Kitaran elektroniikka

Kitaran elektroniikka ei sisällä vaarallisia jännitteitä, ja on näin ollen turvallinen harjoittelun kohde kaikille. Aiheesta on kirjoitettu kasapäin kirjoja, jotka usein turpoavat ohmin lakeja ja kytkentäkaavioita. Jargon ei sovi kaikille, joten lähestyn aihetta kuvien ja videoiden kautta. Otettuaan perusteet haltuun jokainen voi lähteä jatkamaan opiskelua haluamaansa suuntaan. Esimerkiksi Dan Erlewine lähestyy aihetta maanläheisesti. Hänen kirjansa ovat hyvä lähde tiedonjanoisille.

Toiminnan varmuus

on keikoilla kaikki kaikessa. Suosittelen avaamaan ja tarkistamaan juotostöiden laadun kitaran sisällä. Kokeile ohuilla kärkipihdeillä jokainen juotos ja varmista niiden pitävyys. Kun olet tehnyt tämän kerran kunnolla ja mahdollisesti uudelleen juottanut huonot liitokset, voit olla levollisin mielin. Kitaran elektroniikka on varmatoiminen ja lähes idioottivarma, kunnes siihen lisätään aktiivietuaste, eli

Aktiivielektroniikka

kannattaa tarkistaa huolella. Etenkin patteri, sen asento ja kiinnitys ovat kriittisen tärkeitä. Varmista kiinnitys patteriklipsiin tiukentamalla vastakappaleet pihdeillä ja teippaamalla ne kiinni toisiinsa. Jos tilaa on, voit lopuksi laittaa pienen palan vaahtomuovia patterin ympärille. Tämä suojelee herkkää elektroniikkaa kitaran sisällä. Markkinoilla on monenlaisia ratkaisuja, ja jotkut niistä ovat erinomaisesti suunniteltuja. Kannattaa aina tehdä päätelmät itse ja tarkistaa työn laatu. Jos patteri menettää kontaktinsa elektroniikasta, signaali katkeaa välittömästi. Sähkövikojen korjaaminen kesken keikkaa ei käy nopeasti. Ainakaan jos pitäisi soittaa samalla.

Kytkimet

ovat vaihdettavia osia. Ennen pitkää ne pettävät, ja niitä tulisikin pitää kulutustavarana. Kytkimen vaihto ei ole vaikeaa. Kopio johtojärjestys, etsi vastaava osa ja korvaa kytkin uudella!

Kitaran häiriösuojaus ja maadoitus

on ikuinen ongelma sähkökitaristeille. Mikit poimivat ympäristöstä häiriöitä ja voimistavat ne signaalin mukana vahvistimelle. Mikki ei tiedä, mikä osa värähtelystä on tarkoitettu vahvistettavaksi ja mikä on ei-toivottua ainesta. Soittimen elektroniikka pyritään aina eristämään omaan koloonsa ja suojaamaan se ympäristöltä. Seinän pistokkeeseen asti ulottuva maaketju alkaa mikin kytkeytymisestä potentiometriin. Sama maa kulkeutuu signaalijohtoa pitkin vahvistimen runkoon. Keinot suojaukseen vaihtelevat kitaran mallin mukaan, alla muutamia esimerkkejä aiheesta.

Gibson on aikoinaan ratkaissut ongelman tehokkaasti. Sittemmin tästä ääripäästä on tultu takaisin päin, ja tyydytty kevyempään suojaukseen.

Stratocasterin elektroniikka voi näyttää tältä. Koko "plekusuojan" kattava eriste suojaa tehokkaasti kitaran sisällä kulkevaa heikkovirtaa.

Tähän Telecasteriin on teipattu sähköä johtavaa kupariteippiä. Pinnalle on jätetty pieni pala teippiä, joka yhdistyy plektrasuojaan, ja sitä kautta jakin runkoon ja signaalijohtoon.

Faradayn Häkki

Näillä kaikilla keinoilla on saavutettu enemmän tai vähemmän tehokkaasti sama asia – Faradayn häkki. Eri versioita samasta aiheesta löytyy pedaaleista, räkkilaitteista ja vahvistimista.

Tarkoituksena on estää sähkökenttien ja sähkömagneettisen säteilyn liikkumista suuntaan tai toiseen. Jos suojaus on hyvin tehty, kitaran sisälle ei pääse häiriöitä. Vastaavasti hyvin suojattu vahvistin ei aiheuta häiriöitä kitaralle. Kitaran sisällä liikkuva sähkö on sen verran heikkoa, ettei siitä ole haittaa muille laitteille. Tärkeintä on siis pitää ulkopuolinen liikenne poissa. Saman kaverin (Michael Faradayn) nimi esiintyy myös kapasitanssin mittauksessa, johon pureudun signaalijohtojen yhteydessä.

Maan mittaus

Maa on helppo mitata yleismittarin jatkuvuus-toiminnolla (continuity). Jokaisesta mittarista löytyy "piippaus"-mahdollisuus, joka osoittaa nopeasti, onko kitaran maadoitus yhteneväinen. Jatkuvuus on ensimmäinen testi, joka kannattaa opetella. Sillä on monia käyttötarkoituksia, ja se on vianetsinnän perustyöväline. Kitaran kielistä signaalijohdon maahan tulisi olla esteetön kulku. Näin vältetään häiriöt signaalissa.

Potentiometrien

hiilirata kuluu ja jättää rippeitä sen sisälle. Potikan voitelu on perushuoltotoimenpide, joka on kaikkien tehtävissä. Kitaran elektroniikka on helppo kohde, koska sen sisällä ei liiku vaarallisia määriä sähköä.

Jakki

jos mikä on kulutustavaraa. Riippuen jakin rakenteesta se pitää puhdistaa tai vaihtaa. Suljetut runkojakit ovat poikkeuksetta surkeita, ja alkavat pätkimään helposti. Niiden puhdistus ei auta, eikä niihin pääse käsiksi. Perinteisempi jakki on helppo kiristää sormella, jolloin se saa hyvän otteen plugista. Puhtaalla ja hyvin toimivalla jakilla on suuri merkitys sille, miten mikrofonien heikko signaali välittyy kitarajohtoa pitkin eteenpäin.

Soundi ei voi olla terve, jos jakki on tämännäköinen. Signaali poistuu kitarasta jakin kautta, ja muutenkin heikosta (yksikelaisen) mikin signaalista jää suuri osa hapettumiin.

Kitaran ulostulo

on heikko. Kitarasta lähtiessään signaali on vaihtovirtaa (AC – Alternating Current), jota voidaan mitata yleismittarilla. Mittausyksikkönä on voltti (V). Siitä signaali jatkaa vaihtovirtana loppuun asti. Signaalia vahvistetaan vähitellen, kunnes se saavuttaa huippunsa vahvistimen päätteessä. Yleisin vaihtovirran ilmenemismuoto on seinästä tuleva virta. Seinästä saatava sähkö on Euroopassa välillä 220–240 VAC. Kitara pystyy tuottamaan vain pienen osan tästä jännitteestä. Etsi mittaristasi seuraava symboli, kun mittaat vaihtovirtaa:

Karkeasti voidaan sanoa, että kitara tuottaa voltteja seuraavasti:

  • Yksikelainen mikki 0,25 VAC
  • Humbucker 0,5 VAC
  • P-90 tai "kuumempi" humbucker 0.75 VAC

Aktiivimikit tuottavat huomattavasti enemmän jännitettä. Niiden komponenteista riippuen puhutaan muutamista volteista. Toisin sanoen aktiivimikki on eräänlainen esivahvistin, eli bufferi. Suuremman volttimääränsä takia aktiivimikiillä ei pysty hyödyntämään fuzzin eri sävyjä kitaran volumepotikkaa puhdistamalla. Toisaalta signaalijohdon laadun merkitys pienenee huomattavasti, kun soittimen sisällä on jo bufferi. Buffereita kohtaamme signaalitiellä vielä moneen kertaan. Jakista signaali poistuu kitarajohdon armoille, mikä on seuraavan artikkelin aiheena.

1.4.2013 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus