Mitä opin keikalla osa 8 – Jääkylmällä soittimella ei ole mukava soittaa

Tätä kirjoittaessa takana ovat kahdet Suomen kesän festivaalit, ja molemmilla keli on ollut sateinen ja hyytävä. Festivaalien lavojen katot ovat ammattitasoa, joten pääasialliseksi ongelmaksi jää lämpötila tai pitemminkin sen puute.

KITARAT pitävät tasaisesta lämpötilasta, ja kun ennen keikkaa ulkolavalla säilytetty soitin annetaan soittajalle, se alkaa vähitellen lämmetä ja tippuu pahimmillaan vireestä keikan aikana. Tämä ei ole enää itselleni ongelma, sillä kielten huolellisella kiinnityksellä ja venyttämisellä pystytään ehkäisemään vireongelmat niin, että artistista riippuen samalla soittimella voidaan vetää koko keikka tai ainakin suuri osa siitä koskematta lainkaan viritystappeihin.

Jos soittimia vaihdellaan paljon tai niillä soitetaan vain osa keikasta, soitin on kuitenkin lähtökohtaisesti kylmä, kun artisti alkaa soittaa sillä, eikä jääkylmä kitaran kaula tunnu hyppysissä kovinkaan hyvältä.

JOILLAIN KEIKOILLA tehtävänäni on ojentaa muusikolle akustinen kitara pari kertaa setin aikana. Mielellään se on tietysti vireessä, joten tänä kesänä olen kiinnittänyt paljon huomiota myös soittimen esilämmittämiseen. Ajattelepa asiaa artistin näkökulmasta. Vedät keikkaa täysillä ja yhtä äkkiä tartut jääkylmään soittimeen, jolla pitäisi näppäillä herkkää kuviota virheettä yleisön edessä.

Soittimet saa lämmitettyä niitä soittamalla ja pitämällä kättä kaulalla siinä kohtaa, mistä soitetaan. Jos biisiä soitetaan avoimesta asemasta, pidän kättä muutaman biisin ajan kitaran kaulalla ja tarkistan välillä sen vireen. Pyyhkeelläkin voi vatkata kaulaa edestakaisin, jolloin kitka lämmittää puuta hieman.

Kun kitara on mukavan lämmin, sen virekin tuntuu asettuvan helposti, ja teknikon on mukava antaa esilämmitetty soitin artistille vain saadakseen sen kaaressa heitettynä takaisin muutaman minuutin päästä. Heitto kuuluu toki show’hun, ja koska loppusetissä kitaraa tarvitaan vielä yhdessä kappaleessa, sama proseduuri toistetaan vielä kertaalleen keikan aikana. Mitäpä sitä ei tekisi artistinsa eteen.

12.8.2017 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja raportoi sattumuksia ja kokemuksia tien päältä loppuvuoden ajan.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus