Langattoman järjestelmän osat

Puhtaasti äänentoistollisesta näkökulmasta langattomuudessa ei ole järkeä. Pedaalit ja vahvistimet on suunniteltu vastaanottamaan signaali kitarasta, ei esivahvistetusta radiolähettimestä. Riippuen siitä kuinka hyvin laitteisto on mietitty, soundi on silti mahdollista saada hyväksi. Vieläpä erittäin hyväksi.

1) Langaton lähetin (Transmitter)

on se pieni "pakki" (engl. beltback), joka kiinnitetään kitaran hihnaan. Kitarasta lähtee johto lähettimen sisäänmenoon, ja laite muuttaa kitarasignaalin radioaalloiksi. Antenni toimii sen ulostulona. Lähettimien materiaalit vaihtelevat. Osa on metallipinnotteisia, osa muovisia. Jos pakki saa paljon kolhuja, se voi muuttua mikrofoniseksi, mutta toimia silti. Mikrofonisuus paljastuu koputtamalla lähetintä sen päällä ollessa. Jos tämä melu tuntuu häiritsevältä, lähetin pitää huollattaa tai vaihtaa.

Sennheiser EW172 G3 -sarjan lähetin, jonka kuori on metallia. Sen rakenne on erittäin jykevän oloinen.

Lähettimen sisääntuloherkkyys

Laadukkaimmissa lähettimissä on sisääntulon herkkyyden (sensitivity) säätö. Tämä on ensimmäinen aste, jossa kitaran signaalin tasoon voidaan vaikuttaa. Tällä hienosäädetään sisääntulevan signaalin taso ja tasoitetaan eri mikkien voimakkuuksien eroja.

Jos käytössä on monta eri kitaraa mutta vain yksi lähetin, sisääntuloherkkyyden säätö voi muodostua ongelmaksi. Olisi suotavaa, että jokaisella soittimella olisi oma, sen mikkien tehon mukaan säädetty lähettimensä.

Sisääntuloherkkyyden säätäminen on tarkkaa puuhaa. Mitä enemmän sisääntuloa yliohjataan, sitä enemmän menetämme dynamiikkaa heti ketjun alussa. Jos signaalia lytätään liikaa heti kärkeen, tehtyä ei saa tekemättömäksi enää myöhemmässä vaiheessa.

Toinen aste, jolla signaalin tasoon vaikutetaan, on sen ulostuloteho. Yleensä tälle on lähettimessä desibeleittäin porrastettu asteikko. Signaalia vahvistetaan niin, että se siirtyy parhaalla mahdollisella tasolla lähettimen antennista eteenpäin ja jatkaa kulkuaan vastaanottimelle.

Signaalia joudutaan vielä kaventamaan siinä vaiheessa kun se muutetaan radioaalloiksi. Kitaran taajuuskaista on lähtökohtaisesti laaja, joten lähetin joutuu tekemään kompromisseja. Se tiivistää kitaran sille syöttämää informaatiota niin, että se voidaan lähettää radioaaltoina eteenpäin. Lähetin sisältää siis eräänlaisen kompressorin tätä tehtävää varten.

Lähettimen kiinnitys hihnaan

Olisi upeaa jos lähetin pystyttäisiin kiinnittämään hihnaan pysyvästi. Riippuen sen mallista, kiinnitys hihnaan voi vaihdella. Perinteinen keino on teipata lähetin sähköteipillä kiinni ja varmistaa sen kiinnitys rannenauhalla. Näitä löytyy usein bändin merch-kojulta, josta ne ovat luultavasti alun perinkin päätyneet kitaristien käyttöön. Tätä yksinkertaisen tehokasta kiinnitystapaa käyttää suurin osa bändeistä.

Keikan jälkeen rannenauha otetaan pois lähettimen päältä, jotta se voi kuivua rauhassa. Muuten siinä mahdollisesti oleva kosteus imeytyy lähettimen herkkään elektroniikkaan yön aikana.

Lähetin tulisi kiinnittää hihnaan niin, että artisti tai kitarateknikko pääsee nopeasti käsiksi sen toimintoihin. On kätevintä ja turvallisinta kiinnittää lähetin hihnan suuntaisesti. Unohda lähettimissä olevat "vyöklipsit", ne eivät pysy kiinni tositilanteessa ja niistä on vain haittaa. Ota ne pois, ja näin saat pakin lähemmäksi hihnaa, mikä vähentää sen heilumista. Hihnaa myötäilevä kiinnitys ehkäisee myös lähettimen antennin ihokontaktia. Jos antenni osuu hikiseen ihoon, signaali on vaarassa. Pahimmillaan tästä muodostuu häiriöitä tai jopa signaaliin katkeaminen.

Shuren ULX -sarjan sekä Line 6:n Relay-lähettimet ovat mukavia kiinnittää. Niiden patteriluukku on pohjassa, ja päälle/pois-kytkin ylälaidassa. Sennheiserin G2-lähetin on hieman kinkkisempi kiinnittää niin, että sisällä olevaan päälle/pois-kytkimeen pääsee käsiksi. G3-sarjan versiossa tämä epäkohta on korjattu. Päällä olevan mute-kytkimen saa ohjelmoitua niin, että se sulkee lähettimen radiosignaalin täysin.

2) Johdot ja liittimet

Kitaran jakkiin kytketään lyhyt johto, jolla sen mikit yhdistetään langattomaan lähettimeen. Jos jakki sijaitsee kitaran kannessa tai sen sivussa (kuten Gibsoneissa), olisi suotavaa, että kytkentä tehtäisiin kulmaplugilla. Alla Custom-tehty langattoman johto Switchcraftin kulmaplugilla.

Stratocasterin ja V-mallisten kitaroiden jakkeihin sopivat puolestaan suorat plugit. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin kitaroihin, joissa on runkoon upotettu jakki.

Jos johto on vääränlainen, tuottaa se käytännön ongelmia. Varakitaroita säilytetään kitaratelineessä, ja suorat plugit kitaran reunassa tekevät hankalaksi niiden paikalleen laittamisen. Jos taas soitetaan 335-tyyppistä kitaraa, jossa jakki on kitaran kannessa, suorana törröttävä plugi on hirvitys ja potentiaalinen ongelman aiheuttaja. Sama sääntö pätee kitarajohtoihin. Plugi tulisi aina olla mahdollisimman huomaamaton ja suojassa kolhuilta.

Eri langattomien valmistajien liitosjohdot

Sennheiser on yksi tunnetuimpia langattomien valmistajia. Heidän laitteensa ovat erittäin laadukkaita, mutta Evolution-sarjan langattomien valmisjohdot ovat hieman merkillisiä. Ne toimivat moitteetta, mutta muottiin tehty plugi herättää epäluottamusta. Lisäksi johto on DIY-juottajan painajainen. Älkää kokeilko kotona. Sisällä olevaa materiaalia ei ole tehty itse juotettavaksi.

Johdon toisessa päässä on lukittava 3.5mm (1/8") miniplugi. Tämä liitin mahdollistaa erinomaisen vedonpoiston. Sennheiserin G2-sarjassa oli pieni mutta piinaava ongelma. Johdon sisääntulon jakin mutteri löystyi helposti, mikä toi rahinaa signaaliin. Loctiten kierrelukite on hyvä keino ehkäistä tämä potentiaalinen ongelman aiheuttaja. Tämä epäkohta on onneksi korjattu G3-sarjan pakeissa ja mielestäni hiottu loppuunsa. Liitin on erinomainen ja toimii moitteetta.

 Niiden kytkentä on toteutettu seuraavasti:

  • Kitarajohdon plugin kärki (kuuma) – 3.5 mm liitin ring
  • Kitarajohdon plugin runko (maa) – 3.5 mm runko ja tip

HUOM! On tärkeää tehdä kytkentä näin, jolloin kitaran mikit toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Ikään kuin soitin olisi kytketty suoraan vahvistimeen.

Shure käyttää mini-XLR liittimen nelipinnistä versiota (TA4F). Sen käyttö on suhteellisen mutkatonta. Liittimen pinnien putsaaminen on tärkeää, ja säännöllinen käsittely ehkäisee tehokkaasti häiriöiden syntymistä. Langattomassa signaalinsiirrossa puhtaat kontaktit ovat vieläkin tärkeämpiä kuin suorakytkennöissä.

Kuvassa vasemmalla on urosliitin ja sen pinnijärjestys numeroina. Oikealla on naarasliitin, joka kytkeytyy plugin kautta kitaraan kiinni. (Huomaa kääntyvä pinnijärjestys uroksen ja naaraan välillä.)

Shuren johdossa on laadukkaat liittimet molemmissa päissä. Johdon kolvaus on helppoa. Jos haluat siihen kulmaplugin, se pitää juottaa itse, sillä Shure toimittaa johtonsa aina suoralla plugilla. Vaihtoehtoisesti voit tehdä oman johtosi mini-XLR liittimestä, laadukkaasta johdosta ja plugista.

Myös Line 6 käyttää samaa liitintä, tosin hieman erilaisella kytkennällä. Molemmat toimivat toistensa kanssa päittäin. Niiden kytkentä on toteutettu seuraavasti:

  • Plugin kärki (kuuma) – mini-XLR pinni 3
  • Plugin runko (maa) – mini-XLR pinni 1

Line 6:n johdossa on myös pinni 4 kytketty maihin. Heidän teknisen tukensa mukaan 1 & 4 -pinnien kytkeminen vahvistaa mekaanisesti maakytkentää, eikä vaikuta soundiin.

HUOM! On tärkeää tehdä kytkentä näin, jolloin kitaran mikit toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. Ikään kuin soitin olisi kytketty suoraan vahvistimeen.

Samaa liitintä on saatavilla myös kolmepinnisenä versiona (TA3F). Tämä käy monien eri valmistajien langattomiin kuten AKG, Audix ja Bayer Dynamic.

Jos et tiedä tai olet epävarma langattomasi pinnijärjestyksestä, ei hätää. Niiden mittaaminen on helppoa. Yleismittarin jatkuvuustoiminto käy tähän tarkoitukseen hyvin. Ainoana ongelmana ovat mini-XLR naarasliittimen ohuet pinnit. Voit pyörittää yleismittarin toiseen mittapäähän pätkän tinalankaa. Näin saat upotettua sen liittimeen ja suoritettua mittauksen. Kokeile "piipperillä", mitkä pinnit ovat aktiivisia plugin pään ja rungon kanssa. Kirjoita tulokset ylös ja tee niiden pohjalta oma johtosi.

Johdon kiinnityksen varmistaminen

Kiinnitä johto kunnolla hihnaan. On oleellista, ettei se roiku valtoimenaan tai ole puolestaan liian kireällä. Jätä riittävästi löysää, ettei johdolle muodostu liikaa vetoa hihnan kiristyessä. Varmista liitos myös kitaran päässä etenkin jos tuntuu, että kitarat tulevat saamaa kyytiä keikan aikana.

3) Vastaanotin (Receiver)

muuntaa radioaallon takaisin audiosignaaliksi. Tämä tapahtuu laitteen sisällä olevan expanderin (engl. expand levittää, laajentua) avulla. Yhdessä lähettimessä olevan kompressorin kanssa nämä muodostavat tärkeimmän yksittäisen langattoman soundista vastaavan piirin, nimeltään

Kompanderi (Kompressori/Ekspanderi).

Riippuu paljolti kompanderin laadusta, minkälaisena kitaran signaali saadaan talteen. Kompanderi on siis jaettu lähettimen ja vastaanottimen välillä, ja on aina laitekohtaisesti suunniteltu. Tässä on syy, miksi eri valmistajien laitteet eivät ole yhteensopivia.

Vastaanotin tulisi sijoittaa niin, että käyttäjä pystyy halutessaan tarkkailemaan laitteen näyttöä. Vastaanottimen ruutu sisältää paljon hyödyllistä tietoa, kuten:

AF (Audio Frequency) eli sisääntulevan audiosignaalin taso. Tätä tarkkailemalla näemme, kuinka kovaa signaali tulee laitteeseen sisään. Vastaanottimen vahvistimessa on aina runsaasti headroomia (jopa 20 db), ja sitä voi halutessaan ajaa mittarit punaisena. Seurauksena tästä on soundin liiallinen kompressoituminen.

RF (Radio Frequency) näyttää radiosignaalin tason. Tämän tarkkailu lavan sivussa majailevalle kitarateknikolle on peruspuuhaa keikan aikana. Mittari näyttää selkeästi, onko jatkossa tarvetta mahdollisille lisäantenneille.

Patterin kulutus näytetään yleensä palkkeina. Tämän tarkkailu on myös peruskauraa lavan sivussa hermoilevalle teknikolle.

Vastaanottimissa on yleensä kaksi ulostuloa. Näiden lähtövoimakkuutta säädetään AF-Out-valikosta. Vastaanottimessa riittää vahvistusteho jopa 20 db boostaukseen asti. Yleensä toinen lähtö on varustettu XLR-liittimellä, joka on tarkoitettu suoraan äänijärjestelmään kytkettäväksi. Toinen liitäntä on 6,3 mm (1/4") plugilähtö, jonka tarkoitus on

Langattoman vastaanottimen yhdistäminen kitarajärjestelmään.

Perustilanteessa käytössä on yksi lähetin ja yksi vastaanotin. Nämä muodostavat yhden järjestelmän, joka on omalla taajuudellaan. Tästä kokonaisuudesta käytetään puhekielessä termiä kanava. Vastaanottimen paikan miettiminen on tärkeää. Festivaalikeikoilla vaihtoajat ovat lyhyitä, ja järjestelmä tulisi saada kytkettyä toimintavalmiuteen nopeasti.

Vastaanotin räkissä

Vastaanottimet ovat olleet perinteisesti räkkikokoa, yleensä puolen unitin yksiköinä. Niiden mukana tulee erilliset asennuspalat, joilla ne saa helposti asennettua paikoilleen. Kaksi vastaanotinta menee hienosti yhteen räkkiunittiin.

Langattomasta saadaan suurin hyöty irti, jos se sijaitsee vahvistimien vieressä. Näin se voidaan kytkeä lyhyillä piuhavedoilla räkissä sijaitsevien efektien kautta vahvistimeen. Soittajan edessä olisi ainoastaan MIDI/relekontrolleri, jolla hän ohjaa halutut efektit kappaleiden mukaan. Näin signaali ei koskaan käy lavan etuosassa, vaan se pysyy “turvassa” lavan takaosassa.

Usein käytössä on kuitenkin volumepedaali ja/tai wah-wah. Signaali tuodaan sillon backlinelta pedaalilaudalle ja viedään sieltä takaisin vahvistimelle. Voitaisiin ajatella, että tästä syntyy hävikkiä signaaliin. Langattoman esivahvistetun luonteen takia ongelmaa ei kuitenkaan synny pitkissäkään piuhavedoissa.

Riippuen pedaalien määrästä, niiden luonteesta ja laadusta, ongelmia voidaan kohdata signaalin viemisessä takaisin vahvistimelle. Nämä ongelmat olisivat joka tapauksessa samoja, vaikka kitara olisi kytketty suoraan johdolla ensimmäiseen pedaaliin. Impedanssista, bufferoinnista ja TrueBypassista voi lukea lisää niille pyhitetyistä artikkeleista.

Tässä Amorphiksen Esa Holopaiselle tehdyssä järjestelmässä kitarasignaali tuodaan langattoman vastaanottimelta viuhkan sisällä virittimelle ja wahille. Laudalta se viedään takaisin vahvistimelle. Samassa paketissa kulkevat myös MIDI-signaali ja pedaalilaudan sähköt.

Vastaanotin pedaalilaudassa

Digitaalisissa langattomissa "mokkulat" ovat yleistyneet vauhdilla. Niiden etu on pieni koko, jolloin ne mahtuvat pedaalilautaan. Tämä on kätevää ja säästää tilaa. Riippuen minkälaisia keikkoja soitetaan, miettisin kuitenkin tarkasti, ennen kuin sijoittaisin vastaanottimen pedaalilautaan hien ja kaatuneiden juomien armoille.

Vastaanotin vahvistimen päällä

Jos räkkilaitteita ei ole käytössä, lähetin pitää kiinnittää vahvistimeen jollain keinolla. Tämä on haasteena kaikilla bändeillä joilla on käytössään vahvistimen ja kaapin yhdistelmä. Soittajilla on yleensä käytössään yksi vastaanotin, joka tuli asettaa niin, että koko järjestelmää sai liikuteltua lavalla nopeasti.

Käytin tähän tarkoitukseen kevyitä, kahden ja kolmen unitin räkkipusseja. Ne olivat tarpeeksi pehmeitä ja kevyitä, että ne pystyi kiristämään kuormaliinalla vahvistimen päälle tai 4x12" kaapin kylkeen. Tämä metodi toimi hienosti monilla keikoilla. Backlinen tuonti lavalle ja rullaaminen pois keikan jälkeen tapahtui ripeästi.

Alla Daniel Lioneyen puolistäkki valmiiksi kytkettynä. Mukana oli 4x12" kaappi, kaksi vahvistinta (toinen varalla) ja kevyt räkki, jossa oli muutama pedaali ja langattoman vastaanotin. Antennit olivat läpiviennillä vastaanottimen vieressä. Tämä paketti oli vedetty kuormaliinalla nipuksi. Päälle oli asetettu valmiiksi kytketty pedaalilauta, jonka pystyi nopeasti siirtämään lavan etureunaan.

4) Antennit

Lähettimen pieni antenni etsii kuumeisesti samalla taajudella olevia vastaanottimen antenneja. Niillä tulisi olla näköyhteys. Onneksi antennit suorituvat tehtävästään yllättävän hyvin, vaikka tiellä olisikin esteitä. Suositellaan, että lähettimen ja vastaanottimen välinen etäisyys olisi vähintään neljä metriä. Tämä ei ole kiveen kirjoitettu fakta, vaan enemmänkin suositus. Etäisyys antaa radiosignaalille aikaa avautua ja ehkäisee signaalin yliohjautumista. Antennien ympärillä olisi hyvä olla tyhjää tilaa, joten räkin sisään niitä ei kannata laittaa.

Kitaralangattomissa käytetyin antennityyppi on kotiradion antennia muistuttava puikkoantenni eli "piiska". Jos vastaanotin on räkissä, voi antennit asettaa räkkipaneeliin läpiviennillä. Sen sijaan, että ne kytkettäisiin suoraan vastaanottimeen, väliin laitetaan lyhyt koaksaalikaapeli, jossa on normaalit antenniliittimet (50 ohm, BNC). Huolehdi, että liittimen maa saa kontaktin räkkipaneeliin. Tämä toimii antennille lisäapuna, se ottaa paneelista lisäpinta-alaa itselleen. Lopuksi ne asetetaan 45 asteen kulmaan, jotta ne olisivat mahdollisimman etäällä toisistaan.

5) Akut ja Patterit

Pakit toimivat joko pattereilla tai erillisillä akuilla. Kiertueella akkulaturi on ehdoton apuväline. Latausasema kytketään aina ensimmäiseksi keikkapaikalla. Jos akkujen lataaminen on keskeytymätöntä, ne ehtivät lataantua hyvin päivän aikana. Kun ne ovat täysiä, ne asennetaan paikoilleen juuri ennen keikkaa.

Jos käytät pattereita, pidä huoli, että ne ovat korkealaatuisia. Procell on alan stardardi, jota kaikki ammattilaiset suosivat. Varmista, että patterit istuvat tukevasti paikoillaan. Tiivistä tarvittaessa patterikotelo paperinpalasella, sulje luukku huolellisesti ja teippaa kansi kiinni palalla sähköteippiä. Mikään ei katkaise signaalia nopeammin kuin lähettimestä irronnut patteri.

Fischer Ampsin akkulaturi, joka on tehty räkkimuotoon. Tämä laite on ollut käytössä eri kiertueilla vuosia ja palvellut moitteetta.

Loppusanat

Kuten aina internet pursuaa tietoa langattomista. Silmiini osui tätä kirjoittaessa monta artikkelia. Alla linkki niistä yhteen, joka hellyttävän koulumaisesta luonteestaan huolimatta sisältää paljon hyödyllistä tietoa langattomista ja niiden ongelmista.

Suomessa on paljon langattomien järjestestelmien osaavia käyttäjiä. Ensimmäisenä mieleeni tulevat Antti Rintamäki, Roope Palomäki, Viltsu Haapala ja etenkin Santtu Sipilä, jota käy kiittäminen inspiraation lähteenä tätäkin artikkelia kirjoittaessa. Kysykää heiltä lisää!

Kimmo Aroluoma 1.6.2013
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

comments powered by Disqus