Klassisen kitaran TOP 10

Klassisen kitaran repertuaari on huomattavasti suppeampi kuin vaikkapa viulun tai pianon. Sen omaksuminen ei siltikään käy hetkessä, ja genrestä innostunut musiikin harrastaja voi tuskautua tuhansien eri valintojen edessä. Pahimmillaan innostus voi lopahtaa heti alkumetreille.

Kuuntelin vuosituhannen alkupuolella liki kaikki klassisen kitaran levytykset, jotka käsiini sain. Tämän tein pitkälti käymällä läpi Sibelius-Akatemian ja pääkaupunkiseudun kirjastojen valikoimaa.

Olen aina ollut mieltynyt romanttiseen kitaramusiikkiin ja erityisesti mollivoittoisiin biiseihin. Erityisen läheistä minulle on espanjalainen kitaramusiikki, vaikka hyviä sävellyksiä onkin tehty ympäri maailmaa vuosisatojen ajan.

HALUAN AUTTAA sinua löytämään klassisen kitaramusiikin merkkiteoksia, joten kasasin tätä tarkoitusta varten kymmenen kappaleen soittolistan. Nämä sävellykset ovat ohittamattomia tutkimusmatkalla soittimen repertuaariin. Kaikki alan kitaristit tuntevat ne, ja kuuntelemalla alta löytyvät perusteokset pääset jo erittäin hyvään alkuun. 

  • Romance Anónimo on klassikko, jossa oikean käden näppäilytekniikka pysyy samana koko kappaleen ajan. Ensimmäinen osa on mollissa (0:00) ja toinen duurissa (0:48). Muoto on hyvin tyypillinen espanjalaiselle kitaramusiikille, ja se esiintyy monissa sävellyksissä. Toisin kuin monissa muissa versioissa, tässä äänitteessä ei enää palata molliteemaan. Kappaleen soittaa Narcisco Yepes (1927-1997), joka on opiskellut nykyaikaisen klassisen kitaramusiikin kehittäjä Andrés Segovian (1893-1987) johdolla. Heidän oppinsa ulottuvat Suomeen asti, sillä Helsingin konservatorion monivuotinen kitarapedagogi Juan Antonio Muro oli Yepesin oppilaita, joka opetti puolestaan omaa kitaraopettajaanani Mika Kirsiä. Näin espanjalaisen kitaramusiikin hienoin perintö on kulkenut viime vuosisadalta nykypäivän Pohjolaan saakka.
  • Capricho Árabe on todellinen merkkipaalu kitaramusiikin historiassa. Sen on säveltänyt Francisco Tárrega (1852–1909), ja kappaletta soitetaan edelleen ympäri maailmaa kaduilla ja konserttisaleissa. Capricho Árabe rakentuu intron jälkeen kolmesta osasta, joista ensimmäinen on d-mollissa (0:36), seuraava F-duurissa (2:10) ja viimeinen D-duurissa (3:00). Lopuksi kappale palaa alkuperäiseen teemaansa d-molliin (4:11). Vaikka mukaan mahtuu monenlaista lurittelua, ei kappale ole mahdoton soittaa. Sen melodia on ajattoman kaunis ja sopii hyvin serenadiksi romanttiseen liehittelyyn.
  • Recuerdos de la Alhambra perustuu oikean käden tremolo-näppäilyyn, jossa peukalo soittaa bassoääniä ja kolme sormea (nimetön, keski-, ja etusormi) täydentävät 16-osaisen rytmin. Francisco Tárregan sävellys on kaunis, ja se on saanut inspiraationsa Espanjan Granadassa sijaitsevasta vanhasta mauri-palatsista. Taas ollaan aluksi mollissa, sitten duurissa (1:36) ja palataan takaisin molliin (2:52). Kappaleen kruunaa kohtalokas lopuke (4:14), joka jättää jälkeensä sopivan haikean tunteen. Tämän, kuten edellisenkin kappaleen, tulkitsee Segovia.
  • Tango (Maria) on Tárregan vähemmän tunnettu teos, mutta se on yksinkertaisuudessaan äärimmäisen kaunis ja samalla kohtalokas. Dramaattisen intron jälkeen kuullaan molliosa (0:39) sekä toivoa antava duuriosa (1:42), jonka jälkeen palataan lohduttomaan molliin. Soitin tätä kappaletta jo hyvin nuorena Kyyrian kitaristin Mikael Vehkaojan inspiroimana. Sävellys perustuu kahden kielen terssien näppäilyyn, ja se toimii luontevana alkuna kaikille kitaristeille matkalla klassisen kitaran maailmaan.
  • Asturias on Isaac Albénizin (1860–1909) sävellys. Hän sävelsi pianolle kitaramusiikin innoittamana useita kappaleita, jotka on sittemmin käännetty takaisin niiden inspiraationa toimineelle soittimelle. Tässä kuultava otto on henkeäsalpaavan vauhdikas. Sen esittäjä on John Williams (ei Tähtien sodan säveltäjä), jota voidaan pitää Segovian manttelinperijänä klassisen kitaran sanansaattajana. Alun vauhdikkaan teeman jälkeen siirrytään romanttisempaan väliosaan (1:37), josta palataan vauhdilla takaisin alun raivokkaaseen kolmen sormen näppäilyyn. Kappaleen todellinen helmi on kuitenkin kohtalokas lopuke (5:04), joka Recuerdos de la Alhambran tavoin jättää kuulijan tyhjän lohduttomaan tilaan.
  • Granada on Isaac Albénizin näkymys tuosta satumaisesta Espanjan Andalucian kaupungista, johon palaan itsekin vuosi toisensa jälkeen. Sävellyksen ensimmäinen teema voidaan kuvitella kahden soittimen vuoropuheluksi, jossa toinen näppäilee yläkielillä terssejä ja toinen soittaa duurimelodiaa alemmasta rekisteristä. Kappaleen sielu on kuitenkin sen e-molliin perustuva väliosa (1:00). Sävellys voisi yhtä hyvin alkaa tällä osalla, jolloin duuriosa olisi vain sen jatke. Tästä kappaleesta on olemassa upea Alicia De Larrochan (1923-2009) alkuperäispianoversio, jonka kautta sävellys avautuu täysin uudella lailla. On helppo kuulla mielessään flamencolaulajan tulkitsevan molempien osien lopputeemojen päälle – ”Granadaa, Granadaa, Granadaa…”
  • Serenata Española on tuntemattomaksi jääneen säveltäjän Joaquin Malatsin (1872–1912) pianokappale, jonka Andrés Segovia käänsi kitaralle. Tämä versio kappaleesta on vanha ja soitettu suolikielillä. Segovian fraseeraus tässä uskomattoman kauniissa kappaleessa on ikimuistoista. Intron jälkeen kappale avaa pääteemansa (0:06), josta mennään kertauksen jälkeen duuriosaan (1:23), jonka melodian Segovia saa elämään ainutlaatuisella tavalla. Kuunnelkaaa fraseerausta ja vibratoa kohdassa 1:35. Tätä kauniimmin kitara ei ole soinut koskaan. Kappaleen C-osa (2:26) on perinteisempää espanjalaista musiikkia, joka vauhdikkuutensa puolesta sopisi vaikka härkätaistelun äänimaisemaksi.
  • La Catedral eroaa tämän listan aiemmista kappaleista, sillä sen on säveltänyt paragualainen Agustín Barrios Mangoré (1885–1944). Kolmiosainen teos osoittaa hänen sävellyskynänsä terävyyden. Aikalaisäänitteillä säveltäjän kuullaan tulkitsevan Tárregaa, ja selkeä yhteys Espanjaan on aistittavissa myös hänen omissa teoksissaan. Tämä levytys on tehty laadukkaassa studiossa ja on äänensävyltään todella puhdas ja kirkas. John Williamsin tulkitseman kappaleen kolmas osa (4:05) jättää kenet tahansa haukkomaan henkeään.
  • Prelude no 1 in E-minor on myös eteläamerikkalainen sävellys. Sen tekijä, brasilialainen säveltäjä Heitor Villa-Lobos (1887–1959), on yksi kitaramusiikin romanttisen perinteen jatkajista. Sellomainen mollimelodia on soitettu kitaran alakielillä, jotka englantilainen Julian Bream saa elämään tällä äänitteellä upeasti. Kappale piristyy keskiosan arpeggioissa (1:26) ja saa täysin uuden elämän. Vaikka kappale on nimetty preludiksi, se toimii loistavasti omana sävellyksenään ja on viimeisempiä merkittäviä romantiikan aikaan pohjautuvia sävellyksiä.
  • Concierto de Aranjuez on ehkä suurelle yleisölle tunnetuin kitarasävellys, ja se on sovitettu alun perinkin orkesterin kanssa esitettäväksi. Joaquín Rodrigon (1901-1999) kolmiosaisen sävellyksen keskimmäinen osa on näistä tunnetuin, ja tätä kuullaan jatkuvasti eri kitaristien tulkitsemana ympäri maailmaa. Sävellys on kohtalokas näkemys Iberian niemimaan sielunmaisemasta. Tällä levytyksellä sen tulkitsee flamenco-kitaran mestari Paco De Lucía (1947-2014). Vaikka hänen tyylinsä ei perustu soittimen täyden sointivärin käyttämiseen, on kappaleen kliimaksissa kuultava rasqueado-osuus (8:43) hilpeätä kuultavaa. Se johdattaa kuulijan täydellisesti kappaleen viimeiseen pääteemaan, jonka orkesteri soittaa täydellä antaumuksella.

ESPANJALAISTEN SUURTEN SÄVELTÄJIEN aikakausi päättyi lopullisesti Joaquín Rodrigon kuoleman myötä, ja samalla sinetöitiin päättyneeksi niin suuresti ihailemani romanttisen kitaramusiikin aikakausi.

Suomalaiseen musiikkimakuun sopii molli siinä missä espanjalaiseenkin. Vaikka maamme ovat muuten niin etäiset, surumielinen musiikki on meitä molempia yhdistävä tekijä.

Vaikka kitara assosioituu monien muusikoiden mielisssä klassinen barokkiaikaan tai ja moderniin äänitaiteeseen, en itse päässyt koskaan yli siitä surun ja kohtalokkuuden tunteesta, jota romantiikan ajan säveltäjät ja heidän perillisensä pystyivät soittimen kautta välittämään.

JOS NÄMÄ KAPPALEET puhuttelivat sinua, rohkaisen jatkamaan tutustumista klassisen kitaran repertuaariin. Helpoiten se onnistuu tsekkaamalla Katajanokan Kitarasalongin konserttitarjonta, joka jatkuu taas syksyllä 2016.

27.6.2016 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on intohimoisesti kielisoittimiin suhtautuva 44-vuotias mies, jonka elämään on mahtunut vuosien varrella monenlaista musiikkia.

TILAA KUUKAUSITTAINEN BACKSTAGE-BLOGI SUORAAN SÄHKÖPOSTIISI

LISÄÄ AIHEESTA:

 

comments powered by Disqus