Jazzkitaristi paljastautui vahvistinekspertiksi

Ennen kuin aloitamme reportaasin, niin tarkennan omaa toimenkuvaani vahvistinhuoltajana. Päätoimisesti olen keikkaileva jazzkitaristi, ja harrastuksena olen opiskellut putkivahvistimien sielunelämää ennen kaikkea tekemällä. Teoriapuolen osaamiseni ei ole parasta mahdollista, joten en pyri enkä pysty selittämään täysin syvällisesti eri asioiden taustoja. On myös hyvä tähdentää, että

  • putkivahvistimien sisällä on tappavan korkeat jännitteet jopa silloinkin, kun vahvari ei ole kytkettynä seinään. Eli älä aukaise vahvistinta, mikäli et ole asiaan perehtynyt!

​Eteeni saapui kaverini paljon elämää nähnyt vuoden -66 Fender Princeton Reverb. Vaikutti alkuun, että huollosta ei tulisi isompaa päänvaivaa, sillä vahvistin kuulosti kelvolta jo tuolloin. Vaan toisin kävi! Tästä pelistä löytyi melkein kaikki vaivat, joihin olen vanhoissa Fendereissä törmännyt.

Aukaisin vahvistimen verstaallani, ja eteeni ilmestyi blackface-aikakauden siistit sisukset. Vahvistimeen oli vaihdettu Hammondin valmistama 230V Princeton-verkkomuuntaja, jonka olen asentanut itsekin lukuisia kertoja ja todennut todella hyväksi ja edulliseksi vaihtoehdoksi. Olen käyttänyt myös Mercury Magnetics ja Magnetic Components Classictone -muuntajia, ja ne ovat loistavia, joskin kalliimpia. Myös verkkojohto oli vaihdettu maadoitettuun, mutta johdon pää eli shuko oli hajoamispisteessä ja piuhat ruuvattu löyhästi kiinni. Eli ei kun uusi schuko tilalle.

Katodikonkat oli jossain vaiheessa vaihdettu uusiin ja kiinnitetty huonosti, joten päätin vaihtaa ne parempilaatuisiin Spragueihin. Vaihdoin biaspuolen konkan uuteen ja nostin arvon 50uf/100V:iin. Tuolla varmistuu biaspiirin varma toiminta jännitteenkeston suhteen.

Seuraavaksi siirryin pääsuotokonkkien pariin, jotka ovat Princetonissa sijoitettuna yhteen kannukonkkaan. Tässä pelissä oli alkuperäinen Malloryn valmistama komistus, ja edelleen toimiva. Mikäli vahvari jäisi enemmän keräilykäyttöön, niin tuota ei olisi ollut välttämätöntä vaihtaa. Mutta koska peli oli tulossa aktiiviseen ammattikäyttöön, vaihdoin tilalle vastaavan uuden, joka varmistaa luotettavan toiminnan vuosiksi eteenpäin. Nostin ensimmäisen suotokonkan arvon 20uf 40uf:iin, jolloin saadaan hiukan napakampi bassotoisto ja hiljaisempi hurinataso. Soittotatsi ei kuitenkaan tiukkene liikaa tuon pienen ”kiristyksen” myötä. Muut suotokonkat pidin arvoiltaan alkuperäisinä.

Kondensaattorin maadoitus

Aluksi tuli ongelmia saada uusi kannukonkka toimimaan kunnolla. Vikana oli huono maadoittuminen vahvistimen koteloon. Tällaisessa konkassa maadoitus tehdään pienien kiinnitysjalkojen tinaamisella koteloon, mihin tarvitaan isotehoinen kolvi, kiinnityskohtien viilaus ja kärsivällisyyttä! Vaikka konkka oli uusi ja hyvälaatuinen, en saanut hurinoita täysin tyydyttävälle tasolle. Erityisesti kaikuun jäi selkeästi normaalia lujempi hurina, joka studiokäytössä saattaisi olla hiukan häiritsevä. Entuudestaan tämä oli tuttu probleema, ja se liittyy suotokonkkien maadoituskohtiin.

Reikiä runkoon

Isoimmissa Fendereissä on pääteasteen ja etuasteen suotokonkkien maadoitus tehty eri kohtiin, ja se toimii näissä peleissä hienosti. Princetonissa kannukonkan käyttö oli ehkä eniten tilanpuutteen vuoksi järkevin ratkaisu, ja saattaa jättää hurinoiden suhteen parantamisen varaa. Juteltuani omistajan kanssa päädyin tekemään pari pientä reikää kotelon pohjaan ja kiinnitin niihin kahdet kiinnitysrimat erillisiä F&T:n konkkia varten.

Maadoitin pääasteen konkat verkkomuuntajan jalkaan ja etupään konkan sisääntulojakkien lähelle. Sitten vahvistin tulille, ja nyt vahvarin hurinat laskivat selkeästi. Irrotin seuraavaksi kaikutankin kotelon pohjalta ja putsasin liitokset ja folioin koko kaikutankin.

Tämä auttaa ulkoisten häiriöiden estämiseen. Kokeilin myös tankin asennon, ja totesin hurinoiden olevan hiljaisemmat toisessa asennossa. Kaiun paluuputken hilajohto on hyvin herkkä poimimaan häiriöitä, joten siirtelin puukepillä johdon asennon hyväksi.

Ongelmia reverbissä?

Kaikua vaivasi kuitenkin edelleen hiljainen popcornien paukahtelulta kuulostava häiriö. Arvelin sen johtuvan 100K anodivastuksista, kun putkien vaihtokaan ei auttanut. Kohdensin vian kaiun paluuputkeen ja vaihdoin anodivastukset. Tämä on tyypillinen vika vanhoissa Fendereissä, joissa käytettiin hiilimassavastuksia. Varastostani löytyi Allen Bradleyn valmistamia vastuksia, ne kiinni ja nyt kaiku hiljeni todella hienosti!

Jatkoin muiden hurinoiden parissa vielä hetken ja irrotin potikat ja jakit etupaneelista ja putsasin Dremelin avulla messinkisen taustalevyn kotelon ja potikoiden välistä. Samalla tinasin kaikki komponenttilevyltä tulevat maadoitukset uusiksi, ja hyvä niin, sillä yksi johdoista oli melkein poikki. Palikat takaisin paikoilleen, ja nyt tuli hiljaista kuin huopatossutehtaalla! Piti ottaa kitara kouraan ja tarkistaa, että tuleeko ääntä myös. Onneksi tuli! Sitten eteenpäin...

Putkien kannat kuntoon!

Seuraavaksi kristin putkenkannat ja sihautin kontaktisprayta, jolla saa poistettua hapettumat. Samalla lailla kävin läpi myös potikat ja parit rahinat poistuivat häiritsemästä. Soitin vahvaria lisää, ja pari kertaa lujempaa soitettaessa tuli yllättäviä paukahduksia. Aiempien kokemuksien perusteella kyseessä oli todennäköisesti kylmäjuotos jossain, ja nopein ratkaisu oli tinata kaikki liitokset uusiksi. Tämä tuntui auttavan, mutta sitten ilmeni todella outo ongelma. Pistin vahvarin päälle, ja heti lämmettyään alkoi hirmuinen ulina ja pörinä! Mitä ihmettä? Taas katse sisuksiin, ja hetken päästä silmiin osui syypää. Volumepotikan jalka, jonka pitäisi olla maadoitettu potikan pohjaan, oli taivutettu kyllä kiinni, mutta sitä ei ollut koskaan tinattu kiinni! Tinaa paikalle, ja vahvari taas kerran päälle. Ongelma poistui, hienoa!

Jännitteet

Sitten kävin läpi jännitteet. Ne olivat hiukan alakanttiin. B+ jännite tasasuuntausputkelta mitattuna oli 370V, vaikka sen pitäisi olla noin 410V tuolla verkkomuuntajalla. Ihmettelin hetken ja päätin kokeilla uutta tasuriputkea vanhan Sovtekin tilalle. Uusi kiinalainen 5AR4 nosti jännitteet kohdilleen. Sitten biaksen kimppuun. Princetonissa ei ole säädettävää biaspotikkaa tila- ja säästösyistä, ja tämä yksilö olikin kovasti kylmän puolella. 10mA on aivan liian vähän tähän kytkentään ja nostin sen noin 24mA biaspiirin vastuksen arvoa muuttamalla. Tarkistin samalla, että tremolo toimii kunnolla, koska se on riippuvainen vahvarin biasoinnista. Hyvin toimi sekin, ja nyt peli saundasi taivaallisen hyvältä! Mittasin vielä muut putket varmuuden vuoksi läpi, ja ne olivat oikein mainiossa kunnossa.

Pikku modauksia

Laitoin lisäkaiutinulostulon tilalle takaisinkytkennän on/off-kytkimen.Se on Princetonissa loistava pieni modaus, joka toimii upeasti. Ilman takaisinkytkentää vahvistin saundaa avoimemmalta ja dynaamisemmalta ja säröytyy hiukan aiemmin. Omaani olen lisännyt myös middle-potikan (25K) kotelon takaosaan, joka on toinen suosikkimuutokseni pieniin Fendereihin. Reilusti middleä lisäämällä saa usein tarvittavaa potkua varsinkin säröisempiin saundeihin. Toinen muutos omaani on 470K vastuksen lisäys vaiheenkääntäjäputken hilalle. Se estää vaiheenkääntäjän säröytymistä lujaa soitettaessa, ja sitä kannattaa kokeilla ja kuunnella.

Kaiutin

Kaverini päätyi vaihtamaan kaiuttimeksi Celestion 10' Goldin (Weber 10F150 tilalle), ja se on loistovalinta tähän koneeseen. Koska kyseessä on herkkä ja lujaääninen kajari, vahvistimen tehot alkavat riittää bändikäytössä mainiosti. Olen kokeillut myös muita tyyppilisiä Princetonin tehonlisäyskikkoja, mutta itse pidän originaalikytkennästä tehokkaan kajarin kera. Tämän pelin päätemuuntaja on pieni, ja se asettaa rajat muulle kytkennälle.

Tässä oli kaikki, mitä tässä huollossa eteen tuli ja olin lopputulokseen todella tyytyväinen. Myös kaverini on ollut peliin tyytyväinen, meni kuulemma heittämällä suosikkipeliksi. Alta löytyy linkit pariin iPhonella äänitettyyn klippiin. Hyvää kesän jatkoa ja lämpöisiä sointeja!


11.6.2014 Teemu Viinikainen
Kirjoittaja on kitaristi ja tykkää puuhastella putkivahvistimien parissa

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus