23 faktaa kitaraefektien virtalähteistä

Hyvin usein kitaraefektien käytössä esiintyvät häiriöäänet johtuvat puutteellisesta virransyötöstä eivätkä viallisista pedaaleista. Kokosin tämän listan ulkomuistista yhdessä Custom Boardsin Eetu Lehtisen kanssa. Siihen on koottu meiltä useimmin kysytyt kysymykset liittyen efektien virransyöttöön.

Termit kuntoon:

1) Eristetty virtalähteen lähtö on sellainen, jonka maapotentiaali on erillään saman virtalähteen muista lähdöistä, eikä se täten aiheuta hurinaa tuottavaa maalenkkiä järjestelmään, jossa käytetään useita efektejä.

2) Reguloitu virtalähde pystyy tuottamaan tasaista jännitettä (voltteja) pedaaleille, vaikka niiden asetuksia muutettaisiin aiheuttaen sen, että niiden virrantarve kasvaa tai vähenee.

3) Voltit ovat pedaalin tarvitsemaa käyttöjännitettä. Oikea volttimäärä takaa, että pedaalin komponentit toimivat kuten suunnittelija on ajatellut. Pedaali tarvitsee juuri sen määrän voltteja, kuin sen kyljessä tai valmistajan manuaalissa kerrotaan. Jos laite saa vähemmän voltteja (jännitettä), se ei toimi kunnolla. Jos pedaali saa enemmän voltteja (jännitettä), se voi ja luultavasti meneekin rikki. 99% kaikista pedaaleista käyttää tasajännitettä, joka merkitään pedaaliin lyhenteellä DC (Direct Current).

4) Ampeeri on virran yksikkö. Ampeerimäärällä tarkoitetaan pedaalin virrankulutusta, eikä sitä tule sekoittaa jännitteeseen eli voltteihin. Pedaali ottaa virtaa vain niin paljon kuin se tarvitsee. Virtalähteen lähdössä voi olla esimerkiksi merkintä 400 mA, joka tarkoittaa, että se pystyy tuottamaan sen verran virtaa. Jos pedaali kuluttaa vain 10 mA, voi sitä käyttää huoletta 400 mA:n lähdöstä, kunhan jännite on oikea.

Liittimet ja jännitteen polariteetti

5) 95 % kaikista pedaaleista käyttää 2,1 mm:n liitintä ja yhdeksän voltin jännitettä niin, että virtaliittimen miinus-polariteetti on keskellä ja plus-polariteetti virtaliittimen rungossa. Tämä on yleisin virtajohto pedaaleille.

6) Sille 0,33 prosentin osuudelle maailman pedaaleista, jossa on normaalikokoinen 2,1 mm liitin mutta miinus-polariteetti on virtaliittimen rungossa, löytyy oma johtonsa. Tällainen on Voodoo Labin johto, jonka tunnistaa valkoisesta liittimen kuoresta.

7) Kolmas samannäköinen mutta erikokoinen vaihtoehto on 2,5 mm:n liitin, jota käytetään esimerkiksi Line 6:n ja Eventiden pedaaleissa. Näitä voisi olla arviolta neljässä prosentissa kaikista pedaaleista. Tämän johdon polariteetti on myös käännetty, eli miinus on virtaliittimen rungossa. 

8) 0,33 % kaikista maailman pedaaleista käyttää 3,5 mm:n miniplugiliittimiä, jotka toimivat aina samalla polariteetillä. Toisin sanoen 3,5 mm:n liittimissä ei ole polariteettieroja.

9) Jäljelle jäävää 0,33 prosenttia efekteistä ei ole varustettu virtalähdeliitännällä. Niille voidaan antaa virtaa kotelon sisällä olevan patteriliittimen kautta. Tässäkään liittimessä ei ole polariteettieroja, eli kaikki patteriklipsijohdot toimivat kaikkien efektien kanssa. Joskus tällaista liitintä voidaan käyttää myös ahtaissa pedaalilaudoissa, jolloin kotelon kanteen voi viilata pienen kolon sisältä tulevaa johtoa varten.

Analogiset ja digitaaliset virtalähteet

10) Perinteiset virtalähteet ovat analogisia, ja ne on toteutettu yleensä rengassydänmuuntajalla. 

11) Toinen tapa syöttää virtaa pedaaleille on kännyköistä tuttu pienempi ”mokkula”, joka on digitaalisesti tehty ja jota kutsutaan nimellä hakkurivirtalähde. Sen nimi on englanniksi switching power supply. Nykyään useiden valmistajien valikoimista löytyy jonkinlainen Kiinasta hankittu tarvikemuuntaja. Tällaisen virtalähteen tunnistaa sen keveydestä, pienestä koosta ja siitä, että sen kyljessä on teksti 110 V–230 V, joka tarkoittaa, että se toimii eri jännitteillä ympäri maailmaa.

Häiriöäänet

12) Wah-Wah pedaalien sisällä oleva induktori-kela reagoi analogisten virtalähteiden sisällä olevaan muuntajaan ja aiheuttaa matalaa huminaa järjestelmään. Wah kannattaakin sijoittaa aina mahdollisimman kauas analogisesta virtalähteestä. Tämä koskee myös vahvistimen muuntajia ja kaikutankkia. Jos virtalähde on vahvistimen päällä, voivat ne reagoida toisiinsa. Digitaalisten virtalähteiden kanssa tätä ilmiötä ei esiinny, koska niiden sisällä ei ole muuntajaa.

13) Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos efekti pitää häiriöääntä ollessaan pois päältä, vika on luultavasti virransyötössä. Virittimet kuuluvat myös tähän kategoriaan, eli jos viritin tuottaa sivuääniä, vaikka sen pitäisi olla mute-tilassa, kannattaa pedaalien virransyöttö käydä huolellisesti läpi.

14) Halpa, kotitalouselektroniikkaa varten suunniteltu hakkurivirtalähde voi aiheuttaa korkeaa ininää tai sirinää yhdenkin digitaalisen tai analogisen efektin kanssa. Niitä ei ole lähtökohtaisesti suunniteltu käytettäväksi audiolaitteiston kanssa. 

15) Toinen yleinen syy häiriöääniin on daisy chain -johto, jolla pystyy periaatteessa virroittamaan useamman pedaalin samasta virtalähteestä. Tästä mahdollisesti koituva tasainen hurina aiheutuu pedaalien välille muodostuvasta maalenkistä, koska tällä tavoin yhteen kytkettäessä pedaalit saavat maakosketuksen sekä signaalijohdon että virtalähdeliitännän kautta.

16) Daisy chain -johto voi aiheuttaa lisähäiriöitä useamman kuin yhden digitaalisen efektin kanssa, vaikka virtalähde olisikin maadoittamaton. Syy on efektien prosessoreiden kellotaajuuksissa, jotka reagoivat keskenään, jos ne saavat virtansa samasta virtalähteestä.

Virtalähteen lähtöjen jakaminen ilman ei-toivottuja lisä-ääniä

17) Yhden eristetyn virtalähteen lähdön voi jakaa ilman maalenkkiä erillisellä johdolla enintään kahdelle pedaalille ilman häiriöitä. Tällainen on esimerkiksi Voodoo Labin Output Splitter Cable. Sen toinen liitin on maadoitettu, mutta toinen on erotettu maasta, jolloin se saa maakontaktinsa kitarajohdon liittimien kautta. Se on siis aktiivinen vain, jos pedaalien signaalijohdot ovat kiinni. 

18) Lähdön jako kahtia toimii parhaiten gain-pedaalien, kompressoreiden ja boosterien kanssa, kunhan ne käyttävät samaa jännitettä ja samaa polariteettia.

19) Luova tapa käyttää output splitter -johtoa on yhdistää maadoittamaton pää daisy chain -adapterijohtoon. Näin voit ketjuttaa useita pedaaleita ilman vaaraa maalenkistä. Tässäkin on tärkeää, että kaikki pedaalit käyttävät samaa jännitettä ja samaa polariteettia.

20) Voodoo Labin Output Splitter Cable -johtoa käytettäessä on tärkeää tietää, että jos jaat modulaatiopedaaleita samasta virransyötöstä, niiden LFO-taajuus voi siirtyä äänijärjestelmään tasaisena pulputuksena. Ylimääräisiä ääniä voi esiintyä myös digitaalisten pedaalien kanssa, jolloin syynä on niiden kellotaajuksien yhteensopimattomuus. Kolmas häiriöitä aiheuttava ryhmä ovat efektit, jotka käyttävät sisäistä jännitteen tuplausta. Tällainen efekti toimii 18 voltin jännitteellä, ja jos toinen efekti toimii yhdeksällä, syntyy niiden välille häiriöääniä. 

21) Kun jaat virtalähteen lähtöjä useammalle pedaalille, tulee sinun laskea siihen kytkettävän pedaalien virrantarve, joka ei saa ylittää virtalähteessä ilmoitettua ampeerimäärää. Esimerkiksi 100 mA:n lähtöön voi yhdistää huoletta overdrive-pedaalin (noin 10–20 mA) ja kompressorin (noin 20 mA), jolloin niiden yhteisvirrankulutus on maksimissaan vain 40 mA.

Volttien ja ampeerien yhdistäminen

22) Voit yhdistää kaksi eristetyn virtalähteen yhdeksän voltin lähtöä voltage doubler -johdolla niin, että niiden jännitteet tuplaantuvat kahdeksantoista voltin pedaalia varten. Tämä onnistuu myös käännetyllä polariteetilla ja 2,5 mm päällä

23) Voit myös yhdistää kaksi virtalähteen lähtöä ja pitää voltit samana mutta tuplata niiden antamat ampeerit virtasyöppöä pedaalia varten current doubler -johdolla. Esimerkiksi kaksi 9 V/100 mA -lähtöä yhdistämällä saa yhden 9 V/200 mA -lähdön. 

Jos joku asia jäi mietityttämään, jätä kysymyksesi artikkelin alla olevaan kommenttikenttään. Vastaan varmasti.

2.12.2006 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin perustaja, jolle häiriötön kitarajärjestelmä on ilon asia.

comments powered by Disqus