Wampler vie Klon Centaurin soundia eteenpäin Tumnus Deluxe-versiollaan

Klon Centaur on epäilemättä maailman legendaarisin ja hehkutetuin säröpedaali, josta pyydetään käytettynä nelinumeroisia summia internetin myyntipalstoilla. Sitä ei ole valmistettu enää pitkään aikaan, joten sen saatavuus- ja tuotantovaikeudet jättivät pedaalilautoihin Klonin mentävän aukon.

Klonista tuli muutamassa vuodessa vapaata riistaa ja yleishyödyke – sille kävi toisin sanoen "tubescreamerit". Pian markkinoilla nähtiinkin useita eri versioita aiheesta.

J. Rockett oli ensimmäinen ja julkaisi Archerin kultaisen version, mutta monien keskustelupalstojen mukaan tämä ei kuitenkaan ollut "aito" Klon. JHS kopioi kaikki muutkin säröpedaalit, joten heidän versionsa Klonista oli itsestäänselvyys. EHX:kin julkaisi oman, ehkä hivenen heppoisen versionsa aiheesta.

Muitakin harvinaisempia yrittäjiä oli, kunnes yhdysvaltalainen Brian Wampler räjäytti potin ja julkaisi oman minikokoisen versionsa Klonista ja antoi sille nimen Tumnus.

Pedaali kuulosti monien mielestä täysin samalta kuin tuo myyttinen, absurdeissa hinnoissa liikkunut klassikko. Parasta oli, että efektiä oli vihdoinkin saatavilla.

Tärkeintä on kuitenkin verrata sitä alkuperäiseen kultaiseen Kloniin, ja siihen tarkoitukseen sopii tämä erinomainen video That Pedal Show'n YouTube -kanavalta. Tsekkaa tämä kuulokkeet päässä, ja saatat olla yhtä ihmeissäsi kuin Dan ja Mick siitä, kuinka identtinen Tumnus alkuperäisen Klonin kanssa on.

Brian Wamplerin mielestä puheet Klonin sisältä löytyvistä maagisista, harvinaisista komponenteista ovat puppua. Hänen mukaansa Klonin eri versioissa oli paljon eroja, ja suunnittelija Bill Finnegan käytti juuri niitä osia, mitkä milloinkin tuntuivat parhailta. Toki Bill Finnegan oli peittänyt tärkeät komponentit "salaisuuden" varjelemiseksi.

Koska alkuperäisistä pedaaleista ja jopa niiden kopioista pyydettiin vielä muutama vuosi sitten tähtitieteellisiä summia, Brian Wampler turhautui ja päätti, että tälle pitää tulla loppu. Hänen päämääränään oli, että hype Klonin ympärillä loppuisi ja kaikki pääsisivät kokemaan sen soundin murto-osalla alkuperäisen hinnasta.

Brian haali käsiinsä useita versioita alkuperäisestä Klonista, kuunteli niitä tarkkaan ja kehitti sitten oman, yhdenmukaisen replikansa. Hän piti omaa versiotaan kunnianosoituksensa tälle legendaariselle piirille mutta käytti moderneja osia, jotka takasivat tasaisen tuotannon ja häiriöttömän äänenlaadun.

Kun alkuperäinen tavoite oli saavutettu ja Tumnus oli noussut maailmanlaajuiseen suosioon, oli aika katsoa eteenpäin.

Wampler Tumnus Deluxe julkaistaan tänään, ja siinä on Brian Wamplerin mukaan alkuperäiseen Kloniin verrattuna seuraavat parannukset:

  • aktiiviset basson ja keskialueen säätimet, jotka korostavat tai leikkaavat haluttuja taajuuksia
  • yläpään säädin, jolla pystytään hienosäätämään pedaalin korkeimpia taajuuksia
  • normal/hot -kytkin, jolla voi lisätä gainia normaalin Klonin/Tumnuksen soundiin
  • sama maaginen bufferi, jonka voi nyt vaihtaa myös pois päältä true bypass -tilaan.

Mielestäni on hienoa, että Brian on lähtenyt rohkeasti lisäämään ominaisuuksia pedaalin alkuperäiseen piiriin eikä ole tyytynyt vain kopioimaan sitä, kuten niin monet muut valmistajat. Klooneja on maailma jo pullollaan, joten olisiko meidänkin aika saada jotain uutta pedaalilautoihimme?

TSEKKAA WAMPLER DELUXE CUSTOM BOARDSIN SIVUILTA

MIHIN KLONIN SOUNDI sitten oikein perustuu? Pedaalin himoittu soundi pohjautuu sen tapaan miksata mukaan puhdasta signaalia, joka oli tehty alunperin tuplapotentiometrillä. Klon sisälsi myös varauspumpun (charge pump), jolla sen komponenteille pystyttiin syöttämään korkeampaa jännitettä, joka taas lisäsi soundiin headroomia. Pedaali, kuten Wampler Tumnuskin, toimii silti normaalilla yhdeksän voltin jännitteellä.

Moni käyttää Klonia puhtaana boostina. Kun gain on kokonaan poissa ja treble kello kahdessatoista, Klon toimii transparenttina boosterina. Unity gainin löytää helposti volumepotikan avulla. Kun volumepotikkaa kääntää myötäpäivään, Klon tuo soundiin lisää yläharmonisia kerrannaisia, muttei silti muuta sen perusluonnetta. Trebleä voi myös käyttää tasoittamaan eri soittimien välisiä eroja, mikä tekee siitä äärimmäisen monikäyttöisen overdrive-pedaalin.

Klon on siitä erikoinen luomus, että se on aina sisältänyt bufferin, jonka soundista monet pitävät, vaikka pedaali ei olisikaan päällä. Olemme jopa rakentaneet Custom Boardsilla pari Klon-bufferia omiin koteloihinsa ennen Tumnuksen uudelleenjulkaisua.

Joidenkin mielestä Klon on kuin vahvistin pedaalin sisällä, ja sen avulla saa korvia miellyttävän soundin mistä tahansa vahvistimesta. Monet käyttävät Klonia myös putkivahvistintyylisenä overdrivena, ja pedaali suoriutuu tästä tehtävästä erinomaisesti. Se myös stäkkäytyy muiden säröpurkkien kanssa mainiosti.

Jotain Klonin suosiosta ja monikäyttöisyydestä kertoo myös sen käyttäjälista: pedaalia ovat käyttäneet muun muassa Pearl Jamin molemmat kitaristit, Aerosmithin Brad Whitford, Coco Montoya, Andy Summers ja John Mayer.

Koska Klonin tarina on vähintäänkin omituinen, muistelen loppuun pedaalin eri vaiheita ja miten ne ovat sivunneet omaa elämääni. Jos Klonin historia on sinulle entuudestaan tuttu, voit siirtyä lukemaan lisätietoja Wamplerin Tumnus Deluxe -pedaalista Custom Boardsin sivuilta.

LUE LISÄÄ WAMPLER DELUXESTA

KAUAN SITTEN rapakon takana eli kitaristi, joka ei ollut tyytyväinen vahvistimensa soundiin. Hän otti yhteyttä insinöörituttavaansa, ja pitkään pähkäiltyään he keksivät tavan toteuttaa täysin uudenlainen overdrive-pedaali. Kun pedaali julkaistiin vuonna 1994, se oli pienimuotoinen ilmiö. Klonin soundi oli luonnollisempi kuin minkään edeltäjänsä. Pedaalin luoma särö kuulosti vahvistimelta, eikä se värittänyt kitaran omaa soundia kuten muut aikalaisensa. Kitaristi pakkasi luomuksensa upeasti. Efektin kuorta komisti kreikkalainen taruolento, joka erotti sen edukseen muista markkinoilla olleista pedaaleista.

Efekti saavutti suosiota ja tilausmäärät kasvoivat. Kuuluisat muusikot löysivät pedaalin, ja pian sen suosio räjähti käsiin. Pedaalin keksijä ei kuitenkaan halunnut laajentaa tuotantoaan, vaan teki kaikki efektit itse pienessä huoneessaan. Vähitellen urakka muodostui ylivoimaiseksi. Vaikka pedaalia myytiin kuin leipää, hän ei omien sanojensa mukaan saanut niistä taloudellista hyötyä. Ei, vaikka tilaajien lista oli pitkä ja käytetyistä efekteistä pyydettiin huimia summia.

Valmistus hiipui vuonna 2009, minkä myötä markkinoilla olleet pedaalit saavuttivat myyttisen maineen. Kertoman mukaan soundin salaisuus piili yhdessä NOS (New Old Stock) -komponentissa, joita sankarimme oli onnistunut haalimaan itselleen niin, ettei kukaan muu päässyt niihin käsiksi. Pedaalin hinta nousi, vaikka harva oli edes kuullut sen soundia. Ja ne harvat, jotka pedaalilla olivat soittaneet, puhuivat ennenkuulumattomasta transparenttiudesta ja luonnollisuudesta. Muiden mielissä pedaalin ylivoimaisuus ja soundi saavuttivat liki eeppiset mittasuhteet.

KULUI VUOSIA, ja pedaalin legenda kasvoi. Aloitin rapakon tällä puolella työni soitinkaupan omistajana ja efektipedaalien maahantuojana. En ollut kuullut tästä pedaalista kuin huhuja, mutta kaupalla siitä kohistiin, ja paljon. Jälkitoimituslistani pursuili kitaristeja, jotka halusivat tämän maagisen efektin itselleen.

Internetin kauppapaikoilla käytettyjen efektien hinnat hipoivat ennennäkemättömiä summia. Koskaan ennen mistään pedaalista ei oltu pyydetty tai maksettu nelinumeroisia hintoja.

Pian korviini kantautui huhuja, että pedaalista oltaisiin valmistamassa uusintapainos. Vihdoin vuonna 2012 unelma tämän myyttisen soundin kokemisesta kävi toteen. Pitkällisen kehitystyön ja neuvottelun tuloksena efektin luoja oli hyväksynyt uusintaversion ja todennut sen autenttisen kuuloiseksi. Kuin pesäeron alleviivaamiseksi entiseen myyttiin tämän uuden pedaalin kylkeen oli printattu teksti: ”Haluaisin ystävällisesti muistuttaa, että monia loukkaava, naurettava hype ei ole minun luomaani.”

Ymmärsin pedaalia valmistavan tahon puheista, että heillä olisi valmiudet tehdä efektiä isoja eriä, jos ensimmäinen niistä kävisi hyvin kaupaksi. Tähän luottaen tilasin pedaaleja vain kymmenen kappaletta. Ne myytiin hetkessä, kuten koko ensimmäinen tuotantoeräkin. Valitettavasti seuraava erä viivästyi, eikä kestänyt kauan, kun osapuolet jo riitaantuivat. Efektin valmistus lopetettiin vain kuuden kuukauden päästä sen aloittamisesta. Ensimmäinen satsi jäi ainoaksi laatuaan, ja unelma efektin laajasta saatavuudesta romuttui heti alkumetreillä.

Internetissä liikkui huhuja, joiden mukaan pedaalin keksijä olisi hyvin hankala yhteistyökumppani. Tuntuikin siltä, että efektin luojan aura alkoi muodostua yhtä mystiseksi kuin hänen luomuksensa. Uutta erää ei koskaan tehty. Onneksi siihen ei ole välttämättä enää tarvettakaan.

17.11.2017 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Backstage-blogin ja Custom Boardsin perustaja.

comments powered by Disqus