Miksi ihminen hakeutuu matkustaessaan toistuvasti samoihin paikkoihin?

Los Angeles on myyttinen paikka rockbändeille. Useista erillisistä kaupunginosista koostuva metropoli edustaa monelle definitiivistä rock-unelmaa. Kaikki jenkkikiertueet poikkeavat kaupungissa, ja New Yorkin ohella Losissa onnistuminen on uran kannalta elintärkeää.

Minulle ei ollut ehtinyt muodostua sen kummempaa suhdetta kaupunkiin, mutta osalle ryhmäämme selvästikin oli. HIMin muusikot olivat äänittäneet Losissa levyjään, viettäneet siellä aikaa ja päässeet maistamaan suurkaupungin rocktähden elämää.

Vapauden tunne ajomatkan aikana oli eheyttävä, ja silloin kävi myös selväksi, että porukkaa liidaavalla Migellä oli vain yksi päämäärä: päästä syömään tutussa meksikolaisessa ravintolassa maailman parhaita tacoja.

Paikallistimme ravintolan heti kaupunkiin päästyämme ja kurvasimme vuokra-automme sen eteen. Odotukseni olivat korkealla kaiken matkalla kuulemani hehkutuksen jälkeen. Paikka oli kieltämättä autenttinen, joskaan ei mitään ennennäkemätöntä. Samanlaisia kojuja on Meksiko pullollaan, vaikka olimmekin toki rajan toisella puolella, Yhdysvaltojen Meksikolta riistämällä alueella.

Muusikoiden ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun he tilasivat samat tutut annokset kuin vuosia sitten. Heistä huokuva tyytyväisyys oli käsin kosketeltavissa. Tilasin saman annoksen kuin hekin päästäkseni mukaan tunnelmaan, mutta vaikka tacot olivat kelvollisia, en oikein sisäistänyt niiden erinomaisuutta. Olin kokenut vastaavanlaisen ilmiön edellisellä jenkkireissullani, jolloin tuttavani oli halunnut väkisin taco-paikkaan, joka oli kuulemma ”maailman paras”. Kokemus oli ollut kuitenkin vain keskinkertainen. Myöhemmin selvisi, että kyseessä on sama ketju, jossa kaverini oli syönyt vaihto-oppilasvuotenaan Yhdysvalloissa.

Los Angelesin tacoja mutustellessani tajusin yhteyden näiden tapahtumien välillä ja ymmärsin, että olin itsekin hakenut kerta toisensa jälkeen samoja, tuttuja kokemuksia.

ENSIMMÄINEN KÄYNTI kaupungissa on aina se jännittävin. Ihmisen aistit ja toimintatavat ovat luonnollisimmillaan, kun hän totuttelee vieraaseen ympäristöön. Vähitellen hän orientoituu ja löytää sieltä tasan sen verran asioita, että tuntee olonsa turvalliseksi. Seuraavalla kerralla jeppe hakeutuu vaistomaisesti näihin samoihin paikkoihin, ja uuden etsiminen loppuu kuin seinään. Paikka on ikään kuin otettu haltuun.

Kaikista huvittavimmillaan tämä ilmiö oli tapahtunut minulle entuudestaan tutussa kaupungissa, johon olin mennyt kaverini kanssa, jolle paikka oli täysin tuntematon. Olin kokenut tarvetta toimia oppaana, ja vein matkakumppaniani niihin samoihin paikkoihin, joissa olin itse jo käynyt ja jotka olivat minulle tuttuja. Tuossa istuin 2000-luvun alussa, tuossa kahvilassa kävin viimeksi, siellä oli ystävällinen myyjä. Ja ne maut. Vaikka travellerireissuillani kaupungin halvin falafel oli ollut hyvä diili, matkaseurani oli ollut kohteliaan vaitonainen paikkavalintani erinomaisuudesta.

Ihmisaivot ovat herkkiä urautumaan, ja mahdollisuudet uusiin kokemuksiin kääntyvät vaivihkaa edellisten kertojen toisinnoiksi, mikä ei välttämättä ole sitä, mikä on matkailun perimmäinen tarkoitus.

OLIN AINA LUULLUT olevani ennakkoluuloton ja etsiväni uusia kokemuksia vieraassa kaupungissa. Jossain kohtaa tarve omaksua uutta oli kuitenkin hiipunut, enkä ollut edes huomannut sen tapahtuneen. En tajunnut sitä tuonakaan iltana Los Angelesissa, joka on valtavan kokoinen kaupunki ja tarjoaisi varmasti uutta joka vierailukerralla.

Kun ryhmämme konkarit olivat syöneet taconsa ja menneet nukkumaan, suuntasimme Sepon kanssa ulos. Hän ei ollut käynyt ennen Losissa, ja halusi palavasti nähdä kaupunkia.

Kyllähän minä tunsin kulmat ja Los Angelesin kuuluisimmat kohteet. Opastin meidät legendaariselle Sunset Boulevardille, jonka Rainbow Cafe ja Whisky a Go Go palauttivat minut hetkessä viiden vuoden takaisen ensivisiittini tunnelmiin. Nämä ovat toki tunnettuja rock-pyhättöjä, mutta ehkä ensi kerralla Sepolle suodaan mahdollisuus kokea, löytää ja erehtyä kaupungissa ilman, että joku yrittää elää omaa elämäänsä uudestaan.

14.2.2017 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Brian Enon avulla itsensä elinvoimaisena pitävä entinen stoner-rokkari, toinen Custom Soundsin omistajista sekä Custom Boards -pedaalilautakonseptin kehittäjä.

Teksti on lyhennelmä tuoreesta Jenkkirundi – seitsemän viikkoa kiertue-elämää-kirjan luvusta "Tuttua ja turvallista". Opus kurkistaa kulissien taakse ja näyttää realistisesti, mitä tapahtuu, kun suomalainen bändi lähtee kiertämään Amerikkaa tiukalla budjetilla. Kirjaa saa seuraavilta jälleenmyyjiltä:

comments powered by Disqus