Randy Rhoadsin oikutteleva pedaalilauta

Randyn pedaalilauta on pienoinen mysteeri. Sen on mitä ilmeisemmin kasannut Pete "pedalboard" Holmes, jota kiitetään Ozzyn ensimmäisen levyn kannessa. Joel McIverin kirjoittamassa Randy Rhoads ‑kirjassa pedaalilaudan valmistajaksi mainitaan Pete Cornish. Hän on kuitenkin kieltänyt osuutensa lautaan, vaikka tekotapa onkin pitkälti samankaltainen.

Pedaalit on otettu pois kuoristaan ja upotettu erillisen rungon sisään. Mukaan on integroitu efektilenkki kaikulaitteita varten sekä kytkimiä pedaalien päälle ja pois laittamiseen. Osasyy tähän designiin on epäilemättä se, ettei 70-luvun lopulla pedaaleissa ollut LED-valoja, True Bypass -ominaisuutta tai liittimiä virtalähteille. Ne piti tehdä itse, ja keikoilla käytettävyys on varmasti ollut kriteerinä laudan suunnittelussa. Alla oleva piirros ja selonteko on peräisin Wolf Marshallin vanhasta Randy Rhoads -nuottikirjasta. (copyright: Hal Leonard)

Valitettavasti pedaalilauta oli pahamaineisen ongelmallinen. Sen alituisesta kihinästä johtuen Ozzy kutsui sitä paistinpannuksi. Koko ajan päällä ollut MXR:n Distortion + oli epäilemättä meluisa, koska laudassa ei ollut minkäänlaista kohinanpoistoa. Mikä pahinta, pedaalilauta oli myös epävarma käyttää. Juuri ennen Randylle tärkeää Los Angelesin keikkaa siihen ilmaantui ongelmia.

Laudan sisälle oli kolvattu monenlaista relettä ja kytkintä ohjaamaan efektejä, juurikin petecornishmaiseen tyyliin. Laudan korjaaminen osoittautui kuitenkin hankalaksi juuri sen rakenteen takia. Randy joutui soittamaan hänelle tärkeän keikan ilman efektejään. Tämä oli hänelle valtava pettymys, niin kiintynyt hän niihin oli.

Randyn efektit

Efekteinä Randy käyttää MXR:n pedaaleja, jotka edustavat sen aikaista alan huippua. 1980-luvun alussa efektivalmistajia on vielä harvakseltaan. Isoin on yhdysvaltalainen Electro Harmonix – Bossin pedaalit tulisivat Japanista laajempaan tietoisuuteen vasta muutaman vuoden kuluttua.

MXR on tehnyt pedaaleja 70-luvun alkupuolelta asti ja pitää päämajaansa Rochesterissa, New Yorkissa. Pedaalit ovat laadukkaita ja täten hinnakkaita muuhun markkinoilla olevaan tarjontaan nähden. MXR on monen ammattikitaristin valinta, myös Randyn.

Randy Rhoadsin pedaalivalikoima ei ole kovinkaan monimutkainen. Volume-pedaalin ja wahin jälkeen seuraa sarja tarkoin valittuja efektejä:

  • MXR Distortion + on nimestään huolimatta kevyt overdrive, jota Randy pitää koko ajan päällä. Tässä on hänen soundinsa ydin, yhdessä Marshallin Plexin kanssa.
  • MXR 10 Band -ekvalisaattori boostaa korostetusti keskialueita.
  • MXR Flanger elävöittää soundia kuten studiosessiossa käytetty delay-laite. Välillä sitä käytetään myös efektinä (mm. Flying High Again).
  • MXR Chorus rikastaa puhtaita väliosia (mm. I Don't Know).

Nämä efektit syötetään stereona eteenpäin pedaalilaudan ulkoisille viivelaitteille. Randy kokeilee lyhyen uransa aikana useita eri vaihtoehtoja. Käytössä ovat ainakin:

  • Roland Tape Echo
  • Korg Stage Echo
  • Maestro Echoplex
  • Yamaha Analog Delay

Molemmat signaalit syötetään varta vasten Randya varten modattuihin Marshall-vahvistimiin. Kaikulaitteilla luodaan vaikutelma kahden kitaran soundista. Menetelmä muodostuu jatkossa tärkeäksi osaksi hänen tunnusomaista kitarasoundiaan. Studiosessioissa Randy tulisi tuplaamaan kitaroita paljon ja ajastamaan niitä hieman lomittain samankaltaisen vaikutelman aikaansaamiseksi.


17.9.2014 Kimmo Aroluoma 
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus