paranee.

Lavalla plektrojen tulisi olla aina samassa paikassa.

Soittajilla voi olla tarkat toiveet siitä, montako plektraa he haluavat käyttöönsä keikan ajaksi. Plekun tippuessa soittaja etsii niitä sieltä, missä ne ovat olleet aikaisemminkin. Pahimmillaan teknikko saa kuulla kunniansa, kun plekut eivät löydy ensi yrittämällä.

Plektrat keikalla

Plektrojen kiinnittämiseen on käytetty monenlaisia viritelmiä päämääränä, että ne olisivat artistin ulottuvilla helposti. Tässä niistä perinteisimmät.

1) Taskussa

On soittajia, joille tasku on edelleenkin se ainoa oikea paikka. Plekua on kaivettu taskusta niin monta kertaa, että se saadaan sieltä tarvittaessa salamannopeasti.

2) Kitarassa kiinni

Kitarasankaruuden huippuaikoina kitaraan kiinnitettiin teipillä erillinen lipas, josta uuden lehdykän sai napattua käden käänteessä. Myös kaikenlaisia teippivirityksiä on nähty. Kätevä "old school" -tapa on pujottaa plekut straton plekusuojan alle. Toimii aina.

3) Vahvistimen päällä

Pahimmillaan plekut lojuvat kaiutinkaapin tai nupin päällä, josta niitä sormikopelolla etsitään. Joskus ne löytyvät heti, joskus eivät.

4) Mikkitelineessä

Dunlop on kehittänyt aikoja sitten kumisen mikkitelineeseen kiinnitettävän plektratelineen. Tämä on yleisimmin nähty ratkaisu lavoilla, etenkin amerikkalaisilla bändeillä.

5) Kaapin tai vahvistimen reunassa

Monet artistit haluavat napata plektransa lavan takaosasta kaapin yläreunasta. Tämä on luonteva maneeri kappaleiden välillä. Otetaan huikka virvoketta, pyyhitään vähän hikeä ja napataan tuore pleku matkaan.

Yksi tapa on repäistä siivu teippiä ja laittaa plektran kärki siihen kiinni. Ongelmana on, että tämä tahraa helposti plektran pinnan. Etenkin, jos plekun laittaa liian "syvälle" teipin reunaan, koko komeus lähtee irti, kun soittaja yrittää ottaa plektran käteensä. Liimapintaa voi poistaa painelemalla teippiä sormillansa, jolloin sen pito heikkenee. Silti tämä on keinona kyseeenalainen ja aiheuttaa ennen pitkää ongelmia.

Custom Sounds Plektraständi

Toimiva idea on käyttää ohutta muovilistaa plekujen asettamiseen lavalla. Kyseessä on ohut teline, jonka väliin plektran saa ujutettua tukevasti. Sen pito on tiukka ja se napsahtaa mukavasti plekua pois otettaessa antaen varmuuden siitä, että plektra on kädessä. Telineen voi teipata helposti kaapin yläreunaan, jolloin se on tyylikäs ja näkymätön ratkaisu. Alla on kuva kitarakaappien yläreunasta. Lippaat odottavat täyttöä illan keikalle.

Kaappiin kiinnitettynä teline pysyy aina mukana keikasta keikkaan. Tämä on kiertueilla aikaa säästävä tapa.

Muita etuja mallissa on, että sen voi "ladata" valmiiksi lavan sivussa ja käydä lätkäisemässä mikkitelineeseen kappaleen välissä. On tuskaliaan hidasta pujottaa plektroja kesken keikan telineeseen, kun biisi on jo käynnissä.

Kimmo Aroluoma 1.1.2013
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

TILAA BACKSTAGE-BLOGI SUORAAN SÄHKÖPOSTIISI

comments powered by Disqus