Älä lähde keikalle ilman varalaitteita

Yksi käytetyimmistä sanoista kiertueilla on ”spare”, jolla tarkoitetaan varalle otettavaa, identtistä ja toimivaksi havaittua korvaavaa laitetta. Spare pidetään esiintymisen aikana helposti saatavilla ja nopeasti kytkettävissä. Sillä pitää pystyä nopeasti korvaamaan äkillisesti rikkoutunut instrumentti tai laitteiston osa.

EPÄONNISTUMISEN KARMA sanelee säännöt, joiden mukaan jokin laite pettää juuri silloin, kun siihen ei ole varauduttu. Kun haluat varautua pahimpaan, kysy itseltäsi, mitä laitetta tai esinettä ilman keikka ei voi jatkua?

Laitteet ovat äärimmäisessä rasituksessa keikkaolosuhteissa, ja yllättäviä hetkiä voi tulla vastaan. Yleensä ongelmat paljastuvat soundchekissä, mutta festivaalitilanteissa ei kaiken testaamiseen ole aina mahdollisuutta, joten tällöin ongelma voi paljastua vasta keikan aikana.

The Rasmuksen Pauli Rantasalmen kitaravahvistin on asetettu risereille kaiuttimien taakse. Vieressä identtinen spare samoissa säädöissä. Kuva on vuodelta 2009.

ASETTAMATTA BÄNDIN JÄSENIÄ arvojärjestykseen käytäntönä on pitää prioriteettina bändin johtajan/solistin käyttämiä laitteita. Ilman testattua varamikrofonia keikka katkeaa ikävästi.

Virvelirummun kalvo on eräs herkimmin rikkoutuvista keikan kannalta kriittisistä osasista – eikä pop- ja rock-musiikista tule mitään ilman asianmukaista backbeatia.

Seuraavana tärkeysjärjestyksessä ovat taustanauhat, mikäli show nojaa voimakkaasti niihin. Toisen tietokoneen tai kovalevyn pitäisi olla heti saatavilla, kytkennän tulisi olla ennalta mietitty toimenpide ja vaihdon tulisi tapahtua ripeästi.

Kitaravahvistin on potentiaalinen ongelman aiheuttaja. Jos sillä on kilometrejä takanaan ja sen huoltohistoria on epäselvä, varavahvistimen tulisi olla valmiina päällä stand-by-asennossa, kaikki säädöt tarkistettuna ja toiminnallisuus testattuna.

Jokin yksittäinen efekti tai pahimmillaan koko efektilauta voidaan ohittaa, kunhan kitara saadaan soimaan yleisölle vaikka suoraan vahvistimeen kytkettynä. Mitä monimutkaisempaa järjestelmää käytetään, sitä tärkeämpää on, että kaikista laitteista on mukana identtiset varakappaleet. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun käytössä on kustomoituja laitteita.

Basisti voi hätätapauksessa soittaa pelkästään DI-boksin kautta talon järjestelmään, mutta jos kitaralle ei ole varanuppia, keikka loppuu kuin seinään laitteen hajotessa.

Megadethin Dave Mustainen räkki tuotantoharjoituksissa Helsingissä vuonna 2008. Etuasteita on kaksi kappaletta, kuten päätevahvistimiakin. Toiset spareina.

JOS BÄNDIN SOUNDI on loppuun saakka mietitty ja keikkoja tehdään paljon, varasoittimien ja -laitteiden tulisi olla identtisiä ykköspelien kanssa.

Miksaajat eivät halua, että koko soundi muuttuu, vaikka kitara vaihtuisi. Bändin muut soittimet on voitu ekvalisoida kitaran mukaan, ja jos yksikelainen mikki vaihtuu humbuckeriksi kesken keikan, sillä on dramaattinen vaikutus yhtyeen kokonaissoundiin.

Eri asia on tietysti harkitut soittimien vaihdot, jotka on mietitty kappaleiden mukaan. Näissä kitaristi ja miksaaja ovat jo valmiiksi miettineet biisin kitara-arreja kokonaisuuden kannalta.

BÄNDI on voinut palkata henkilökuntaa, mutta ei ole ymmärtänyt hankkia varalaitteita. Tällöin crewin tulee ottaa asia puheeksi. On turhaa lopettaa keikka kesken vain sen takia, että jokin laite tai pahimmillaan vain johto on mennyt rikki. Syyttävä sormi kääntyy kuitenkin teknikkoon, joten ainakaan kommunikaatioon homma ei saisi kaatua.

Optimitilanteessa laitetta hankittaessa niitä ostetaan aina kaksi kappaletta – yksi käyttöön ja yksi varalle.

Kun tahti on kova ja keikkoja tehdään ympäri maailmaa, voidaan joutua käyttämään jopa kahta erillistä backlinea. Tämä nostaa yksittäisen laitteen kokonaistarpeen jo neljään kappaleeseen. Tämä on toimintamalli, jota isot artistit käyttävät keikkaillessaan.

Useiden rinnakkaisten laitteiden hankkiminen ei ole luonnollisestikaan mahdollista kalliiden boutique-vahvistimien tai harvinaisen vintage-laitteiston kohdalla. Myöskään aloittelevilla bändeillä ei useinkaan ole varaa ostaa kaikkea kaksin kappalein. Tärkeintä onkin tiedostaa mahdollisia ongelmia ja miettiä niihin itselleen sopivia ratkaisuja.

HIM:in Linde Lindströmin kitararigi vuodelta 2008. Kaksi vahvistinta ajossa, kolmas niille yhteisenä sparena.

MAHDOLLISET VAHINGOT tulisi ehkäistä ennakoimalla eli huoltamalla laitteet etukäteen ja varmistamalla kaikki liitännät kitaran sisällä ja ulkopuolella.

Kun tarpeelliset toimenpiteet on tehty, pitää laitteisiin pystyä luottamaan, eikä niiden toiminnan takia kannata menettää yöuniaan.

Audio- ja valoryhmän pitää pystyä yhtä lailla luottamaan laitteisiinsa, jotka ovat usein laitevuokraajan ennalta tarkistamia. Mitä jos päämikseri hajoaa? Mitä jos vasemman puolen PA:n vahvistin hajoaa? Varakappaletta ei voida ottaa mukaan noin vain. Näiden ongelmien rinnalla kitaristien ja heidän teknikoidensa riskinkartoituksen ei siis pitäisi olla loppujen lopuksi ylivoimasta. Voittaja ei usko sattumaan.

1.8.2016 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Brian Enon avulla itsensä elinvoimaisena pitävä entinen stoner-rokkari, toinen Custom Soundsin omistajista sekä Custom Boards -pedaalilautakonseptin kehittäjä.

TILAA KUUKAUSITTAINEN BACKSTAGE-BLOGI SUORAAN SÄHKÖPOSTIISI

 

comments powered by Disqus