Mitä opin keikalla osa 7 – Kaikki kitaran kielet eivät ole yhtä laadukkaita

Olen kauhistellut kitaran kielten laatueroja eri merkkien välillä ennenkin, mutta olen välillä unohtanut kaupalla päivystäessäni, kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Lisäksi olen toisinaan pitänyt mielipiteeni omana tietonani, etten suututtaisi jonkin merkin maahantuojaa kertomalla rehellisesti, kuinka luokattomia minkäkin valmistajan kielet todellisuudessa ovat.

JOS SINUSTA TUNTUU, että kielten laatu heittelee, olet luultavasti oikeassa. Joskus on vaikea myöntää itselleen, että suosikkikielimerkillä on nyt vain vakavia laadunvalvontaongelmia. Päätös toiseen merkkiin vaihtamisesta kannattaa tehdä nopeasti. Myöhemmin voi sitten palata kokeilemaan omaa suosikkimerkkiään siltä varalta, että laadussa olisi tapahtunut kohennusta.

Kieliä valmistetaan teollisesti, ja valitettavasti punoksen ja ydinlangan keskenään sovittaminen ei ole helppoa. Kitaran yläkielet eli ne, joiden päällä ei ole punosta, ovat usein samoja valmistajasta riippumatta. Erot tulevat esiin vasta punotuissa kielissä. Olen huomannut, että mitä ohuempi punottu kieli on, sitä useimmin niiden kanssa on ongelmia – joillain valmistajilla.

KITARATEKNIKOLLE kielten kanssa puljaaminen on tärkeä osa päivittäisiä rutiineja. Kun työskentelee yhtä aikaa kahden tai useamman artistin kanssa, alkavat kielten erot tulla kiusallisesti esiin.

Toisen artistin kitaraan voidaan vaihtaa sama setti päivästä toiseen ja venyttää kielet samalla lailla, eikä hienovireisiin tarvitsen koskea lainkaan. Kielet ovat vireessä, ne eivät katkea (kop, kop), ja ne tuntuvat samalta päivästä toiseen.

Toisen bändin kanssa käytetään eri valmistajan kieliä, ja niiden kanssa on huimia ongelmia. Bändin kitaristi pyysi minua käyttämään kaikki jäljellä olevat kielet ennen kuin uusia ostetaan, joten hän antoi minulle samalla mandaatin hyväksyä virheet soittimien vireessä.

Eri valmistajan kieliä mutta samoja venytysmetodeja käyttäessä kitaran tallaa ja kielen pituutta joutuu säätämään päivittäin radikaalisti, eivätkä kielet siltikään asetu hienovireeseen. Kompromissit ovat radikaaleja, ja kitarateknikon ammattiylpeys on koetuksella. Itse heittäisin koko kielivaraston roskiin ja ostaisin uusia kieliä, jotka olisi mahdollista saada vireeseen, mutta näillä mennään. Aina kitaran vire ei ole kitarateknikosta kiinni.

9.8.2017 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja raportoi sattumuksia ja kokemuksia tien päältä loppuvuoden ajan.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus