Kitarajohto ennen ja nyt

Plugijohdot ovat olleet vuosikymmeniä muottiin valettuja. Nämä ovat niitä erivärisiä johtoja, joiden plugia ei saa auki. Johtoja näkee edelleenkin käytössä, mutta niistä pitäisi päästä pysyvästi eroon. Pahinta niissä on, että plugin juotosten kunnon tarkistaminen on mahdotonta. Rikkoutuessaan ne ovat käyttökelvottomia ja joutavat roskakoriin.

Puhelinteollisuudesta tuttu kierrejohto tuli suosituksi 1960-luvulla. Vanhoilta tallenteilta käy ilmi, että kierrejohdon käyttäminen oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Klassisin esimerkki on varmasti Rolling Stonesin Hyde Parkin keikka, jossa johto roikkuu koko keikan ajan vaarallisen näköisesti ilmassa. Tämä huvitti aikoinaan nuorta kitaristin alkua, ja on se hauskannäköistä vielä tänäänkin.

Kierrejohdosta on paljon etua soittajalle. Se ei mene solmuun keikalla ja on helposti heitettävissä pois jaloista. Nykyään kierrejohdot elävät renessanssia, ja moni soittaja haluaa "vintage"-johdon itselleen jo imagosyistä. Hyvä esimerkki vintage-tyyppisestä kierrejohdosta on Voxin halpa kierrejohto, jossa on aitoa halpahallimeininkiä vanhan ajan autenttiseen tyyliin.

Jos haluat vanhaa meininkiä kuitenkaan soundin kärsimättä, tekee Yhdysvaltalainen Divine Noise valkoista kierrejohtoa huomattavasti laadukkaammasta kaapelista. Tässä piuhassa on vanhaa vain ulkonäkö!

Kierrejohdot olivat pitkään ainoa uusi innovaatio signaalin kuljetuksessa. 1970-luvun lopulla Whirlwind esitteli kuitenkin uuden "Leader" johtonsa, ja tarjosi soittajille jotain uutta. He käyttivät materiaalina Beldenin valmistamaa johtoa, Switchcraftin plugeja ja omaa irrotettavaa suojaansa. Monster-cable astui kuvaan vähän myöhemmin, pääosin täysin samalla konseptilla. Monster levitti ilosanomaansa moneen suuntaan. He valmistavat kuulokejohtoja, videopelien johtoja, pesukoneen virtajohtoja ja niin edelleen Lista on loputon. Johtoteollisuus oli polkaistu käyntiin.

Kitarajohtojen luokittelu: Ryhmä 1 – All Around

Näiltä valmistajilta löytyy kaapelia joka lähtöön. Tarjolla ovat kaikki mahdolliset RCA, MIDI ja XLR -kombinaatiot, vain muutamia mainitakseni. Johdot toimivat moitteetta, niitä tehdään massoittain ja tärkeintä on antaa jokaiselle jotain. Voit ottaa kymmenen eri bulkkivalmistajan kaapelia ja vertailla niiden soundia loputtomiin. Lopulta kaikki kuulostavat samalta. Miksi? Koska ne ovat samoja. Kuten kitaran kielissä, tehtaita on harvakseltaan, mutta merkkejä on satoja.

Tämä kategoria kärsii luottamuspulasta, koska toinen valmistaja voi veloittaa tuplahintaa samasta johdosta kuin toinen. Soittajan hämäämiseksi mukaan liitetään testituloksia ja artistien testimoniaaleja. Hinta tuplaantuu helposti, vaikka materiaalit ovat täysin samoja kuin muilla valmistajilla.

Tämä kategoria ei inspiroi meitä, joten emme varastoi, myy tai suosittele näitä johtoja ammattimaiseen käyttöön. 

Ryhmä 2 – Standard

Seuraava askel ovat valmistajat, jotka yhdistävät laadukkaita johtoja ja plugeja. Nämä valmistajat eivät sinällään luo mitään uutta. He valmistavat kunnollisista materiaaleista johtoja, ja satsaavat myös laadunvalvontaan. Näitä yhdistelmiä on maailma pullollaan, ja mikäs siinä. Yhtälö on erittäin toimiva. Tähän kategoriaan voisi pistää myös jokaisen Custom Boardsilla tekemämme johdon. Osat valitaan käyttötarkoituksesta riippuen, ne kolvataan huolellisesti ja johto on valmis.

Hittikombinaatioita ovat Van Dammen johto yhdistettynä Neutrikin plugeihin. Lyhyissä johdoissa ohuempi Van Dammen kaapeli ja Switchcraftin liittimet ovat käytännöllisempiä.

Ryhmä 3 – Premium

Siirtyessäsi tähän kategoriaan olet valinnut toimittajan, joka on käyttänyt aikaa valitessaan parhaalta kuulostavia materiaaleja.

He tarjoavat sofistikoituneempaa valikoimaa, jossa on kiinnitetty huomiota soittajan tarpeisiin. Huomiota ovat saaneet johdon käyttäytyminen lavalla ja liittimien kestävyys. Nämä valmistajat antavat johdoillensa takuun. Tämä on reilua, ja antaa lisää luottamusta kalliimman johdon ostajalle.

Tästä kategoriasta käyvät hyvänä esimerkkinä Spectraflexin ja Fulltonen kaapelit.

Ryhmä 4 – High End

Tämä luokka on äänensiirron eliittiä. Valmistajat ovat pieniä tekijöitä markkinoilla. Kitaran taajuuksien erottelevuus, artikulaatio ja tasainen toisto on heille tärkeää. He eivät haaskaa varojaan näyttäviin mainoksiin tai vilkkuviin webbisivuihin. Kaapelien rakenne on itse suunniteltu ja moneen kertaan testattu. Tärkein päämäärä on se, miten johto suorituuu tehtävästään ja miltä se kuulostaa soittajan korvaan.

Mainiona esimerkkinä tästä käy Tony Farinellan Evidence-johdot. Hän on uhrannut valtaosan elämästään signaalin kuljetukselle. Tulokset ovat mairittelevia. David Gilmourin kitarateknikko johdotti koko järjestelmänsä Evidencen johdoilla, mukaan lukien kombojen kaiutinjohdot.

David Gilmourin vahvistinvaihtaja, joka on johdotettu kokonaan Evidencen Lyric HG -johdoilla.

Instrumenttikaapeli lavalla

Soittajalle on tärkeää johdon käyttäytyminen lavalla. Kuparipitoisuus ja pinnan materiaali määrittävät, kuinka johto taipuu ja laskostuu. Tämäkin on tietynlainen kompromissi. Suurempi määrä kuparia antaa signaalille helpomman kulun, mutta tekee johdosta kankean ja vaikeammin hallittavan. Jos kitaroita vaihdetaan paljon tai lavalla liikutaan pitkin poikin, tästä muodostuu rasite keikan kululle.

Kaapelin pinnan tulee olla sellainen, ettei siihen liukastu millään kengillä. Liukkaan kaapelisukan käyttäminen ei toimi instrumenttijohdoissa, vaikka jotkut valmistajat ovat sitä kokeilleetkin.

Piuha alkaa ärsyttämään soittajaa, jos se takertuu jalkoihin koko ajan. Yksi vaihtoehto on miettiä järjestelmä niin, että johto tuodaan soittajalle backlinesta lavan takaa, jossa kaikki efektit sijaitsevat. Mieti, tarvitsetko efektejä edessä, vai voisivatko ne sijaita vahvistimen lähellä?

Elävän elämän esimerkkejä

Kun lavalla on monta johtoa ja monta soittajaa, ovat ne ennen pitkää solmussa. Vaatii taitoa kiertää ongelmakohdat ja katsoa tarkasti, kumpaa kautta soittajakollegat ohittaa. Tässä kunnostautui etenkin Hanoi Rocksin Andy McCoy ja Michael Monroe -parivaljakko. Vaikka Andyn soittokunto olisi ollut kuinka arveluttava, osasi hän aina "pelata" Michaelin kanssa. Molemmat menivät juuri oikealta puolelta ohi niin, etteivät johdot menneet solmuun. (Kuva: Janne Metsola)

Amorphiksen Tomi Koivusaari käväisi puolentoista tunnin keikan aikana kuudesta kahdeksan kertaa rumpuriserin edessä. Johto otti ylimääräisen kierteen jokaisella kerralla, ja meni enemmän solmuun keikan loppua kohden. Ratkaisuksi tähän kiersin johtoa valmiiksi myötäpäivään 8 kertaa, jolloin se suoristui keikan aikana ja oli lopuksi täysin kierteetön. Matematiikkaa ja fysiikkaa ruohonjuuritasolla. (Kuva: Tina Solda)

Kitaran vaihto johdon kanssa

On vain yksi oikea tapa kiinnittää johto kitaraan. Ensimmäiseksi pitää ajatella vedonpoistoa. Johto kierretään hihnan takaa, jolloin se jumittuu luonnolisesti kitaran bodyn ja hihnan väliin. Tämä estää johdon kiusallisen irtoamisen kesken keikkaa. Jos vaihdat kitaroita usein keikalla, vaihtamisen liikerata tulisi saada motoriseen muistiin. Vain selkärangassa olevat maneerit toimivat kun adrenaliinitaso on korkea. Olen aina käynyt läpi soitinten vaihdot jokaisen artistin kanssa erikseen. Niitä on harjoiteltu soundcheckissä, muuten ne eivät onnistu keikalla. Alla olevassa videossa on yksinkertainen tapa vaihtaa kitaraa helposti ja nopeasti. Tämän tavan omaksuminen tekee soittimien vaihdosta jouhevaa ja mutkatonta.

Hajoaako johto?

Jos johdon taustat ovat kunnossa (kuka sen on kolvannut ja milloin), palvelee se omistajaansa pitkään. Keikka on aina riski ja lavalla sattuu ja tapahtuu, joten varajohdon tulisi olla aina käsillä. Testattu, hyväksi havaittu, tarpeeksi pitkä ja huolellisesti kääritty johto on kullanarvoinen apu, kun tilanne on päällä. Luotettavalla johdolla voit ongelmatilanteessa testata nopeasti signaalitien, ohittaa kaikki efektit ja kytkeä kitaran suoraan vahvistimeen.

Oikein käytettynä johto kestää pitkään, jopa ikuisesti. Sen saa myös halutessaan rikki. Tässä syyt ja seuraukset johdon ennenaikaiseen rikkoutumiseen.

  1. Liittimien murtuminen. Yleisin syy johdon rikkoutumiseen on, että astutaan plugin päälle. Liitin murtuu sisältä, eikä saa kunnollista kontaktia. Juotokset voivat olla kunnossa, mutta signaali pätkii. Tämä on helppo havaita liikuttamalla plugia kädessäsi. Pidä rungosta kiinni ja tarkkaile havaitsetko liikettä plugissa. Jos se "lonksuu" tai "klappaa", se pitää vaihtaa.
  2. Huolimattoman lava-asettelun seurauksena johdon päähän muodostuu liian jyrkkä kulma. Plugiin muodostuu vetoa, ja ennen pitkää juotos tai plugin rakenne murtuu. Tarkkaile johtojen päitä, äläkä tee johdon tyveen liian jyrkkiä taitoksia. Varaa aina muutama sentti johtoa ennen kuin alat kiertämään sitä suuntaan tai toiseen.
  3. Jos johtoa vedetään äkillisesti, sen vedonpoisto voi pettää. Tämä on pitkälti kiinni plugin rakenteesta ja juotostyön huolellisuudesta.
  4. Johto menee hyvin harvoin keskeltä poikki. Tämä on tapahtunut kohdalleni vain kerran. Artisti polkaisi teräväkantaisella bootsilla johdon päälle ja huomasi tapahtuneen itse. Johto vaihdettiin uuteen ja keikka jatkui.
  5. Helpoiten johdon saa rikki käärimällä sen väärin. Jos johto kiertyy ja sitä vedetään solmuun, ennen pitkää sen sisällä kulkeva suojapunos repeää. Johto muuttuu meluisaksi. Tämän huomaa helposti paukauttamalla sitä lavaa vasten.

Johdon kääriminen

Arvostan Kivi Larmolan kirjoituksia paljon. Ne ovat olleet inspiraationa tätäkin kirjoittaessa. Kirjassa Rokkibändin ABC esitetään eri malleja johtojen käärimiseen. Valitettavasti nämä tavat eivät ole oikeita, enkä suosittele ketään käyttämään niitä. Syy ei ole kuitenkaan Kivi Larmolan, vaan nykyään käytettävien materiaalien tuomien muutosten.

Ennen oli normaalia käyttää mikrofonikaapelia kitarajohtona. Niihin juotettiin plugit ja ajateltiin, että sama kaapeli käy molempiin käyttötarkoituksiin. Asia ei kuitenkaan ole näin, ja onneksi maassamme on nykyään oikeata johtoa kitaroillekin.

Suomeen on tuotu satoja kilometrejä mikrofonijohtoa, jonka päällys on kumia ja sisällä olevan kuparin määrä pieni. Niitä pystyi vetämään mitä uskomattomimpiin kieppeihin ja ne aukesivat silti moitteetta.

Älä kääri johtojasi näin, jos haluat että ne kestävät vielä seuraavallakin keikalla.

Kitarajohtojen pintamateriaalit vaihtelevat. Muovin ja kumin seos vaihtelee, mikä korreloi suoraan johodon liikkuvuuteen. Myös kuparipitoisuudet johdoissa ovat suurempia. Ilmastomme myötä kesällä johdot ovat taipuisampia. Talvella ne jähmettyvät möykyiksi, jollei niitä kääritä oikein. Kierteellä ja solmussa olevalla johdolla on ikävä soittaa, se näyttää huonolta ja käyttäytyy lavalla suoraan sanoen vittumaisesti.

Johtojen kääriminen jää motoriseen muistiin, eikä lähde sieltä helpolla pois. Opituista tavoista on vaikea päästä eroon. Johtoa on kääritty olkavarren ympäri ja sidottu itsensä ympärille. Tapoja on useita, ja ne rikkovat johdot ennen pitkää.

Jos johto kääritään oikein, se kestää pitkään, laskostuu oikein lavalla, on mukava käyttää ja näyttää hyvältä.

Kimmo Aroluoma 1.5.2013
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

comments powered by Disqus