Kitaran kielet

Ainoa kertakäyttöinen osa kitarajärjestelmääsi ovat kielet. Niiden vaihtaminen on nopeaa, helppoa ja halpaa. Silti niihin suhtaudutaan ylimalkaisesti ja itsestäänselvyyksinä. Jos aiheen miettimiselle antaa hetken, kielet itse asiassa ovat koko soundisi. Ne tuottavat halutut nuotit ja värähtelevät ne kitaran mikeille. Monille kielten valinta nojaa enemmänkin hintaan ja soittotuntumaan. Soundia ajatellaan vasta seuraavana.

Täydellistä kitarankieltä ei ole vielä valmistettukaan. Joka päivä ympäri maailmaa tehdään satoja kelvottomia kieliä, jotka päätyvät soittajalle asti. Usein kitaristi epäilee soitintaan särinän aiheuttajaksi. Vika on valitettavan usein kielissä, joiden valmistuksessa on suosittu "mutkat suoriksi" -metodia. Tämän huomaa parhaiten pitkällä kiertueella, jolloin omien sormien läpi kulkee satoja kieliä, usein samalta merkiltä. Tällaisessa tehosyynissä minkä tahansa kielimerkin hyvät ja huonot puolet tulevat esiin.

Kitaran kielten valmistus

Kieliä valmistetaan hyvin eri tavoin. Nykyään valtaosa tehdään koneellisesti, mutta muutama valmistaja luottaa vielä käden taitoihin. Ala on kokenut valtavan muutoksen vuosien aikana. Vierailin vuonna 2005 Havannassa paikallisella Tres-kitaroiden valmistajalla. Hänellä oli itse tehty kone, jolla kieliä pystyi punomaan. Kaikki Kuubassa käytetyt Tres-kielet olivat hänen tekosiaan.

Kielet oli kääritty nätisti paikallisesta sanomalehdestä tehtyihin pusseihin. Niiden laatu ja soundi oli vähintäänkin erikoinen. Silti arvostin tätä ukkoa paljon. Jos pienessä hikipajassa syntyy soitettavia kieliä, voisi toivoa, että länsimaisella huipputekniikalla saataisiin ihmeitä aikaan. Valitettavasti asia ei ole näin yksiselitteinen.

Roundcore, pyöreä ydinlanka

Ennen vuotta 1970 kaikki kielet valmistettiin pyöreään ydinlankaan. Siihen punotulla langalla oli taipumus purkautua helpommin, mikä koettiin ongelmaksi. Modernien valmistustapojen myötä siirryttiin käyttämään kulmikasta ydintä. Käyttämällä kulmikasta ydinlankaa varmistettiin tasaisempi laatu tehdasvalmistuksessa.

HUOM! Soittajan tulee tehdä pyöreän ydinlangan kieleen 90 asteen kulma ennen sen katkaisua. Muuten kieli "kuolee" ennenaikaisesti. Tämä tapa on juurtunut myös kulmikkaisiin punoskieliin, eikä siitä haittaakaan ole. Sama ehkäisevä toimenpide pätee kaikkiin, myös paksuihin basson kieliin.

Hexcore, kulmikas ydinlanka

Koska nikkeli on materiaalina pehmeä, se vahingoittui helposti kulmikkaan langan päällä. Tuloksena oli kulumia punoksen sisäpuolelle ja ongelmia kielen soinnissa. Samalla menetettiin intonaatio, eikä kieli pystynyt parhaimpaansa. Tie oli auki teräspunokselle.

Muutos materiaaleissa

Valmistusmenetelmien muutos ja nikkelin hinnan kohoaminen johti siihen, että punoslankana alettiin käyttää nikkelillä päällystettyä terästä. Ydin on sitä aina ollutkin, mutta koska myös päällys muuttui teräspunokseksi, kitaran soundi muuttui ratkaisevasti. Samaan aikaan vahvistimen säröytyminen alettiin kokea mielekkääksi. Tähän kun lisättiin DiMarzion aloittama tehokkaiden mikkien vaihtobuumi, mikään ei ollut enää ennallaan.

Kärjistettynä koko kitaran soundi muuttui sen takia, että kieliä pystyttäisiin valmistamaan tehokkaammin.

Mikit reagoivat nikkelin sointiin eri lailla kuin teräksen. Sen magneettinen vetovoima on suurempi, joten nyt kitarasta saatiin paljon enemmän tehoa irti. Samalla tuloksena on kovempi soundi, josta puuttui dynamiikkaa ja pehmeyttä.

Myytit kielitehtaista

Väitetysti USA:ssa on 3 kielitehdasta ja 16 eri kielimerkkiä. Nykyään merkkejä on varmasti jo tuplasti, mutta tehtaita on yhä harvassa. Harvat tietävät, missä kunkin merkkiset kielet tehdään. Varmaa ainoastaan on, että yksi ainoa yritys toimittaa ydinlangan kaikkiin USA:n tehtaisiin. Yrityksen nimi on The Mapes Piano String Company. Heidän sivuiltaan löytyy monia tuttuja nimiä. On helppo päätellä, että punomattomat kielet tulevat kaikille amerikkalaisille valmistajille samasta lähteestä. Suurimmat erot löytyvät siis punotuista kielistä.

Kielten punosmateriaali

Mitä metalliseosta punoslankaan käytetään? Pyramid käyttää nikkelikielissään 99,2% nikkeliä. Toisessa ääripäässä on ruostumaton teräs. Tähän väliin mahtuu useita eri metalliseoksia. Niiden suhteita toisiinsa voidaan varioda loputtomiin. Tällä saadaan aikaan tuntuvia eroja kielten soundiin.

Ydinlangan ja punoksen suhde toisiinsa

Ennen käytettiin ohutta ydinlankaa ja paksua punosta. Tänä päivänä vakiintunut tapa on käyttää paksua ydintä ja ohutta punosta. Tämä on ennen kaikkea valmistustekninen ja kustannusasia. Näiden suhteella toisiinsa on suuri vaikutus siihen, miltä kieli tuntuu hyppysissä. Sointi, venytettävyys ja elinkaari ovat suoraan verrannollisia kielen valmistustapaan.

Esimerkiksi .048 kielessä voi olla .018 ydinlanka .015 punoksen kera tai esimerkiksi .014 ydin ja .017 punos (Tone Quest, March 2000). Tästä syystä eri valmistajien "samanpaksuiset" kielet tuntuvat, soivat ja etenkin intonoivat täysin eri lailla. Näillä muuttujilla saadaan aikaan loputon määrä variaatioita erilaisista, vaikkakin samalla lailla valmistetuista kielistä.

Huonot tai vialliset kielet

Kielisetteihin eksyy huonoja eriä. Tämä on valitettavaa, mutta totta. Huonoja kielieriä esiintyy kaikilla merkeillä, mutta miksi? Päällystämättömät kielet ovat harvemmin ongelma. Niiden valmistusprosessi on yksinkertaisempi. Jos kuitenkin kielissä on epäpuhtauksia, voidaan todeta laadunvalvonnan olleen tehtaalla olematon. Ongelmat ovat useimmin punotuissa kielissä.

Yleisimpiä syitä huonoihin kielieriin

  • Materiaalit. Onko tehtaan pomolla sydäntä hylätä kokonainen kela raakamateriaalia, jos siinä havaitaan epäpuhtauksia? Jollekin valmistajalle voi olla liian suuri menoero hylätä kokonainen rulla heille toimitettua raakamateriaalia. Laaduntarkkailu voi olla niin olematonta, että kaikki käytetään, ja osa kielistä tulee olemaan kelvottomia.
  • Huolto ja ylläpito. Huolletaanko ja kalibroidaanko käärimiseen käytettyjä koneita tarpeeksi usein? Ovatko koneiden käyttäjät ajantasalla koulutuksessaan? Onko heillä motivaatiota kunnolliseen työnjälkeen?
  • Lopputarkastus. Mikä on lopputarkastuksen taso? Onko sitä lainkaan vai pussitetaanko kielet sen kummempia spekuloimatta? 

Ohuet punotut kielet – akilleen kantapää

Varmaa on, että huonoja kieliä esiintyy aina ja ikuisesti. On harmillista ostaa setti kieliä ja todeta kotona, ettei ohutta D-kieltä saa intonoitua kunnolla. Kieltä katsoessa se väpättää epäsäännöllisesti normaalin symmetrisen ellipsin sijaan. Kieli on pilalla, ja joutaa roskakoriin.

Ammattitasolla kieliä on käytössä rajattomasti. Välillä joudutaan kiinnittämään sama kieli useampaan kertaan, kunnes sen hienovire saadaan säädettyä oikein. Tämä on valitettavaa, mutta totta. Jos kieltä ei venytetä yhtään sen kiinnittämisen jälkeen, sillä on mahdollisuus pysyä pidempään uuden veroisena. Tällöin kuitenkin voidaan varautua vireongelmiin, jolloin kieli ei myöskään aja asiaansa.

Kielten soundi

Jos sydän sykkii 50- ja 60-luvun soundien suuntaan, sinun tulisi käyttää täysin samoja kieliä. Moderni "perusetti" ei tuota samaa soundia, vaikka kitaran varressa olisi kuka. The Beatles ja Byrds -soundit syntyvät hiotuilla kielillä, jotka olivat yleisiä ennen 60-luvun puoliväliä, ääripäänä puhtaalla nikkelipunoksella valmistetut "flatwoundit". Vanhat Wes Montgomery -tyyppiset jazz-soundit jäävät unelmaksi ilman näitä.

Nylonkielisen soittajalle suolikielet ovat ovi 1800-luvun lopun romantiikan ajan soundimaailmaan. Kokeilin niiden asentamista hiljattain, ja tulos oli mahtava. Kielillä on hintaa, ne kuluvat nopeasti, mutta se soundi! Kielten keskinäinen balanssi oli niin erilainen, että se vaikutti ratkaisevasti soittotekniikkaan. Alkuperäisissä suolikielissä bassojen sointi sammui nopeasti, joten niitä joutui painottamaan täysin eri lailla. Custom Soundsilta löytyvissä suolikielissä tätä on kompensoitu niin, että bassojen punos on hieman modernimpi. Kolme ylintä kieltä ovat autenttisia suolikieliä ja setti on tasapainotettu kuulostamaan 1900-luvun alun klassiselta kitaralta.

Alta kuulet upean suolikielillä soitetun tulkinnan vanhasta katalonialaisesta kansanlaulusta.

Alavireiset kitarat

SRV soitti Eb-vireessä. Jokainen puolisävelaskeleen tiputus vastaa karkeasti yhden pykälän paksumpia kieliä. Jos sinulle optimaalinen kielten paksuus normaalivireessä on .010–.046, voit ajatella asiaa seuraavasti:

  • Eb-vire .011–.048
  • D-vire .012–.050
  • Cis-vire .013–.052

Tätä logiikkaa ajatellen voit pitää kielten jännitteen samana matalilla vireillä. Soundi kuitenkin muuttuu etenkin punotuilla kielillä, ja ohuet kielet voivat olla juuri se "juttu", jolla soittosi erottuu muista.

Ohuet kielet ja niiden käyttäjät

Vastakkaisena ääripäänä listaan alle muutaman tunnetun soittajan kielten paksuudet. Heidän soundejaan on ihailtu eri genreissä jo vuosikymmenien ajan. 

(p=plain, w=wound)

  • Jimi Hendrix soitti Eb-vireessä erittäin ohuilla kielillä. Oliko hänen soundissaan jotain vikaa? Jimin setti oli Roger Mayerin mukaan: .010p, .013p, .015p, .026w, .032w ja .038w. Jotkut aikalaisdokumentit ehdottavat vielä ohuempaa settiä, alkaen .009 e-kielestä.
  • Billy Gibbons on Texas Bluesin ikoni. Monelle hänen soundissaan kiteytyy bluesin ydin. Aloitettuaan paksummilla kielillä hän on huomannut vuosien saatossa, että soundi piilee ohuissa kielissä. Billyn kielet ovat ohuimmat mahdolliset: .007p, .009p, .011p, .020w, .030w, .038w.
  • Tony Iommin oikean käden demppisoundi on vertaansa vailla. Hänen historiansa oikean käden sormien leikkautumisen myötä (Iommi on vasenkätinen) on luonnollisesti vaikuttanut kielten paksuuteen. Mutta se vertaansa vailla oleva soundi! Tony Soittaa Eb-vireessä setillä .008p, .008p, .011p, .018w, .024w, .032w ja Cis-vireessä .009p, .010p, .012p, .020w, .032w, .042w. -setillä. Tässä on siis kyse kolmen sävelaskeleen tiputuksesta kaikilla kielillä!
  • James Hetfield, jolla on monien mielestä nykymetallin paras komppikäsi, saa aikaan soundinsa .009–.042-setillä.

Kielten kuluminen

Etenkin akustisten kielten pronssipunos on kaunis ja heleä uutena. Jos haluat pitää niiden kimalteen ja yläharmoniset puhtaina, ne tulisi vaihtaa usein. Soittajan hien pH-arvo vaikuttaa kielten vaihdon tiheyteen huomattavasti. Elintavoiltaan kyseenalaisen artistin hiki on niin tiukkaa tavaraa, että kielet "kuolevat" jo parin kappaleen soiton jälkeen. Ei ole ennennäkemätöntä, että soitin vaihdetaan uuteen puolivälissä keikkaa sen takia, että kielet ovat täysin kuolleet. Jos tämä ajoitetaan oikein, saadaan keikan loppuun lisäpotkua uusista kielistä.

Hihnat ja korroosio

Suurin kielten korroosion aiheuttaja on hihna. Hihnan materiaalista riippuen se kerää kaiken mahdollisen kuonan soittajasta. Keikan jälkeen se sullotaan tiiviiseen laukkuun kitaran kanssa. Yön yli muhittuaan kielistä ei ole mitään jäljellä, vaikka niillä olisi soitettu vain yksi kappale.

Moni soittaja käyttää samaa hihnaa koko keikan. Viimeisiin biiseihin vaihdetaan eri kitara, mutta sen kanssa käytetään samaa hihnaa, jolla on jo rokattu yli tunti. Keikka loppuu, ja hihna pakataan sen kitaran kitaralaukkuun, jolla soitettiin viimeksi. Vaikka kielet ovat käytännössä uudet, hihnasta yön yli vapautuva kosteus syö ne elävältä. Sama pätee kitaran metalliosiin. Hihna tulisikin aina säilyttää erillään kitarasta.

Kielten käsittely eri aineilla

Kielet kannattaa vaihtaa usein ja puhdistaa aina pyyhkeellä tai sopivalla liinalla, kun niitä on käytetty. Jopa uusissa hyvälaatuisissa kielissä saattaa olla jäämiä tehtaalla käytetyistä metalleista. Ota PRF:n Kontakt Cleaneria, suihkuta sitä palaan talouspaperia, taita paperi kaksin kerroin ja pyyhkäise kieltä sen koko pituudelta. Luultavasti näet pienen mustan juovan paperissa. Puhdas kieli värähtelee luonnollisemmin ja soi paremmin. Aine haihtuu itsestään, joten kielen pitäisi tuntua nyt mukavan metalliselta sormissa. Moni valmistaja tarjoaa eri aineita kielten käsittelyyn. Näiden käytöstä on ristiriitaisia kokemuksia, mutta kokeileva ei tieltä eksy. Jos tuntuu, että kielet tummuvat käytössäsi kiusallisen nopeasti voi niiden erillinenkäsittely auttaa. 

Viimeinen toivo – kielten keittäminen

Kieliä keitetään sillä verukkeella, että niihin saataisiin lisää diskantteja. Keittäessä kuona poistuu punosten välistä ja kieli soi hetken kirkkaammin. Prosessissa on todella monta muuttujaa veden ionisaatiosta lähtien. Kaikkein tärkein fakta on, että kun kieli on laitettu kiinni viritystappiin kunnolla, sen purkaminen ja uudelleen kiinnittäminen ei ole enää mahdollista tyydyttävästi. Poikkeuksena voisi mainita Floyd Rose -tyyppinen tallaratkaisun. Silti, kun kieli on kerran viritetty huippuunsa, sillä on soitettu ja se otetaan pois, punoksen purkautuminen on tosiasia. Kieli käyttäytyy silloin niin, ettei sitä useinkaan saa enää hienovireeseen keittämisen jälkeen. Ei maksa vaivaa.

Kimmo Aroluoma 1.2.2013
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

TILAA BACKSTAGE-BLOGI SUORAAN SÄHKÖPOSTIISI

comments powered by Disqus