Langattoman signaalin haasteet

Soundistaan tarkka artisti ei soita langattomalla, edes stadionilla. On mielenkiintoista huomata, että monet käyttävät vielä johtoa, vaikka saisivat langattomia ilmaiseksi käyttöönsä. Universumin kruunaamaton soundikuningas Pink Floydin David Gilmour kytkeytyy järjestelmäänsä johdolla, ei koskaan langattomalla. U2:n show on maailmankuulu, ja kitaristi Edge käyttää suuren osan keikasta langatonta. Silti hän turvautuu johtoon soittaessaan Stratocasterilla, jonka pienitehoisten mikkien soundi on herkkä häiriöille.

Iron Maiden on heavybändeistä tunnetuin johtojen puolesta puhuja. Tämä oli nähtävissä jo legendaarisella "Live After Death" -tallenteella. Nykyään bändin kitaristit käyttävät muutamissa kappaleissa langatonta, mutta suurin osa keikasta soitetaan edelleen johdoilla. Kitaristi Dave Murray myöntää avoimesti, että langaton vaikuttaa negatiivisesti hänen soundiinsa.

Radiosignaalin kompressointi

Vertauskuvaksi käy hyvin kodin stereojärjestelmä. Oletko kuunnellut musiikkia tietokoneelta pakattuna AAC-muotoon, joka syötetään langattomasti Applen Air Port Expressin läpi stereoihin? Helppoa ja vaivatonta. Mutta kokeilepa pistää sama levy CD-soittimeen, joka on kytketty samaan vahvistimeen. Ero äänenlaadussa on valtava.

Täysin sama reaktio tapahtuu kitarasignaalissa. Korva mukautuu nopeasti ja mieltää soundin normaaliksi. Vasta kun soittaja keskittyy kuuntelemaan eroja, ne paljastuvat armotta. Täytyy muistaa, että keskivertokuulija yleisössä ei huomaa pieniä vääristymiä tai epäluonnollisuuksia soundissa. Etenkään, kun soundi tulee PA-laitteistosta huumaavalla äänenvoimakkuudella ja seassa on koko muukin bändi.

Linjatasoinen signaali

Langattoman jakin ulostulo on lähtökohtaisesti linjatasoista signaalia. Sen voimakkuus on muutamia voltteja (2–3 VAC). Kitaran ulostulo passiivimikeillä on suunnilleen yhden voltin (1 VAC) luokkaa. Langattoman ulostuloa voitaisiinkin verrata aktiivimikkien tai erillisen boosterin antamaan ulostuloon. Toisin sanoen, se ei ole likimainkaan samanlaista, jota passiivimikeillä varustetusta kitarasta saadaan ulos. Efektit reagoivat täysin erilailla tähän signaaliin. Jotkut sietävät tätä "kuumempaa" signaalia, mutta herkempiä komponentteja sisältävät pedaalit eivät tästä signaalista pidä. Fuzzien toiminta muuttuu täysin. Myös overdrive-pedaalit toimivat parhaiten matalalla sisääntulojännitteellä, mikä yksikelaisista mikeistä nille annetaan.

Lisääntynyt taajuuskaista

Etenkin digitaalisten langattomien myötä on kohdattu uusi "ongelma", lisääntynyt taajuuskaista. Digitaaliset langattomat pystyvät siirtämään signaalia koko kaistalta, yli ja alle ihmiskorvan kuulon. Kitaristit eivät ole tottuneet tähän. Esimerkiksi Michael Monroen kitaristi Steve Conte kärsi aina liian kireästä soundista nasaalien vuokravahvistinten kanssa. Hän käytti Sensory Overdrive -kiertueella Line 6:n Relay G30 -langattomia, joissa johdon emulointi oli selkeästi rotaatiokytkimen takana. Hän halusi sen säädettäväksi maksimiasentoonsa, niin, että sisällä oleva kondensaattori vei mahdollisimman paljon yläpäätä pois. Kuten pitkä johto, tämä muutti signaalin kapasitanssia ja siirsi kitaran mikin toiminta-aluetta alaspäin. Soundi saatiin näin toimivaksi, ja koska vahvistimet vaihtelivat, tällä säädöllä pystyttiin kompensoimaan aina muuttuneita olosuhteita.

Juuri tätä kirjoittaessani käväisin seuraamassa HIMin valmistautumista Euroopan festivaalikeikoille. Bändi sai tuotantoharjoituksiin testiin uuden Shuren ULX-D-sarjan langattoman järjestelmän. Koekuuntelimme laitetta yhdessä bändin kitarateknikko Antti Toiviaisen kanssa ja teimme AB-vertailua johdon kanssa useaan otteeseen. Tiputimme lähtötasoa reilusti, että saimme signaalin samalla tasolle johdon kanssa. Soundi oli silti moniulotteisempi keski- ja ylätaajuuksiltaan. Neljän high-gain vahvistimen yhteissointi kuulosti upealta langattoman läpi. Oli vaikeaa nähdä perusteluita, miksi kitara kannattaisi kytkeä johdolla järjestelmään tai miksi sen kapasitanssia pitäisi keinotekoisesti lisätä.

Keinoja soundin muokkaamiseen

Kuten langattomien osia läpikäydessä ilmeni, soundiin voi vaikuttaa monella eri tavalla. Kitaristilla on käytössään useita eri vahvistustasoja. Sen sijaan, että ajaisit näitä kaikkia "täysillä" säröytymisen rajamailla, kannattaa nähdä vaivaa niiden hienosäätöön. Koska tasoja on paljon, se voi tuntua aluksi vaikealta, mutta vaivannäkö palkitaan.

Tässä "checklist" langattoman järjestelmän optimoimisesta kitaralle:

  1. Mikkien korkeus kitarassa vaikuttaa oleellisesti signaalin voimakkuuteen.
  2. Lähettimen sisääntuloherkkyys, jossa tasoitetaan kitaran mikeiltä tulevaa signaalia.
  3. Lähettimen ulostulo, jolla vahvistetaan pakatun signaalin voimakkuutta antennien välillä.
  4. Vastaanottimen ulostulo, jolla signaalia syötetään eteenpäin.
  5. Mahdollisen ABC-vaihtajan hienosäätö, jolla tehdään viimeinen silaus tasoihin.

Jos nämä kaikki vaiheet tehdään huolella, tuloksena on yllättävän luonnollinen soundi. Uskallan väittää, että harva kuulee eroa, kun koko bändi lisätään miksaukseen mukaan.

Muutamia apuvälineitä

Lisälaitteita, joilla yritetään palauttaa langattoman signaalia lähemmäksi "normaalia", on useita. Alla on muutamia esimerkkejä, joilla voidaan yrittää saada kitara tai efektit "luulemaan", että käytössä olisi johto. Näitä laitteita näkee käytössä kuitenkin harvoin. Hyviin tuloksiin päästään myös ilman lisävälineitä. Tärkeämpää on miettiä järjestelmää kokonaisuutena ja hienosäätää se niin, että se palvelee käyttötarkoitustaan.

  • Radial Dragster pureutuu signaalin alkulähteille. Heillä on valikoimassaan impedanssimuunnin, jolla kitaran mikeille saadaan mahdollisimman samankaltainen näkymä kuin jos se kytkettäisiin suoraan vahvistimen sisäänmenoon.

Yksi vaihtoehto on ajaa signaali XLR-liittimestä mikkitasoisena, jolloin sen volttimäärä on pienempi, ja muuntaa se myöhemmin plugiksi efektejä varten erillisellä liittimellä.

Skrydstrup on kehittänyt erillisen konvertterin, joka muuntaa signaalin fuzzeille sopivaksi. Asensin tämän ihmelaatikon juuri ennen Z.Vexin Fuzz Factorya erääseen järjestelmään, jossa se tasoitti signaalia vastaamaan kitaran passiivimikkien ulostuloa.

Yksi keino ratkaista tämä ongelma on Ebtechin Line Level Shifter. Tämä laite oli käytössä Madonnan edellisellä kiertueella juuri ennen rouvan Orange-vahvistimia. Langattomien signaali ajettiin kaukaa lavan sivusta tähän laatikkoon, josta se syötettiin vahvistimelle.

Langattomasta potkua soundiin

Kitaristit, jotka soittavat koko ajan soittimen sävynsäätimet (volume, tone) tapissa, voivat jopa hyötyä langattoman soundista. Rock- ja metallikitaristien tyyliin voi sopia järjestelmän kompressoitu, esivahvistettu signaali.

Langattomissa järjestelmissä on aina reilusti headroomia, ja etenkin metallibändit ajavat surutta pakkejansa sen äärirajoilla. Tuntuu, että etenkin yhdysvaltalaisten metallibändien keskuudessa tämä on jopa käytäntö. On luonnollinen ajatusmalli antaa mahdollisimman paljon vahvistustehoa signaalille niin, että siitä siirtyy mahdollisimman paljon eteenpäin. Kolikolla on myös kääntöpuolensa. Mitä kovempaa signaalia tuutataan vastaanottimelle, sitä enemmän se menee tukkoon. Tällä tapetaan dynamiikka tehokkaasti. Langattoman toisto onkin parhaimmillaan, kun soittajan dynamiikka on mahdollisimman tasainen.

Langaton boosterina

Langattoman vastaanottimella voidaan ajaa vahvistimen etuastetta, jolloin se toimii samankaltaisesti kuin erillinen boosteri. Monet metallibändit käyttävät tätä ominaisuutta joko tietoisesti tai vahingossa. Vuokralangattomilla ja vuokravahvistimilla, joiden kunto voi olla arveluttava, on helppo ajaa järjestelmää mittarit punaisena. Näin vahvistin antaa enemmän gainia, ja sitä voidaan ajaa jopa kierron rajamailla. Tätä kompensoidaan asentamalla erillinen kohinasalpa järjestelmään. Kitara voi olla kiertoherkkä jo pienestäkin kosketuksesta kieliin. Vahvistimen yliohjaaminen on perinteinen tapa saada lisää saturaatiota "demppaamiseen". Boostereilla tätä on tehty kymmeniä vuosia, mutta saman asian voi hoitaa myös langattomalla järjestelmällä.

Tyypillinen ISP:n kohinasalvan kytkentä. Tällä poistetaan kaikki vahvistimen etuasteesta tuleva kohina tehokkaasti.

Kenelle langaton ei sovi?

Langattomien käyttö kitarajärjestelmissä jakaa rankasti mielipiteitä. Jos harkitset langattomaan siirtymistä, kysy itseltäsi: hyväksynkö mahdolliset kompromissit soundissa lisääntyneen käyttömukavuuden myötä?

Huonoa langatonta ei kannata ostaa. Langattomien hinnat vaihtelevat valtavasti. On selvää, että niissä on eroja. Tämä pätee myös vanhoihin, jopa viisitoista vuotta vanhoihin järjestelmiin. Jos ne olivat aikanaan parasta mitä rahalla sai, ja ovat ne käyttökelpoisia vielä nykyäänkin. Ainakin huomattavasti parempia kuin modernit mutta halvat langattomat. Ei se ikä, vaan se laatu. Jos kitaraan ja vahvistimeen on satsattu, ei soundiaan kannata pilata halvalla langattomalla.

Soundi on soittajan sormissa

Langaton voi olla kitaristille jo valmiiksi kirosana. On soittajia, jotka tuomitsevat sen käytön täysin. Jos tuntuu, että soundista jää "jotain" matkan varrelle, ei järjestelmä palvele käyttötarkoitustaan.

Monet eivät kuitenkaan koskaan vaivaudu kokeilemaan, miltä tarkkaan optimoitu järjestelmä voisi kuulostaa. Jos asenne on valmiiksi negatiivinen, voi olla turhaa yrittää muuttaa mielipidettään väkisin toiseen suuntaan.

On kitaristeja, jotka arvostavat yli kaiken orgaanista soundia. He hallitsevat oman soittodynamiikkansa ja kitaran sävynsäädöillä pelaamisen täydellisesti. Parhaimmillaan nämä keinot ovat ratkaisevassa osassa heidän soittotyyliään ja kokonaissoundiaan. Langaton ei ole heitä varten.

Sounditietoiselle kitaristille johto on vakaampi ja dynaamisempi linkki vahvistimeen. Jos erinomaiseen soittimen hallintaan lisätään osaava efektien käyttö ja etenkin germanium fuzz -pedaalilla soundin "puhdistaminen", pilaa langaton tämän interaktion täysin.

Näiden soittajien kuunteleminen on palkitsevaa puuhaa, ja olisikin vaikea kuvitella maamme sounditaiturien kuten Mikko Lankisen, Esa Pulliaisen, Esa Kuloniemen, Jussi Jaakonahon tai Miikka Paatelaisen (vain muutamia mainitakseni) käyttävän langatonta keikoillaan.

Kimmo Aroluoma 1.6.2013
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus