Mitä opin keikalla osa 11 - Sähköt rapakon toisella puolella

Minulta on kysytty useaan otteeseen, miten kitaristin pitäisi valmistautua jenkkikeikkoja varten, sillä Yhdysvalloissa operoidaan eri sähköllä, eivätkä omat laitteemme toimi siellä sellaisinaan.

VALMISTAUDUIN arkikiireiden keskellä oman kiertueemme alkuun ja piirsin mielessäni suunnitelman siitä, miten kytkisin laitteistoni ensimmäisenä keikkapäivänä. Tuotantopäivää meille ei aikataulusyistä suotu, vaan kaiken tulisi tapahtua jet lagin riepottelemana ensimmäisen päivän soundcheckissä.

Osa kiertueella käyttämästämme laitteistosta oli varastoitu kohdemaahan, osan vuokraisimme ja osan rahdittaisimme Suomesta. Eri laitteiden sovittaminen yhteen onnistuu helposti, kunhan tietää sähköopin perusteet.

Euroopassa käytettävä jännite on 230 V ja taajuus 50 Hz. Amerikassa käytettävä jännite on 120 V ja taajuus 60 Hz. Hertsit voi unohtaa, sillä niillä ei ole käytännössä mitään väliä, ellei sitten soita yksikelaisilla mikeillä, jolloin niistä koituva hurina soi eri nuotissa.

Yksi asia, joka sen sijaan kannattaa pitää mielessä, on virrantarve. Kun jännite puoliintuu, virrantarve tuplaantuu. Tämän takia jenkkien kaiutinjohdot ovat valtavan paksuja. Sähkö liikkuu hitaammin, mutta suuremmalla potkulla. Tämä vaikuttaa myös sulakkeisiin. Täysin samanmerkkisen laitteen Jenkkeihin tehty versio toimii puolet isommalla sulakkeella kuin sen euroversio.

KITARASSA käyttämämme langaton järjestelmä toimii hakkurivirtalähteellä, eli sellaisella, mitä vaikkapa puhelimemme käyttävät. Vaihdoin virtalähteen päähän maadoittamattoman kaksipinnisen jenkkipistokkeen, koska alkuperäinenkin on kaksipinninen versio ilman maayhteyttä.

Pedaalilautoihin saa erilaisia virtalähteitä, joista joissain on valittavissa, ottavatko ne sisään Euroopan 230 voltin vai jenkkien 120 voltin jännitettä. Tämän kiertueen pedaalilaudoissa käytetään järeitä virtalähteitä, jotka ovat maakohtaisia. Koska bändi on keikkaillut Jenkeissä jo aikaisemmin, minulla oli jenkkivirtalähteet jo valmiina Suomessa.

Testasin näitä step down -muuntajalla, joka muuttaa kotimaan jännitteen jenkkisähköksi. Nimi tulee siitä, että pömpeli polkaisee jännitteen alaspäin. Vaihdoin virtalähteet ja asetin maadoitetun jenkkipistokkeen johtoviuhkan vahvistimen päähän. Näin laudat olivat valmiina jo ennen lähtöämme. Vahvistimet ovat jenkkivalmisteisia, joten ne eivät tarvitse mitään lisälaitteita tai johtoja. Ne kytketään suoraan seinään.

Vahvistimen ja kaapin välissä käyttämämme lisäpalikat sen sijaan toimivat vain valmistajan omilla, kuhunkin maahan tarkoitetuilla virtalähteillä. Tilasin ennakkoon Suomen maahantuojalta muutaman jenkkivirtalähteen ja preppasin omalla pajalla niille identtiset alustat ja sähkönjaot, jollaisia olemme käyttäneet Euroopassakin. Asensin niihin täysin samat laitteet mutta jenkkivirtalähteillä, jotka pystyin myös ennakkotestaamaan step down -muuntajalla.

BASSOSSA toistin samat asiat. Pedaalilaudan virtalähteen vaihto, johtoviuhkan töpseliin adapteri ja lisälaitteisiin jenkkivirtalähteet jo kotimaassa. Myös tätä kokonaisuutta ajettiin jenkkivahvistimiin. Ainoa poikkeus oli DI-boksi, joka onnekseni vaati vain sulakepesän kääntämistä toisin päin niin, että sulakkeen ampeerimäärä tuplaantui.

KOSKETINSOITTIMIA meillä oli matkassa sen verran paljon, ettemme lähteneet muuntamaan niitä kohdemaan sähköihin. Niitä varten meillä oli Jenkeissä valmiina odottamassa step up ‑muuntaja, joka polkaisee sähköt ylöspäin, eli muuntaa jenkkisähkön eurosähköksi. Kytkimme koko kiipparikiskamme siihen ja siitä suoraan Amerikan valtakunnan verkkoon. Rumpumaailmassa olleet tilpehöörit, kuten klikin ja kuunteluvahvistimen, kytkimme kiipparien omaan virransyöttöön, mistä ne linkittyivät samaan step up ‑muuntajaan. Näin koko backline oli kohdemaan sähköissä.

LOPPUJEN LOPUKSI tämä kaikki on todella helppoa ja loogista. Muistuttaisin kuitenkin muutamasta asiasta:

  • Jenkkitöpseli ei ole yhtä helposti lukittuva kuin oma Schukomme, joten johtojen asettelulla ja muutamilla sähköteipin vetäisyillä adapterien ympärille voi olla suurikin merkitys keikan lopputulokseen. Jos töpseli luiskahtaa irti kesken vedon, keikka keskeytyy varmasti.
  • Virrat kannattaa summata rigin päässä ensiksi yhteen jakoon ja kytkeä vasta sitten talon sähköihin. Euroopassa kyseessä voi olla viisi- tai kahdeksanpaikkainen Schuko. Jenkeistä löytyy halpoja strippejä tai quad-tyyppisiä bokseja, joissa on yleensä neljä töpseliä.

YLLÄTTÄVÄÄ KYLLÄ kamani eivät hurisseet eivätkä pätkineet, ja kaikki kuulosti osapuilleen normaalilta. Vältyin siis ennakkosuunnittelun myötä mahdolliselta katastrofilta, mutta epäilemättä joitain ongelmia on vielä tulossa. Keikka on aina riski.

1.11.2017 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja raportoi sattumuksia ja kokemuksia tien päältä loppuvuoden ajan.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus