Mitä opin keikalla osa 1 - Kaikki alkaa tuotantotreeneistä

Vietin kesäkuisen viikon aikana yhteensä kolme päivää kahden eri bändin tuotantotreeneissä. Molemmat valmistautuivat keikkoihin ottamalla paikalle koko kalustonsa ja tekniikkansa, ja he soittivat kaikki keikkasettiin kaavaillut biisinsä pariin kertaan läpi.

JOS ASIOIHIN HALUAA PARANNUSTA, päätöksiä pitää tehdä joskus nopeasti. Sunnuntaiaamuna keräännyimme kukonlaulun aikaan täyden pakettiauton kanssa treenipaikalle, kun vanha tuttu keskustelu alkoi. Pitäisikö bändin kamoja vihdoin päivittää? Huolta aiheutti etenkin vahvistin, joka oli sen verran uniikki, ettei vastaavaa saisi vuokralle mistään. Tiedossa oli paljon keikkoja, joille omaa backlinea ei saisi vietyä. Mitäpä jos tuon vahvistimen profiloisi Kemperiin?

Asiasta oli keskustelu jo pitkään – jopa vuosia – joten päätöstä ei syntynyt vielä aamutuimaan. Kun bändi lopulta tuli paikalle, otimme asian puheeksi ja selitimme heille realiteetit. Edessä olisi uusi levy ja pitkä kiertue, joten nyt jos koskaan kannattaisi tehdä ratkaisuja. Bändin soundi olisi sama illasta iltaan, jos emme olisi riippuvaisia vuokravahvistimista.

Kuin ihmeen kaupalla päätös syntyi, ja kun bändi aloitti settinsä, hyppäsin pakettiautoon ja kurvasin Krunikkaan hakemaan Kemperiä. Auto hätävilkuille, laatikko etupenkille ja suunta kohti treenipaikkaa. Ehdin perille parahiksi ennen kuin bändi oli lopettanut, ja luvassa oli lyhyt kahvitauko.

Miksaaja ehdotti, että kokeilemme Kemperiä heti. Minua kuumotti. Hoidettavia asioita olisi muutenkin paljon, ja halusin tehdä profiilin rauhassa. Sen verran tärkeä soundi oli kyseessä.

Kun laitteen hankkinut muusikkokin rohkaisi minua, löin laitteen tulille ja aloin muistelemaan: Mitenkäs tuo profilointi tehtiinkään…

Tallennetettavan laitteen ketju oli sinällään yksinkertainen. Kovaa ajettu vuoden 1973 putkivahvistin oli kytketty keinokuormaan ja siitä suoraan konsoliin. Kaavailin aluksi kaiuttimen mikittämistä, kun miksaaja ehdotti, että voisimme kytkeä sen täsmälleen samalla lailla kuin se oli nytkin kytketty. Kemperin sendistä vahvistimen inputtiin, kaiutinliitännästä keinokuormaan ja sen XLR-lähdöstä takaisin Kemperiin. Ajoimme testisignaalin vahvistimen läpi huumaavalla äänenvoimakkuudella ja tallensimme vahvistimen soundin tämän digi-ihmeen uumeniin. Sitten hieman refiningia perään, kun bändi palaili jo lyhyeltä tauoltaan. Talletin profiilin ja toivoin parasta.

MUUSIKKO OLI SKEPTINEN uuden soundinsa suhteen. Niin minäkin ottaen huomioon profiloinnin hätäisyyden ja alkuperäisen laitteen uniikkiuden. Tulos oli kuitenkin hyvä. Soundistaan tarkka artisti kokeili tuttuja riffejä ja oli ihmeissään soundin samankaltaisuudesta. Bändi valmistautui soittamaan settiään toista kertaa, ja muusikko päätti kokeilla samoin tein Kemperillä soittamista.

Verrattuna edelliseen läpiajoon soundimaailmassa alkoi tapahtua ihmeitä. Soundi oli nyt helpommin hallittavissa. Lavamelu poistui tyystin, sillä emme enää ajaneet vahvistinta kaiuttimiin. Miksaaja sai soundista todella kuulaan ja erottelevan. Tässäkö tämä nyt oli? Kymmenen minuutin profilointi kahvitauolla muutaman vuoden spekuloinnin jälkeen. Huomenna tällä kattauksella lähdettäisiin jo festivaaleille liveyleisön eteen. Nopeilla päätöksillä on joskus etunsa.

4.7.2017 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja raportoi sattumuksia ja kokemuksia tien päältä loppuvuoden ajan.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus