TOP 10 kitarakappaleet tien päältä

Sosiaalisessa mediassa kiersi hiljattain "kymmenen elämäni levyä” -kysely. Koska tupeksin sen hitauttani, enkä tohtinut siihen myöhemmin enää siihen osallistua, otan vahingon takaisin tässä ja nyt. Muistelen hiukan menneitä ja lähestyn samaa aihetta kiertävän kitarateknikon näkökulmasta. Listaan vuosien varrella mieleen jääneitä kitarahetkiä kronologisessa järjestyksessä, joten vuosiluku kappaleiden perässä viittaa siis ensisijaisesti kiertueen ajankohtaan, ei levyn julkaisuvuoteen.

1. HIM – For You (1997)

Tremolo-efektin käyttö oli aikoinaan rohkea veto heavy-ympyröissä. Efekti oli täysin pimennossa, ja kun HIM aloitti ensimmäisen levynsä tuolla soundilla, oli uusi aikakausi avattu. Kitaristi Mikko "Linde" Lindströmin säveltämä hieno intro ja B-vireinen kitarariffi “Born to Be Wildin” hengessä muodostavat pitkälti kappaleen tukipilarit. Linde soitti aikoinaan upealla Gibsonin punaisella Flying V:llä, jossa oli kullattu hardware ja Bigsby. Sen virittäminen keikoilla B-vireeseen ennen Bossin TU-2:n olemassaoloa oli todellinen haaste. 

2. The Rasmus – No Fear (2005)

Tämä kappale muistuttaa minua ennen kaikkea tasavireisyyden ja temperoinnin hankaluudesta. Kitaristi Pauli Rantasalmi tuplasi kitaralla kappaleen kosketinsoitinmelodian, joka on soitettu gis-mollissa. Yhdistelmä mallinnettua kitarasoundia, linjatasoista taustanauhalta tulevaa synteesiä ja korvamonitorointia ei anna armoa absoluuttis-relatiivisella korvalla varustetulle yliherkälle kitarateknikolle. Vaikka kuinka olisin räätälöinyt kitaran virettä, en saanut koskaan sitä soimaan haluamallani tavalla.

3. Lordi – Would You Love a Monsterman (2006)

Vuonna 2002 levytetty kappale oli yksi Lordin keikkojen vetonauloista. kitarateknikon näkökulmasta mieleen jäivät kitaran lapaan asennettavat pyrotekniikat. Sain ennen keikkaa itse tehdyn panoslaukaisimen, joka piti kiinnittää ja aktivoida keikan aikana. Muistan jännittäneeni tuota niin, että avasin koko laitteen ennen sen asentamista kitaraan. Huomattuani, että kyseessä oli yksinkertainen ja laadukkaasti juotettu 9 voltin patterilla toteutettu piiri, huokaisin helpotuksesta.

4. Amorphis – Towards and Against (2007)

Kitaristi Esa Holopaisen kanssa työskentely on ehdottomasti kitarateknikon työni huippuhetkiä. Delay-efektin käyttö on olennainen osa bändin soundia, ja tämän kappaleen riffi toimii tästä hyvänä esimerkkinä. Silent Waters -levyä promotoineen kiertueen jälkeen suunnittelin bändille uudet digitaalisiin viiveisiin perustuvat kitarajärjestelmät. Aloite tuli pitkälti rumpali Jan Rechbergeriltä, joka oli kyllästynyt heitteleviin delay-tempoihin bändin keikoilla. Tämä kappale oli yksi päämotivaattoreista. 

5. Von Hertzen Brothers – Somewhere in the Middle (2008)

Kappale jäi kiertueelta mieleeni monipuolisuutensa takia. Kie soittaa hienon melodian (0:53) kappaleen alkupuolella, ja onnistuu säilyttämään vaarantunteen illasta toiseen huolimatta kappaleen paljaasta luonteesta keskellä settiä. Loppupuolella Mikon kanssa soitettu lyhyt tuplasoolo (5:22) oli keikoilla upeaa kuunneltavaa. Yksikelaiset mikit ja Voxin vahvistimet leikkasivat hienosti läpi illasta toiseen. Muutenkin kappale heräsi mielestäni eloon tuon kiertueen aikana. Se ei enää koskaan kuulostanut samalta levyllä.

6. Hanoi Rocks – Don´t You Ever Leave Me (2009)

Andy McCoy ei paljon kitaroitaan viritellyt, joten oli suotavaa, että paikalla oli joku katselemassa herran perään. Usein tämän ikivihreän kappaleen introa väritettiin pidennetyllä kitaraintrolla, joka oli paikoin karmivassa vireessä. Kappale soitetaan avoimesta asemasta, jossa soinnut ovat muutenkin hankalia virittää. D-duuri ja A-duuri vaatisivat temperointia soidakseen puhtaasti. Andy ei antanut tämän haitata, vaan soitti hienosti improvisoiden ja teki introsta illasta toiseen yhden keikan kohokohdista. Lohduttauduin usein hotellihuonessa kuuntelemalla tätä alkuperäisversiota, jossa kitarat ovat yhtä lailla epävireessä.

7. Daniel Lioneye – Neolithic Way (2011)

HIM:n kitaristi Linde on kova Devin Townsend -fani. Kun kiireet helpottivat hetkeksi vuonna 2010, oli aika tehdä levy ja kiertue Daniel Lioneyen nimellä. Cradle of Filthin lämmittelypesti USA:ssa nitoi hienosti bändin soittajia ja musiikkia yhteen. Kitara viritettiin puolisävelaskelta alemmas, ja alin kieli soi tästä vielä kokosävelaskeleen alempana. Muuten Linde soitti pitkälti samoilla laitteilla (Gibson SG ja Laney-vahvistin). Tämä kiertue vahvisti entisestään näkemystäni siitä, että soundi on vain ja ainoastaan soittajan sormissa. Vaikka HIM:issä kitarointi on hyvinkin Sabbath-voittoista, ei Lindellä ollut minkäänlaisia vaikeuksia tämän materiaalin kanssa. 

8. Michael Monroe – ´78 (2010)

Studiosta löytynyt Electro Harmonixin POG oli katalyyttinä kappaleen introriffiin. Sen soitti levyllä ja keikoilla nyt jo bändistä lähtenyt Ginger Wildheart. Keikoilla otettiin mukaan saman laitteen pienempi versio, Micro POG. Sensory Overdrive -levyn edistymistä oli hieno seurata bändin kiertueella syksyllä 2010, ilmassa oli uuden alkua ja kaikki olivat innoissaan. Myös levyn julkaisukiertueella seuraavana vuonna kävi selväksi, että Michael Monroe oli tehnyt uransa parhaan levyn. Gingerin lähtö bändistä oli harmillista, mutta välttämätöntä. Bändi on aina enemmän kuin osiensa summa.

9. Sielun Veljet – Tuulelta vastauksen saan (2011)

Sielun Veljien kiertue oli mieleenpainuva kokemus, ja kaikista muistorikkain oli tämä hetki illassa. Kitaristit Ismo Alanko ja Jukka Orma vaanivat toisiaan kappaleen introssa ja törmäilivät soittimillaan toisiinsa niin, että kielet katkeilivat, potikat ja reunalistat lentelivät. Kappale soitettiin kuitenkin aina loppuun samoilla soittimilla. Rumpali Alf Forsmanin minulle aikoinaan istuttama teesi “rytmi on ainoa josta ei tingitä, vire on aina suhteellista” toi minulle lohtua hädän hetkellä. 

10. Ismo Alanko – Maailmanlopun sushibaari (2013)

Helsingin Sanomat nimitti kappaletta keikka-arvostelussaan moderniksi klassikoksi, ja yhdyn tähän mielipiteeseen kernaasti. Kitaristi Jussi Jaakonahon tunnusomainen Fender Jazzmasterilla maalailu nousi keikalla pääosaan tukemaan Ismon laulua ja sanoituksia. Oli yksi elämäni hienompia kokemuksia kuunnella korvamonitoreilla illasta toiseen tätä sounditaituria. Tämän kiertueen jälkeen olin taas askeleen viisaampi kitarasoundien saloista.

19.2.2013 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin perustaja ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus