Paskahalvaus iskee – oletko valmis?

Tunne mikä sinut valtaa, kun laitteisto reistailee keskellä urasi tärkeintä esiintymistä. Kauhu, mikä riipii alkunauhan soidessa kun vahvistimesta ei kuulu pihaustakaan. Heikotus, kun edessäsi on sumea näkymä johtoja ja efektejä, joita kytket epätoivoisesti toisiinsa vailla ilman mitään logiikkaa toivoen, että joku osuisi kohdalleen ja signaali tulisi takaisin. Ei se tule, olet jäässä ja paskahalvauksen kourissa. Oireina ovat:

  • ajan ja paikan tajun menettäminen
  • kylmä hiki 
  • heikotus
  • vatsan löystyminen
  • vapina ja ajatuksen junnaaminen paikallaan

Se ken on tämän kokenut, muistaa kyllä tunteen. (Kuva: Harri Huuhtanen)

Pedaalilauta täynnä merkintöjä, miksi ihmeessä?

Muistan vuosia sitten ihmetelleeni kirjainlyhenteitä, joita kitarateknikkokollegani olivat laitteistoihinsa kirjanneet. Pidin raapustuksia lievinä ylilyönteinä, enkä nähnyt niille tarvetta. Satsasin laitteiston kytkentöjen ulkoa opetteluun ja sen logiikan ymmärtämiseen. Tämä menetelmä toimiikin hyvin optimaalisissa olosuhteissa, mutta kun tilanne on päällä ja pulssi on yli 140, voi olla vaikeaa muistaa edes omaa sotuaan saati efektilenkin pedaalien järjestystä.

Otin itse teknikkourallani niin sanotusti löysät pois ja kävin Italiassa todistamassa aitiopaikalla keskeytynyttä MTV Europen Live-lähetystä. Tämä reissu muistetaan nimellä “Civitavecchian verilöyly”. Paskahalvauksen kerran koettuaan on helppo nähdä vierestä, kun joku toinen vaipuu samaan tilaan. 

Merkataanko johdot?

Vuosia myöhemmin olin Savoy-teatterissa vahtimassa Larry Grahamin bassolaitteistoa ja varmistassa sen toimivuuden illan aikana. Bändin mukana kulki yleismies, joka yritti tehdä kaikkea yhtä aikaa.

Soundcheckin jälkeen meitä odotti lavan etuosan siivoaminen lämmittelybändiä varten. Pedaalilauta oli johdotettu kahteen eri vahvistimeen. Langaton lähetin oli vahvistimien takana. Laudan välillä kulki siis kolme johtoa. Pyysin kaveria merkitsemään johdot huolellisesti ennen niiden irrottamista, mutta hän piti sitä turhana. Hakiessani teippiä merkkausta varten mies olikin jo repinyt johdot irti pedaalilaudasta. 

Kaikki varmasti arvaavat, mitä tästä seurasi?

Yleismies kytki pedaalilaudan takaisin juuri ennen keikkaa, mutta laitteistosta ei kuulunut pihaustakaan. Illan päätähden, Larry Grahamin laitteisto oli mykkä! Yleismies jäätyi ja pyöri ympyrää laudan edessä. Hän heilutteli johtoja ja paineli kaikkia mahdollisia kytkimiä. Ei ollut vaikea päätellä, että vahvistimelle menevät johdot olivat väärässä järjestyksessä. 

Jatkoin siitä, mihin olin soundcheckissä jäänyt. Merkkasin johdot yksitellen ja järjestelmällisesti. Lopuksi kytkin laitteiston takaisin toimintaan. Haluaisin uskoa, että samat merkinnät säästivät yleismiehen vaivaa loppukiertueen ajan.

Neljä eri tapaa merkitä laitteisto

Ihminen on kekseliäs, etenkin kun oma ura on vaakalaudalla ja epäonnistumisesta seuraa julkinen nöyryytys. Lähtökohtana on, että kaikki johdot ja kriittiset liitännät tulisi merkitä niin, että kuka tahansa osaisi lukea niitä ja päätellä miten ne kytketään. 

Jos olet vatsataudissa keikkapaikan takahuoneessa, jonkun pitäisi siis pystyä kytkemään laitteistosi valmiuteen, niin että tulet itse vain hoitamaan keikan, vaikka oksennus suupielessä. 

Mitä merkataan?

Se, mikä tuntuu itsestään selvyydeltä treenitilanteessa, muuttuu ylitsepääsemättömäksi esteeksi kun signaali katoaa kesken keikan. Hädän keskellä aivotoiminta pysähtyy. Johtojen merkintä edesauttaa loogista ajattelua hädän keskellä. Tämän asian merkitystä ei kannata aliarvioida. 

Tärkeitä merkitsemispaikkoja ovat johtojen liittimet, kaiutinjohdot ja lähdöt, efektilenkin lähtö ja paluu, jalkakytkin jne. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että niin selvää liitäntää ei olekaan ettei sitä kannattaisi merkitä. Myös caset voidaan merkitä eri väreillä, vihreä – kitara, oranssi – basso jne. Yhdistämällä kaksi väriä saadaan riittävän monta yhdistelmää, joilla katetaan tarvittaessa isompikin bändi.

Eri lyhenteitä

Olen käyttänyt samoja lyhenteitä jo vuosia kasaamissani kitaralaitteistoissa. Täsmälleen samat raapustukset löytyvät myös Custom Boardsin pedaalilaudoista ja niiden mukana tulevista johtoviuhkoista:

AMP – Vahvistimen inputiin menevä johto, IP – Input, pedaalilaudan sisäänmeno, OP – Output, pedaalilaudan ulostulo, S – Send, efektilenkin lähtö, R – Return, efektilenkin paluu jne. Samaa analogiaa voidaan jatkaa loputtomiin. Olennaista on, että vastaavalla värillä löytyy sama merkintä myös toisesta päässä. Alla olevassa kuvassa merkinnät ovat C - Clean ja F - Fuzz.

Jos johdossa lukee vihreällä teipillä “C2” ja kytkimen vieressä lukee vihreällä teipillä “C2”, kuka tahansa pystyy työntämään johdon sisään ja katsomaan vielä kerran: vihreä – vihreä, “C2” – “C2”. Molemmat oikein, seuraava!

Jos kytkennän tekee joku muu kuin sinä itse, hänen ei tarvitse tietää, mihin signaali tulee ja mihin se menee. Hänen tarvitsee vain katsoa, täsmääkö johdossa ja liittimessä oleva koodi.

1) Fluoriteippi

Johdot ja niitä vastaavat pedaalien jakit on helpoin merkitä pimeässä hohtavalla teipillä. Amerikkalainen Pro Gaff on alan johtava valmistaja, ja heidän teippejään käytetään kaikkialla maailmassa. Neljän värin (oranssi, keltainen, vihreä, ja pinkki) värikoodauksella laitteiston kytkennät saadaan merkittyä helposti ja loogisesti. Teippi ei jätä liimajälkiä, mutta on kestävää, näkyy pimeässä ja siihen on helppo kirjoittaa. Hyvää tavaraa siis!

Johtojen merkkaamiseen parhaiten sopiva koko on 12-millinen teippi. Tätä saa pienissä rullissa ja sen kustannukset ovat kohtuulliset. Iso rulla leveämpää versiota maksaisi moninkertaisesti!

2) Fluoritussi

Vaikka sijoittaisit omaisuuksia pedaaleihin ja vahvistimiin, ne eivät soundaa siltä miltä pitää, jos niiden nupit ovat väärässä asennossa. Moni soittaja ajattelee myös pedaalin jälleenmyyntiarvoa, eikä uskalla/ehdi/viitsi/tajua merkata sen säätöjä kunnolla. 

Yhdysvaltalaisen Stagetrixin Terry Bardoul on kehittänyt juuri tähän tarkoitukseen sopivan merkkaustussin. Sen maali näkyy pimeässä ja tarvittaessa merkinnät saa poistettua vain pyyhkäisemällä niitä sormella. Nerokasta ja erittäin käyttökelpoista. Kuten edellisessäkin, joku muu voi säätää efektisi tarvittaessa oikein.

Merkkaa laitteiston kriittiset säädöt huolella PA-treenien jälkeen. Jos miksaajasi on tyytyväinen lavasoundiisi, pidä samat säädöt myös keikalla. Efektien tasoerot ja masterit vaikuttavat kaikki kokonaisuuteen. Väärässä asennossa oleva middle muuttaa koko äänikuvan keskialueen ja tekee soundistasi mössöä. Sinun on helppo tarkistaa merkinnät ja luottaa siihen, että laitteisto on trimmattu huippuunsa.

3) Tarrakone

Jos merkinnän alla oleva laite on pieni tai kirjoitettavaa on paljon, tarrakone voi tarjota ratkaisun. Koneella saat siistiä ja helppolukuista jälkeä. Käytämme Custom Boardsilla DYMO:n muovipäällysteistä nauhaa, joka tuntuu kestävän keikkailun rasitusta. Lisäksi sen muovipinta ja kiiltävä väri auttavat tekstin luettavuutta pimeässä. 

Tärkein merkkaamisen kohde on virtalähde. Yhdestä virtalähteestä voidaan antaa sähkö jopa yli kymmenelle pedaalille. Liitännöistä ei ota pirukaan selvää hädän keskellä, jos niitä ei ole merkitty.

Merkitsemme myös pedaalien sivuun niiden sijainnin signaalitiellä. Merkinnät eivät häiritse soittajaa, mutta pienellä kurkkauksella pedaalin oikeaan sivustaan saadaan selville mihin järjestykseen pedaalit on kytketty. 

Dymottaminen on mieltä huojentavaa. Jos laitteistosi on vähänkään monimutkaisempi, voit merkitä koneella helposti myös MIDI-käskyjen ja presettien paikkoja. On tosin sanottava, että kasetit ovat suhteellisen hinnakkaita, vaikka peruskone onkin edullinen. Ammattilaiselle tämä on kuitenkin tarpeellinen kapistus ja joka pennin arvoinen.

HUOM! Dymo soveltuu vain tasaisiin pintoihin. Johtojen tai liittimien ympäri sitä ei kannata kääriä, se rullaantuu pois ajan kanssa. Jos haluat koodata tarkasti pyöreän kohdan, voit laittaa päälle läpinäkyvää teippiä tai kutistemuovia. Näin tarra säilyy luettavana ja suojattuna.

4) Sähköteippi

Sähköteippi on sähköä eristävää, ohutta kiiltäväpintaista teippiä. Sitä saa monessa eri värissä, pääosin elektroniikkakaupoista. Johtoja voidaan merkitä kätevästi värikoodituksella, joka on ollut sähkömiehien käytössä jo 1920-luvulta lähtien. Riippuen teipin laadusta, kirjoitus joko pysyy siinä tai ei.

Jokaiselle numerolle annetaan oma väri. Näin numerot voidaan ilmoittaa väreinä ja väriyhdistelminä niin, että koodiston tunteva näkee heti mikä numero on kyseessä. Tämä menetelmä on käytössä etenkin XLR-johdoissa, kun niitä kytketään ristipaneeliin. Sama numerointi löytyy myös laitteiston sisällä olevista vastuksista. 

Käytän systeemiä yhä harvemmin Custom Boardsilla signaalitien järjestyksen havainnollistamisessa. Sen tekeminen on hidasta ja lisäksi vaarana on, että pedaalilaudan esteettisyys kärsii, koska värejä alkaa olla joka puolella jo häiriöksi asti. Lisäksi edellä mainittu dymottaminen on kätevämpää hädän keskellä. Artisti tuskin jaksaa opetella  värikoodeja ulkoa. Teknisesti orientoituneelle koodien opettelu ei ole kuitenkaan mistään pois. Tässä koodit referenssiksi, josta ne voi käydä tarvittaessa lunttaamassa. 

Koodien opetteluun on olemassa myös erilaisia muistisääntöjä. Tässä niistä yksi, joka on niin hyvällä maulla väännetty, että se jää väkisinkin mieleen. 

RuPu OrKesteri ViSioi LiHaVan Mummontässä numerointi on 1-10

Tässä oma versio kotimaisen kirjaimin, sen kummempia miettimättä, 0-9 logiikalla.

Musti Repiii Punaisen Omenan Kuorta Vain Sinua Varten, Haluatko Vielä?

Eipä tullut hääppöinen. Haastankin sinut lisäämään omasi kommenttikenttään blogin alareunassa!

Fiilis edellä

Loppupeleissä teipeillä voi merkitä johtoja ja liitäntöjä täysin mielensä mukaan. Tärkeintä on, että merkinnät ovat loogisia ja että joku muukin kuin sinä osaisi tulkita niitä.

Koko bändi hyötyy

Keskustelkaa aiheesta seuraavan keikkanne yhteydessä. Pistäkää bändinne laitteisto syyniin ja käykää se systemaattisesti läpi. Sopikaa yhteiset merkintätavat ja huomaatte, että laitteiston kasaus ja purku nopeutuvat huomattavasti.

Parhaimmillaan laitteiden merkkaaminen helpottaa ratkaisevasti vian etsimistä hädän keskellä ja voi pelastaa kokonaisen keikan.

TOP 3 vinkit paskahalvauksen ehkäisyyn

  1. Älä hätäile, vaan seuraa merkintöjäsi. Jos ajatuksesi on kirkas pystyt fokusoitumaan vian etsintään. Ehdit tekemään paljon, vaikka keikkaan olisi aikaa vain minuutti. 
  2. Pysy avoimena kaikille mahdollisuuksille, älä oleta tai sulje mitään vaihtoehtoja pois ennen kuin olet varma asiasta. Jos etsit vikaa vain yhdestä paikasta ja unohdat muut, kuljet vertauskuvallisesti koko ajan väärään suuntaan etkä näe metsää puilta.
  3. Ennen kaikkea, nuku riittävästi. Näin annat aivoillesi ylipäätänsä mahdollisuuden ratkoa ongelmia. Ylikuormitettu prosessori ei toimi kunnolla.

21.5.2014 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

LISÄÄ AIHEESTA: 

comments powered by Disqus