Klon Centaurista tuli yleishyödyke

Kauan sitten rapakon takana eli kitaristi, joka ei ollut tyytyväinen vahvistimensa soundiin. Hän otti yhteyttä insinöörituttavaansa, ja pitkään pähkäiltyään he keksivät tavan toteuttaa täysin uudenlainen overdrive-pedaali. Sen soundi oli luonnollisempi kuin minkään edeltäjänsä. Pedaalin luoma särö kuulosti vahvistimelta, eikä se värittänyt kitaran omaa soundia kuten muut aikalaisensa. Kitaristi pakkasi luomuksensa upeasti. Efektin kuorta komisti kreikkalainen taruolento, joka erotti sen edukseen muista markkinoilla olleista pedaaleista.

Efekti saavutti suosiota ja tilausmäärät kasvoivat. Kuuluisat muusikot löysivät pedaalin, ja pian sen suosio räjähti käsiin. Pedaalin keksijä ei kuitenkaan halunnut laajentaa tuotantoaan, vaan teki kaikki efektit itse pienessä huoneessaan. Vähitellen urakka muodostui ylivoimaiseksi. Vaikka pedaalia myytiin kuin leipää, hän ei omien sanojensa mukaan saanut niistä taloudellista hyötyä. Ei, vaikka tilaajien lista oli pitkä ja käytetyistä efekteistä pyydettiin huimia summia.

Valmistus hiipui, minkä myötä markkinoilla olleet pedaalit saavuttivat myyttisen maineen. Kertoman mukaan soundin salaisuus piili yhdessä NOS (New Old Stock) -komponentissa, joita sankarimme oli onnistunut haalimaan itselleen niin, ettei kukaan muu päässyt niihin käsiksi. Pedaalin hinta nousi, vaikka harva oli edes kuullut sen soundia. Ja ne harvat, jotka pedaalilla olivat soittaneet, puhuivat ennen kuulemattomasta transparenttiudesta ja luonnollisuudesta. Muiden mielissä pedaalin ylivoimaisuus ja soundi saavutti liki eeppiset mittasuhteet.

Kului vuosia, ja legenda kasvoi. Aloitin rapakon tällä puolella työni soitinkaupan osaomistajana ja efektipedaalien maahantuojana. En ollut kuullut tästä pedaalista kuin huhuja, mutta kaupalla siitä kohistiin, ja paljon. Jälkitoimituslistamme pursusi kitaristeista, jotka halusivat tämän maagisen efektin itselleen. Internetin kauppapaikoilla käytettyjen efektien hinnat hipoivat ennennäkemättömiä summia. Koskaan ennen ei mistään pedaalista oltu pyydetty tahi maksettu nelinumeroisia hintoja.

Pian korviimme kantautui huhuja, että pedaalista oltaisiin valmistamassa uusintapainos. Kuulimme, että sitä jakelisi sama taho, joka hoitaa myös meille niin tutun kotimaisen efektimerkin jakelun rapakon takana.

Vuoden kuluttua unelma tämän myyttisen soundin kokemisesta kävi toteen. Pitkällisen kehitystyön ja neuvottelun tuloksena efektin luoja oli hyväksynyt uusintaversion autenttisen kuuloiseksi. Kuin alleviivatakseen pesäeroa synnyttämäänsä myyttiin, uuden pedaalin kylkeen oli printattu teksti: ”Muistuttaisin ystävällisesti, että monia loukkaava, naurettava hype ei ole minun luomaani”.

Ymmärsimme pedaalia valmistavan tahon puheista, että heillä olisi valmiudet tehdä efektiä isoja eriä, jos ensimmäinen kävisi hyvin kaupaksi. Tähän luottaen, tilasimme sitä vain kymmenen kappaletta. Nämä myytiin hetkessä, kuten koko ensimmäinen tuotantoeräkin. Valitettavasti seuraava erä viivästyi, eikä kestänyt kauaa, kun osapuolet jo riitaantuivat. Efektin valmistus lopetettiin vain kuuden kuukauden päästä sen aloittamisesta. Ensimmäinen satsi jäi ainoaksi laatuaan, ja unelma efektin laajasta saatavuudesta latistui heti alkumetreillä.

Internetin keskustelupalstat kohisivat. Liikkui huhuja, joiden mukaan pedaalin keksijä olisi hyvin hankala yhteistyökumppani. Lisäksi hänen pakkomielteensä keksintöään kohtaan nousi jatkuvasti esiin eri kitarafoorumeilla. Hän antoi haastatteluja kitaralehtiin, joissa hän soimasi edellisen erän huonoa laatua ja sanoi siirtäneensä valmistuksen parempiin käsiin. Tämä kuulosti oudolta, koska samainen tehdas oli tehnyt yhteistyötä useiden maailman johtavien suunnittelijoiden kanssa ja julkaissut laadukkaita efektejä yksi toisensa jälkeen. Korviimme ei myöskään kantautunut minkäänlaisia ongelmia juuri myymiemme pedaalien laadun suhteen.

Tuntui, että efektin luojan aura alkoi muodostua yhtä mystiseksi kuin hänen luomuksensa. Lähetimme hänelle sähköpostia ja kysyimme mahdollisuutta saada seuraavaa erää myyntiin. Vastauksena hän kyseli ei niin olennaisia asioita, mutta efektien saatavuuteen emme saaneet vastausta. Johtuiko tämä sitten suorasta yhteydestämme hänen edelliseen Yhdysvaltojen kumppaniinsa, mene ja tiedä. Ruotsin kollegamme oli saanut efektejä pienen erän. Muitakin pikkueriä ilmaantui, mutta ne poistuivat kauppojen sivuilta nopeasti.

Samaan aikaan oli helppo nähdä, että uusintaversion valmistanut taho oli pulassa kehitettyään tuotantolinjaston ja hankittuaan ison kasan komponentteja pedaalin valmistusta varten. Suunnittelija muuttui koko ajan hankalammaksi, eikä hän saanut tuotantoaan etenemään uusissakaan käsissä. Markkinoilla oli selkeä aukko, ja kysyntä pedaalia kohtaan oli valtava.

Kului noin vuoden päivät kun markkinoille ilmestyi jousimiehen kuvalla koristeltu overdrive-pedaali. Kreikan mytologiaa edes etäisesti tunteva saattoi tehdä tästä omat johtopäätöksensä, jonka internetin keskustelupalstat ja lukuisat videot sitten varmistivat.

Oliko tehdas jatkanut tasan siitä mihin edellinen tuotantolinja jäi? Pedaali kuulosti monien mielestä täysin samalta kuin tuo myyttinen, nyt jo absurdeissa hinnoissa liikkunut klassikko. Mikä tärkeintä, efektiä oli vihdoinkin saatavilla!

Tämän ilosanoman tiellä oli vain yksi asia. Jos ottaisimme pedaalin myyntiin, oli vaarana, että alkuperäisen efektin suunnittelija suivaantuisi meille. Toisaalta, hän oli jo viitannut yhteydenottoihimme kintaalla, eikä tilanne hänen oman tuotantonsa kanssa näyttänyt saatavuuden suhteen mairittelevalta. Päätimme näyttää vihreää valoa jousimiehen suuntaan.

Tilasimme pedaalia aluksi pienen erän. Halusin todentaa sen laadun ja varmistua, että kyseessä todellakin oli ”aito asia”. Ei enempää, eikä vähempää. Pedaalia odotellessa satuin näkemään eräällä keskustelupalstalla valokuvan, jossa alkuperäisen efektin hinta oli noussut jo pariintuhanteen. Tämä vahvisti entisestään haluani selvittää, oliko uusi pedaali soundiltaan identtinen edeltäjäänsä verrattuna. Jos joku haluaisi maksaa pari tonnia pedaalista, hän tehköön sen puhtaasti keräilyarvon takia. Saman soundin tulisi mielestäni saada kymmenesosalla tuosta hinnasta.

Otin yhteyttä tuntemaani elektroniikkaosaajaan, jolla on kaiken lisäksi erinomainen soundikorva. Hän pystyisi arvioimaan efektien samankaltaisuuden niin komponenttien kuin soundinkin puolesta. Koska edellinen versio oli hyväksi havaittu ja suunnittelijan hyväksymä, otimme sen vertailukohdaksi alkuperäisen sijaan. Uusintapainoksen komponenttien arvot olivat tarkkaan mitattuja ja valmistettu moderneista osista.

Saatuani tulokset, purin ne helposti omaksuttavaan muotoon ja jaoin yhteenvetoni kolmeen ryhmään: komponentit, soundi ja taajuusvaste.

1) Komponentit

  • Pääasialliset erot ovat kondensaattorien tyypeissä. Alkuperäisessä versiossa hyödynnettiin elektrolyyttikondensaattoreita, jotka korvattiin toisessa painoksessa Stacked Film -muovikondensaattoreilla käytännöllisyys- ja toleranssisyistä. Uusimmassa versiossa on pintaliitoselektrolyyttejä.
  • Molempien bufferi on sama, Texas Instrumentsin TL072-operaatiovahvistin.
  • Soundin “salaisuutena” piilevät germaniumdiodit ovat molemmissa versioissa samoja.
  •  ICL7660 DC -konvertterin aiheuttama ylimääräinen energia on kuultavissa molemmissa versioissa. Sen häiriö- ja kohinataso on myös samaa luokkaa.

2) Soundi

Seuraavassa klippi muodostuu neljästä eri otosta. Koska sokkotestit ovat viihdyttäviä, olen kirjoittanut tulokset ”mikä on mikä” -tyyliin vasta viimeisen esimerkin jälkeen

Raidat syötettiin efektien lävitse ja takaisin konsoliin omille raidoilleen. Siirrossa käytetty laitteisto on molempien efektien kohdalla identtinen, tarkempi signaalitie on nähtävissä videolta. Pakko sanoa, että laitteet ovat soundiltaan ja suorituskyvyltään hämmästyttävän samanlaisia! 

3) Taajuusvaste

Jos joku ei luota korviinsa, ehkä hän luottaa silmiinsä? Kuvasta on nähtävissä, että signaali piirtyy ruudulle hyvinkin samankaltaisena. Alla on ruutukaappaus pedaalien vastemittauksesta ja transienttitoistosta. 

Alkuperäisen pedaalin ensimmäisessä uusintapainoksessa on nähtävillä kuoppa 40khz taajuusalueella, jolla ei ole käytännön merkitystä. Jousimies-pedaalissa tätä ei ole. Muuten käyrä on identtinen.

Tämän tiedon valossa tuntuu, että kentaurin oikkuileva maine uhkaa kääntyä sitä itseään vastaan. Kannattaa punnita, onko järkeä haihatella edellisten versioiden perään, joiden hinta ja saatavuus ovat kyseenalaisia. Paitsi tietenkin, jos on kehittynyt pakkomielle tuohon neljänkymmenen kilon kuoppaan ja haluaa hurmata koiransa. Muutama tuhatlappunen on tästä kuitenkin aika korkea hinta, vai kuinka?

18.3.2015 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Brian Enon avulla rentoutuva Custom Boards-pedaalilautakonseptin kehittäjä.

LISÄÄ AIHEESTA: (EDIT 22.7.2017)

Tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen Klonista on tullut yleishyödyke, ja siitä on markkinoilla jo useita eri versioita. Toisin sanoen sille kävi "tubescreamerit". Rockett julkaisi Archerin kultaisen version, mutta monien keskustelupalstojen mukaan tämä ei kuitenkaan ollut "aito" Klon. EHX:kin julkaisi oman, ehkä hivenen heppoisen versionsa aiheesta. Muitankin yrittäjiä oli, kunnes Yhdysvaltalainen Brian Wampler räjäytti potin ja julkaisi oman minikokoisen versionsa Klonista.

Kauan eri versioita kuunneltuani ja eri vaihtoehtoja puntaroituani olen sitä mieltä, että etsiminen on ohi. Wamplerin Tumnus-nimeä kantavasta purkista on vaikeaa ja turhakin yrittää pistää paremmaksi.

Tärkeintä on toki verrata sitä alkuperäiseen kultaiseen Kloniin, jota varten on olemassa tämä erinomainen video That Pedal Shown You Tube -kanavalta. Tsekkaa tämä kuulokkeet päässä ja olet yhtä ihmeissäsi kuin Dan & Mick siitä kuinka identtinen Tumnus on alkuperäisen Klonin kanssa.

 

comments powered by Disqus