Lentäminen soittimien kanssa voi tulla kalliiksi

Vielä 2000-luvun alkupuolella koneeseen sai viedä veloituksetta isojakin kuljetuslaatikoita ja instrumenttilaukkuja. Halpalentoyhtiöiden aiheuttama hintatason romahdus ja isojen yhtiöiden pakkoreagointi kiristyneeseen kilpailuun muuttivat kuitenkin sääntöjä nopeasti. Nykypolitiikka on yksinkertainen. Lipun hintaan kuuluu yksi matkalaukku per matkustaja. Ylimääräisistä tavaroista veloitetaan yhtiöstä riippuen 30­–40 €. Saman summan joutuu maksamaan, jos laukku painaa yli 23 kg tai sen yhteismitat ylittävät 158 cm, mutta ovat kuitenkin alle 177 cm.

Vuorovaikutus lentohenkilökunnan kanssa vaikuttaa suoraan ylipainomaksuihin. Check-iniin kannattaa mennä skarppina, sillä krapulainen tiuskiminen ei paranna mahdollisuuksia saada ylikiloja koneeseen veloituksetta. Renttuimago voi toki toimia monessa paikassa, mutta rocktähteys kannattaa unohtaa, kun asioidaan virkailijoiden kanssa.

Joillain lentoyhtiöillä on erillinen soitinartikla, joka sallii soittopelien lennättämisen matkustamossa. Laukkurajoitukset on hyvä tarkistaa ennen lippujen varaamista, sillä monet halpalentoyhtiöt eivät noudata isojen liittoumien sääntöjä. Vaikka noita yhtiöitä käyttämällä säästäisi lennoissa, voivat ne periä tavaroista niin paljon ylimääräistä, että samalla hinnalla tai halvemmallakin saisi jo paremmin omiin aikatauluihin sopivan lentolipun toisaalta.

Jos soittimet ovat erityisen arvokkaita, ei niitä välttämättä uskalla antaa lentohenkilökunnan käsiteltäväksi edes kovassa laukussa. Tällöin instrumentit kannattaa pakata pehmeään laukkuun, sillä kovan laukun kanssa on mahdoton päästä läpi kentän turvatarkastuksesta, ja tavarat siirretään auttamatta ruumaan.

Jos budjetti on äärimmäisen tiukka, yksi vaihtoehto on repiä pedaalilaudat auki ja sulloa efektit henkilökohtaisiin laukkuihin. Näin säästää muutamia satoja euroja, mutta vastineeksi bändi näyttää keikkapaikalle saapuessaan joukolta aloittelijoita. Vielä pahempaa on, jos johtoja ja virtalähteitä riepotellaan edestakaisin – silloin ne vähitellen hajoavat ja riskeeraavat tärkeän ulkomaankeikan. Mielestäni tämä on säästämistä väärässä paikassa.

KITARATEKNIKOLLE backlinen viimeistely kiertuekuntoon on kunnia-asia. Olin tehnyt parhaani ja suunnitellut bändin soittajille uudet kevyet pedaalilaudat. Vaikka suurin osa efekteistä ja reitittimistä jäi kiertueella käyttämättä, sain silti puristettua olennaisen pieneen kokoon. Lisäksi olin punninnut, merkinnyt ja luetteloinut soittimemme ja matkalaukkumme tarkasti sekä laskenut niistä koituvat kustannukset etukäteen.

Arvioni pitivät kutinsa, joten luottokorttiamme viilattiin Helsinki-Vantaan lentokentällä vain 360 euron verran. Se on halpa hinta rahdituksesta jenkkeihin, etenkin kun emme olleet varsinaisesti tinkineet mistään. Vuokrabacklinea, kieliä ja kapuloita lukuun ottamatta meillä oli kahden kuukauden kiertueelle kaikki tarvittava mukana. Olimme mielestäni varmalla pohjalla backlinemme suhteen.

12.10.2016 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Brian Enon avulla itsensä elinvoimaisena pitävä entinen stoner-rokkari, toinen Custom Soundsin omistajista sekä Custom Boards -pedaalilautakonseptin kehittäjä.

Teksti on lyhennelmä tuoreesta Jenkkirundi – seitsemän viikkoa kiertue-elämää-kirjan luvusta "Matka rapakon taakse". Opus kurkistaa kulissien taakse ja näyttää realistisesti, mitä tapahtuu, kun suomalainen bändi lähtee kiertämään Amerikkaa tiukalla budjetilla. Kirjaa saa seuraavilta jälleenmyyjiltä:

 

comments powered by Disqus