Kitaran signaalitie

Soundin hakeminen on helpompaa kuin koskaan. Internet tarjoaa illuusion, että kaikki on heti saatavilla. Siinä kaikkein vaikeimmin saatavissa mallissa voi piileä oma unelmasoundisi.

Netissä riittää mielipiteitä ja laitteita tuntuu olevan rajattomasti. Älä kuitenkaan lue loputtomiin keskustelupalstoja tai katso demoja YouTubesta. Älä tee niin kuin muut. Päätä mikä kuulostaa omasta mielestäsi oikealta. Usein epätavallinen tapa tehdä asioita on juuri se, jolla erotut massasta.

Etsi hahmoja, jotka kertovat oman näkemyksensä. Oli se sitten oikea tai väärä. Mielipiteiden vertaaminen on ainoa mahdollisuus saada internetistä mitään hyödyllistä irti. Löydä "luottomiehesi" alueittain ja jätä nimettömät mielipiteet huomiomatta. Eri ammattilaiset voivat olla täysin eri mieltä jostain seikasta signaalitiellä. Puntaroi heidän mielipiteitään, mutta valitse lopuksi leirisi.

Ammattimuusikot viettävät suuren osan vuodestaan keikoilla. He eivät roiku internetin keskustelupalstoilla. Heillä ei ole aikaa, kiinnostusta tai ylipäätänsä henkisiä resursseja pitkän päivän päätteeksi miettiä omia laitteitaan. He soittavat ja yleisö arvostaa sitä – oli keikka vedetty sitten millä lainajohdolla hyvänsä.

Kenelle kitarasoundia tehdään?

Kannattaa miettiä kenelle parempaa soundia tehdään. Itselle? Miksaajalle? Yleisölle? Bändikavereille? Mikä on se maali, jota soundin muuttamisella haetaan? Niin kauan kuin olet tyytyväinen soundiisi, millään muulla ei ole merkitystä. Tekniikasta voidaan hakea apua, jos jokin on pielessä, ei toisinpäin.

  • Älä luota konsensukseen. Soittajan on helppo tulla siihen tulokseen, että soundin täytyy olla hyvä, koska kaikki on tehty oikein. Niin kuin internetissä on sanottu.
  • Älä lähesty soundia teoreettisesti. Kuuntele aina ensin, ja päätä vasta sitten, onko soundisi hyvä vai ei. Älä vaivaa päätäsi kaikilla mahdollisilla muuttujilla, jotka "muka" pilaavat soundisi.

Vaikka tietäisit mitä signaalin kuljetuksesta, voit olla silti tyytyväinen. Jos kaikki kuulostaa hyvältä, ei ole väliä, vaikka signaalisi olisi kuinka korkeakapasitanssinen, vääräimpedanssinen ja halpojen buffereiden syömä.

Miten yleisö kuulee soundisi?

Usein soundien erot ovat kuultavissa selkeästi studio-olosuhteissa ja vielä keikalla soundcheckissä yksin soitettaessa. Kun rumpali liittyy soittoon mukaan, käy kuuntelemassa miksaajan vieressä artistin kitaranvaihtoa. Päivällä oli selvää, että juuri tämän kitaran humbucker sopii tiettyyn biisiin. Kaikki olivat asiasta varmoja. Miltä se ero tuntuu nyt?

Entä kun basisti alkaa soittaa? Ja lopuksi muu bändi? Keikalla joku huutaa korvaasi ja läikyttää olutta niskaasi. Tuntuuko se sama ero vielä merkittävältä kokonaisuuden keskellä? Tai kun laulaja ottaa paitansa pois ja kotiäidit kirkuvat kovaäänisesti, miltä kokonaisuus nyt vaikuttaa? Onko sillä alikäämitetyllä humbuckerilla vielä merkitystä?

Soittajan luotto itseensä ja laitteisiinsa

Tämän päivän yhteiskunnan normeihin kuuluu tarve erottua, ja soittajilla jos keillä on tarvetta yksilöllisyyteen. Kitaristit haluavat erottua massasta. He saavat henkistä pääomaa erottautumisestaan. Soundi vaikuttaa ennen kaikkea soittajan omaan keikkafiilikseen. Jos fiilis on huono, vaikutus ulottuu välittömästi viereiseen soittajaan. Seuraavaksi henkilökunta ja muu bändi luulee, että jotain on hätänä.

Ensiksi kitaristi huutaa kitarateknikolleen. Hän puolestaan ilmoittaa monitorimiksaajalle, että kitaristilla on huono päivä. Kaikki yrittävät kaikin keinoin saada artistia tyytyväiseksi. Nyt epävarma laulaja huomaa vakavoituneet ilmeet ja miettii, onko hänen suorituksessaan jotain vikana.

Yleisölle hymyileminen (tai irvistely, genrestä riippuen) ei välttämättä suju, jos laitteet reistailevat tai yksinkertaisesti soundaavat paskalta. Pahimmillaan koko keikka kuluu tuskaillessa omien kitarakamojen kanssa. Suorituksesi tuskin inspiroi ketään muutakaan ikimuistettavaan esiintymiseen. Huono fiilis paistaa läpi, yleisöä on vaikea huijata. Piinkovat ammattilaiset pystyvät silti vetämään keikan muina miehinä, vaikka kaikki olisi pielessä.

Kaikki ovat varmasti kokeneet keikkoja, joissa kitaristi rämpii keikan läpi huonosti toimivilla tai musiikkityyliin sopimattomilla laitteilla. Osa tietäen, osa tietämättään. Kiertueilla on usein epävarma olo ja usko koetuksella. Mieltä helpottaa tieto, että keikkakamat ovat kunnossa ja kokonaisuus on viimeisen päälle mietitty. Tämä tuo voimaa, itseluottamusta ja uskoa. Erittäin tärkeää tämä on vaikeassa paikassa, väsyneenä ja kaukana kotoa.

5% lisää

Pieni soundin muutos ei välttämättä kuulu. Haemmeko vain pieniä nyansseja, jotka ovat lopulta irrelevantteja ja yleisön kannalta merkityksettömiä? Entä voidaanko jokaisesta elementistä kitaran signaalitiessä sanoa samaa ? Valmiiseen soundiin pienten osasten lisääminen voi tuntua turhauttavalta.

Jos ajatellaan, että jokainen pieni parannus toisi 5% lisää soundiisi, mitä tapahtuu sitten, kun muutoksia on useita? Kitaran mikit, parempilaatuiset johdot tai enemmän massaa sisältävät tallat ovat kaikki pieniä vivahteita. Vähän kuin valitsisi punaviinejä tai kahveja. Kaikissa niissä on pieniä eroja ja nyansseja, jotka voivat tuoda täyttymyksen, kun oikea "sävy" on löytynyt.

Tilanteen mukaan

On hetkiä, jolloin se halvin viinipullo on riittävän hyvää ja siihen ollaan tyytyväisiä. Välillä soitetaan omien tarkkaan mietityjen laitteiden läpi, joskus taas soitetaan täysin tuntemattomilla vuokrakamoilla. Vähän kuin huoltamokahvit tai lasi talon punaviiniä Helsingin Kalliossa. Ajaa asiansa sillä hetkellä.

Soundi on kuitenkin musiikkia intohimoisesti kuuntelevalle ihmiselle kaikki kaikessa. Joskus kannattaa ehkä kuitenkin rykäistä kunnon espresso ja ottaa Alkon ylähyllyltä se kalliimpi pullo ja nautiskella siitä. Elämme vain kerran, joten miksi kuluttaa elämänsä tuskailemalla jonkin asian kanssa, johon et ole koskaan tyytyväinen?

Kimmo Aroluoma 29.11.2012
Kirjoittaja on Backstage-blogin perustaja.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus