Onko bufferista hyötyä vai haittaa?

Boss julkaisi pedaalin muotoon rakennetun viritysmittarin vuonna 1998. Nyt virittimen sai ensimmäistä kertaa asetettua helposti signaalitielle. Sillä oli myös vaikutus signaalin käyttäytymiseen. Boss TU-2 sisälsi bufferin. Pahaa-aavistamattomat soittajat eivät osanneet epäillä, että virittimen lisäämisessä ketjuun olisi mitään huonoja seuraamuksia heidän soundiinsa.

Boss innovaattorina

Bossin pedaalien yksi tärkeimpiä innovaatiota oli niiden hiljainen toiminta. Boss korjasi vanhoja efektejä leimaavan kytkimien paukkumisen. Samalla he eliminoivat kertaheitolla kaikki impedanssin heittelyihin liittyvät signaalin siirto-ongelmat.

Miten tämä tehtiin? Kyllä, bufferilla. Boss asensi bufferin jokaiseen pedaaliinsa. Eivätkä vain yhtä bufferia, vaan kolme kappaletta, kaikkiin pedaaleihinsa.

Mitä bufferi tekee signaalille?

Bufferilla saavutetaan tasainen tulo- ja lähtöimpedanssi. Tämä on periaatteessa hyvä asia. Bufferi pudottaa kitarasignaalin matalaimpedanssiseksi. Kuten impedanssi-blogissa kerroin, mitä matalampi sisääntulevan signaalin impedanssi on, sitä parempi on sen siirtosuhde.

Bufferi vai boosteri?

Bufferi sekoitetaan toistuvasti boosteriin. Tästä voidaan syyttää pedaalien valmistajia. Ne asetetaan usein samaan kuoreen. Riippuen valmistajasta, niitä voi käyttää joko/tai-periaatteella tai molempina yhtä aikaa.

Nämä kaksi termiä eroavat toisistaan kuitenkin täysin. Bufferi on puhtaimmillaan "unity-gain"-laite. Se ei nosta kitarasta tulevan signaalin tasoa. Boosteri taas lisää signaaliin gainia (voltteja), ja usein sen toiminta lähenteleekin jo overdrive-pedaalia. Wamplerin Decibel+ on esimerkki pedaalista, jota voit käyttää kumpaankin käyttötarkoitukseen.

Kolikon kääntöpuoli – liikaa buffereita

Monet hyötyvät bufferista jo tietämättään. Bossin lisäksi buffereita löytyy muun muassa joistakin T-rexin pedaaleista ja kaikista Visual Soundsin, Ibanezin ja DOD:n efekteistä.

Edellä mainitut pedaalit bufferoivat signaalisi, vaikkeivat ne olisi edes päällä. Signaali pysyy tasaisena, joskus jopa liian tasaisena. Oletko huomannut, että jotkut Bossin efektit eivät nosta signaalin tasoa, vaikka kuinka vääntäisit sen potikoita? Tämä johtuu siitä, että niiden bufferit eivät ole unity gain-tasolla, vaan niiden signaalin siirtosuhde on 98%.

Ylibufferointi muodostuu ongelmaksi, jos käytössäsi on paljon efektejä, joissa on bufferi sisäänrakennettuna. Signaalin kannalta olisi suotavaa, ettei niitä olisi ketjussa liikaa. Jos pedaalilaudassa on esimerkiksi kuusi Bossin pedaalia, signaali kopioidaan jokaisen bufferin kautta. Kuusi pedaalia sisältää yhteensä 18 bufferia. Signaalisi kopioidaan yhtä monta kertaa.

Mitenköhän tämä pedaalikattaus reagoi dynamiikkaan nojaavan soittajan käsissä?

Päällekkäisbufferointi tekee soundista elottoman, vie dynamiikan ja tekee kitarastasi steriilin kuuloisen. Optimitilanteessa niitä olisi pidemmässäkin ketjussa korkeintaan kaksi, ja ne olisivat mahdollisimman hyvälaatuisia.

Ovatko kaikki bufferit samanlaisia?

Bufferien toteutustapa eroaa toisistaan valmistajakohtaisesti. Ei voida olettaa, että bufferi olisi aina samanlainen sarja komponentteja. On kai selvää, ettei yhteen pieneen efektikoteloon saada ängettyä kolmea hyvälaatuista bufferia?

Yleensä laadukkaiden pedaalien suunnittelijat tietävät myös, miten mahdollisimman korkealaatuinen bufferi tehdään.

Hyvinä esimerkkeinä käyvät esimerkiksi

Nämä kaikki on suunniteltu kitarasignaalia varten. Ne pitävät sen dynaamisena ja transparenttina, mutta auttavat sitä kulkemaan turvallisesti perille asti.

Lehlen Sunday Driver -bufferi sisältää mahdollisuuden jopa nelinkertaistaa kitaran tuloimpedanssi. Putkivahvistimessa se on 1 M (1 000 000) ohmia, kun Lehlen bufferissa se on 4 M (4 000 000) ohmia. Tämä elävöittää soundiasi huomattavasti ja tuo siihen täysin uusia sävyjä.

Barberin erillisenä toimitettu bufferi. Mahtuisiko tämä samaan koteloon efektin kanssa?

Miksi käyttäisin bufferia?

Ennen kuin käytät erillistä bufferia, selvitä jokaisen käyttämäsi efektin kytkentä. Onko se True Bypass vai jo valmiiksi bufferoitu? Näin vältyt bufferien liialliselta käytöltä ja pidät signaalisi mahdollisimman luonnollisena.

Bufferin käyttö on perusteltua, jos sinulla on peräkkäin kytkettynä useita True Bypass -pedaaleja. Välijohdot, plugit, jakit ja etenkin pitkät signaalijohdot lisäävät kapasitanssia. Bufferi on lääke tähän, sillä korjaantunut impedanssi ehkäisee ylimääräisistä liitännöistä koituneen signaalin hävikin.

Soundi bufferin kanssa ja ilman?

  • Testaa ensiksi soundisi kytkemällä kitara suoraan vahvistimeen.
  • Laita seuraavaksi pedaalilautasi mukaan ketjuun. Pidä kaikki pedaalit pois päältä.
  • Kuuntele, muuttuuko soundi? Emme siis kuuntele efektejä vaan puhdasta signaalia.
  • Jos soundi tummenee efektilaudan kanssa, aseta ketjuun bufferi.
  • Muuttuuko soundi?
  • Vertaa soundin eroa kytkemällä kitarasi taas suoraan vahvistimeen.

Jos tuntuu, että soundisi heikkenee matkan varrella, bufferilla pääset samankaltaiseen tulokseen kuin jos kitarasi olisi kytketty suoraan vahvistimeen. Kuuntele alta esimerkki signaalista bufferin kanssa ja ilman:

Tässä oma kännykkäkameravideomme, jossa eron kuulee mainiosti:

Bufferin sijainti pedaalilaudassa

Aseta ketjun ensimmäiseksi impedanssille herkät efektit (fuzzit ja wahit) ja laadukas bufferi vasta näiden jälkeen. Ripottele ketjuun valikoima hyvälaatuisia True Bypass-efektejä. Jos tarvetta on, aseta ketjun viimeiseksi toinen hyvälaatuinen bufferi. Se ajaa signaalisi kunnialla perille asti, eli vahvistimelle.

Hyvä bufferi riittää noin kymmenen pedaalin yli. Se ei muuta soundiasi tai boostaa sitä. Bufferi tarjoavaa kitaralle oikean impedanssin ja huijaa sen elektroniikkaa luulemaan, että se olisi kytketty suoraan vahvistimeen.

Yksinkertaista, eikö?

17.7.2013 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus