Helldone MMXIV - olenko valmis?

Uuden vuoden vaihtumisessa on aina jotain erityistä. Juhlapaikka mietitään hyvissä ajoin, varmistetaan etkot ja jatkot. Seuraavalta päivältä raivataan tilaa pitkäksi venähtäneelle illalle.

Helldone-festivaali syntyi tähän tarpeeseen. HIMin solisti Ville Valo kehitti idean uudenvuoden keikoista tavatakseen kavereitaan ja sukulaisiaan edes kerran vuodessa. Bändiä vietiin kovaa maailmalle, ja uuden vuoden vietto oli luonteva tapa esiintyä tutuille ja samalla viettää juhlaa kaverien kesken.

HIMin uudenvuoden perinne alkoi Tavastian lauteilla vuonna 1999. Tuore rumpali Mika “Gas” Karppinen oli juuri aloittanut pestinsä. Bändin tuorein single “Join Me” oli tehnyt Saksassa läpimurron. Valuuttana oli vielä markka. (Kuva: Tomi Palsa)

Oma historiani Helldone-festarin kanssa on vähintäänkin monimuotoinen. Muistellessani vuosituhannen vaihteen jälkeistä aikaa sen ensimmäiset vuodet ovat sulaneet muistissani yhdeksi massaksi. Edes kellarista tonkimani kalenterit eivät tuoneet selvyyttä siihen, missä olin ja milloin. Kerrataanpa hieman.

Ville soitti ennen HIMiä hetken bassoa bändissä nimeltä Jimsonweed, jonka keulakuvana oli karismaattinen Suho Superstar. Minä puolestani tutustuin Villeen muuttaessani Helsinkiin HIMin ensimmäisen EP:n aikoihin ja lähdin heidän keikoilleen kitarateknikoksi vuonna 1996. Näinä vuosina HIM esiintyi Tavastialla Jimsonweedin lämmittelijänä, mutta ei kulunut kauaakaan kun osat vaihtuisivat toisinpäin.

Vaikka HIMin matkassa oli antoisaa, olisi se vaatinut sitoutumista. Halusin tuolloin olla kuitenkin ensisijaisesti muusikko. Päädyin lopulta Villen suosittelemana soittamaan bassoa Jimsonweediin ja lopetin teknikon työt vuonna 1998. Ainakin hetkeksi.

1999–2002

Rock-elämä kalliossa oli eriskummallista aikaa. Muistaakseni olin yleisön puolella ensimmäisessä Helldonessa, jossa lämmittelijänä oli mm. Hiili Hiilesmaan johtama Skreppers. Hiilestä bändeineen muodostui yksi tapahtuman kantavieraista, ja myös Jimsonweed esiintyi HIMin kanssa Tavastialla noina vuosina. Kallion skene kukki, kirjaimellisesti.

Jimsonweed sai pienoista jalansijaa Helsingin skenessä, mutta bändin kuluttavan elämäntyylin uuvuttamana vaihdoin Nalle Östermanin Gandalf-yhtyeen kelkkaan. Meni vuosi, kunnes kyllästyin rockin soittamiseen tyystin. Halusin vaihtelua ja lähdin Espanjaan opiskelemaan klassista kitaraa. Otin toisin sanoen aikalisän rokkihommista.

Tällä välin HIMin uuden vuoden keikoista kasvoi todellinen instituutio. Vuosi vuodelta yleisö lisääntyi ja sitä alkoi lappaa ulkomailta asti. Pysyttelin poissa turmiollisista rokkikuvioista ja opiskelin klassista kitaraa. Ramppasin Espanjassa aina kun rahatilanne antoi myöten imemässä kulttuuria ja vaikutteita. Rokkihommat olivat osaltani ohi, julistin!

2003

Näin HIMin pitkästä aikaa Semifinalissa vuonna 2003, jossa he soittivat viikon mittaisen maratonin. Love Metal oli julkaistu, Englanti oli valloitettu ja bändi oli elämänsä iskussa. Ville lähetti minulle avoimen kutsun Levyraati-ohjelmassa, jossa hän antoi täydet kymmenen pistettä bändini videolle. Niin, olin jo tässä välissä tehnyt paluun rock-kuvioihin, tällä kertaa bändinä oli Aaro Seppovaaran Blake. Ojasta allikkoon, sanoisi joku.

Kotimaan MTV kuvasi tuon vuoden Helldonen, jossa meininki oli ylimmillään.

2004

Päädyin kitarateknikoksi kuin puolivahingossa. HIMin saksalaista kitarateknikkoa tuurannut ammattilainen kärsi lentopelosta ja oli joutunut turvautumaan rauhoittaviin lääkkeisiin erään tiiviin keikkarupeaman yhteydessä. Minut hälytettiin pystymetsästä hätiin ensin bändin kanssa yksityiskoneella Ruotsiin Hultsfrediin, josta suoraan yön yli Seinäjoelle. Kreikassa tehty festivaalikeikka täydensi kesän osaltani. Kun vuoden loppu läheni, kutsu Helldoneen kävi.

Vuoden 2004 Helldone jäi mieleen monestakin syystä. Ensinnäkin se ammattitaso mikä bändillä oli kauhistutti. Olin todella pihalla kasatessani saksalaisinsinöörin kolvaamaa räkki-installaatiota. Toiseksi tsunami iski Thaimaaseen kasauspäivänä. Tuntui absurdilta kasata kamoja kun deathcount vilisi uutisien välityksellä kohti yhä hurjempia lukemia.

Kolmas muisto on legendaarisen Cathedralin nokkamiehen Lee Dorrianin vierailu HIMin keikalla. Cathedralin ensimmäinen levy Forest Of Equilibrium oli tärkeä levy Villelle, ja olikin hienoa nähdä heidät yhdessä lavalla kun HIM soitti Cathedralin Witchfinder General -klassikon itsensä Lee Dorrianin tulkitsemana.

2005 Helldone MMV

Seuraavana vuonna uuden vuoden tapahtuma ristittiin virallisesti Helldoneksi. Nimi juontui HIMin keikkamyyjän Tiina Vuorisen työnantajan, Welldonen nimestä. Sittemmin Welldone muuttui Live Nationiksi, mutta Helldone-nimi jäi elämään omaa elämäänsä. Ironista kyllä, Helldonet olivat osaltani vietetty seuraavaksi viideksi vuodeksi.

Oma rokkiurani oli taas ajautunut umpikujaan ja aloitin uudestaan kitarateknikon työt, nyt The Rasmuksen kanssa. Heillä oli allaan menestyslevy Dead Letters, ja nyt ilmestyvää uutta Hide From The Sun -levyä lähdettiin puskemaan ison koneiston voimin. Molemmat bändit olivat samalla managementilla, joten poukkoilu bändien välillä kävi jouhevasti.

HIMin suurin menestys osui samalle vuodelle. Dark Light oli hitti USA:ssa, minkä myötä uuden vuoden tapahtumakin räjähti käsiin. The Rasmuskin keikkaili tiuhaan ja ajoitti lomakautensa akselille 5.12–15.1. Tällä välillä ei tehtäisi keikkoja, vaan jokainen voisi lomailla missä lystää. Minä valitsin kohteekseni Kuuban. Vietin uutta vuotta Santiagon kaupungissa rommilasi kädessäni ja sikari huulillani. Uudenvuodenpäivänä hain paikalliselta muusikolta itselleni Tres-kitaran.

Helsingissä elettiin kaaoksessa, tosin positiivisella tavalla. Alunperin kavereiden tapaamiseksi pyhitetty keikka muodostui karnevaaliksi, jonka liput myytiin heti loppuun. Härmässä ennennäkemätön maailmanlaajuinen hysteria oli käsin kosketeltavaa. Illanistujaisista ei tullut mitään, vaan juhlakalu joutui pakenemaan paikalta joka suunnasta puskevien fanien alta. Villen kodin edustakin oli piiritetty. HIM oli nyt kansainvälisestikin kuuma nimi. Dark Light myi Jenkeissä kultaa.

2006 Helldone MMVI

Seuraavana vuonna Helldonessa esiintyi entinen bändini Blake ja suuri suosikkini Cathedral. Luulisi, että katumus uravalinnasta olisi iskenyt viimeistään tässä kohtaa. Mutta eipä niinkään. Balsamia haavoihin tarjosi The Rasmus, joka tahkosi maailmaa ennätystahtiin. Kävimme mm. Japanissa, Etelä-Afrikassa, Jenkeissä, Venäjällä ja lattareissa. Kuin alleviivatakseni omaa kosmopoliittisuuttani menin naimisiin ja lähdin häämatkalle diktatuurin alla kärventelevään Myanmariin. Maassa ei ole ainuttakaan pankkiautomaattia tai matkapuhelinoperaattoria. Uusivuosi sujui hyvinkin askeettisissa merkeissä.  

Sillä välin Helldonessa pyörät pyörivät ylikierroksilla. Metal Hammerin toimittaja Alexander Milas ihastui Helldoneen ikihyviksi ja teki juhlista kattavia reportaaseja. Samoin teki uudenvuoden Suomessa viettänyt Close-Upin Martin Carlsson. Ville Juurikkala toimi festivaalien hovikuvaajana ja otti kuvia Japaniin asti, jossa paikallinen Suosikki julkaisi monen aukeaman reportaaseja Helldonesta.

2007 Helldone MMVII

HIM kiersi jenkkejä toistuvasti, kuvasi DVD:n ja julkaisi Venus Doom ‑levynsä. Minä puolestani lisäännyin ja sain stressaavan keittiö-/putkiremontin valmiiksi juuri ennen uutta vuotta. The Rasmus oli tauolla, eikä minulle tullut mieleenikään lähteä juhlimaan vuoden vaihtumista rock-konserttiin.

Helldone oli nyt maailman laajuinen ilmiö. Bam Margera oli juhlien vakiovieras. Faneja ja toimittajia saapui paikalle akselilla Siperia/Yhdysvallat/Australia. Festivaalin ja oman asemansa turvin Ville saattoi kutsua paikalle omia suosikkejaan. Hän teki kulttuuriteon ja sai houkuteltua oman nuoruudensuosikkinsa Fields of the Nephilimin Helldoneen esiintymään, vaikka bändi oli ollut hiatuksella jo monta vuotta.

2008 Helldone MMVIII

Seuraavana vuonna Helldone lähti tien päälle. Kiertue aloitti Nosturilta ja siirtyi Oulun kautta Tampereelle, kunnes seurue päätyi takaisin Helsinkiin. Mukana oli taas Hiili Hiilesmaan bändi, tällä kertaa KYPCK, eli kotoisimmin Kursk. Keikoilla soitti myös Backline Rentalin Kari Reinin bändi 45 Degree Woman, jonka kitarateknikko olin.

Olinko sitten noilla keikoilla? Enpä tietenkään. Tällä kertaa olin perheeni kanssa Marrakeshissa, taas hyvin erilaisessa ympäristössä kuin Helldone.

2009 Helldone MMIX

Seuraavana vuonna sitten Helldonen välttelyni päättyi. Ville halusi minut HIMin teknikoksi syksyllä 2009. Vuotuinen lomareissu tulisi jäämään tältä vuodelta väliin. Tällä kertaa Tavastialla oltiin viisi päivää, yksi treenipäivä ja neljä keikkaa. Keikat olivat hyviä ja bändi oli hyvässä iskussa. Jatkot kestivät läpi yön, kuinkas muutenkaan. Juomaa ja ruokaa riitti. Elimme nousukauden viimeisiä hetkiä. Muualla lama oli jo iskenyt, mutta keikkailu veti vielä.

2010 Helldone MMX

Seuraavana vuonna keikkaa tehtiin ympäri maailman. Kävin HIMin matkassa Australiassa ja Euroopassa, jonka perään bändi teki pitkän jenkkikiertueen. Sitten tuli stoppi. Ville oli uupunut ja halusi pitää taukoa. Bändi pistettiin jäihin, eikä Helldonea järjestetty seuraavaan kahteen vuoteen.

Tällä välillä oma elämäni muuttui radikaalisti. Olin tehnyt keikkoja yhä tihenevällä tahdilla, seurauksena totaalinen uupuminen, vatsahaava ja lopulta avioero. Oli taas tullut aika lopettaa kitarateknikon työt. Tartuin Harri Kosken tarjoamaan mahdollisuuteen ottaa Custom Soundsin liiketoiminta hoidettavakseni. Loppu on historiaa, kuten sanotaan, ja tällä kertaa äärimmäisen vahvan itseironian kautta.

2012 Helldone MMXII

Parin vuoden tauon jälkeen vuonna 2012 nähtiin Tavastialla taas Helldone-festivaali. Lähdin paikalle intoa täynnä, yleisön puolelle ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen, ja hassustihan siinä kävi. Tämä reissu meni osaltani niin sanotusti pieleen, enkä voi sanoa nähneeni paljoakaan keikoista. Hyvin ei mennyt lauteillakaan, vaan bändi keräsi otsikoita lähinnä solistinsa kunnon takia.

2013 Helldone MMXIII

Viime vuonna HIM sitten onnistui ja soitti loistavat keikat ympäri Suomea. Edellisvuoden mahalaskusta nolostuneena en tohtinut lähteä pyytelemään nimeäni Tavastian vieraslistalle, vaan lähdin suosiolla katsomaan HIMiä Tampereelle. Otin seuralaisen mukaan ja menin tapaamaan Lontoosta lomaillutta Backstage-lehden alustan ylläpitäjää ja viettämään iltaa vaihteeksi eri ympäristössä. Keikka oli mitä mainioin.

Tavastiallakin kaikki oli kuulemma rauhallisempaa kuin vuosiin. Hälinää kyllä riitti, mutta hysteriaa oli vähemmän. Ehkä HIMin fanit ovat kasvaneet aikuiseksi? Yleisö kuuli loistavassa vireessä olevan bändin ja jäi tyytyväisenä odottamaan seuraavaa vuotta.

2014 Helldone MMXIV

Luin Helldonen vuoden 2014 bändikattausta innolla ja tein päätöksen lähteä paikalle. Tällä kertaa tarkoitus on kuvata kitarakamoja ja tehdä ehkä keikoista arvioita kitaristin vinkkelistä. Sattuman kautta olemme tehneet Custom Boardsilla pedaalilaudat liki jokaiselle Helldonen artistille. Muille olemme konsultoineet bändien kitarateknikkoja ja toimittaneet heille tarvikkeet laitteiston kasaukseen.

Tänä vuonna joka illalle on luvattu yllätysesiintyjiä. Olisi helppo arvata, että Reckless Love/COB –iltana soittaa joku yllätysakti. Daniel Lioneyekin tekee paluun vanhalla rokkikokoonpanollaan. Kaikkein mielenkiintoisempana ja mystisempänä esiintyjänä on kuitenkin festivaalin avaava Rambo Rimbaud.

Kysynpä vaan, kuka ihmeen Rambo Rimbaud? Katsaus artistin kotisivulle antaa vain pari kuvaa ja yhden vihjeen:

“In girum imus nocte et consumimur igni.”

Google tietää, että tämä on latinankielinen palindromi, joka tarkoittaa:

We go wandering at night and are consumed by fire.”

Toisen vihjeen meille tarjoaa Wikipedia:

Jean Nicolas Arthur Rimbaud oli kirjallisuudessa erittäin harvinainen "lapsinero", jonka tuotanto syntyi teini-iässä. Vaikka Rimbaud lopetti kirjoittamisen jo 21-vuotiaana, hän oli siihen mennessä mullistanut maailmanlyriikan tuotannollaan. Häntä pidetään Charles Baudelairen ohella toisena suurena runouden modernisoijana.

Vuonna 1871 Rimbaud tapasi alkoholisoituneen runoilija Paul Verlainen, joka jätti perheensä ja muutti teini-ikäisen Rimbaudin kanssa Lontooseen elämään alkoholin (erityisesti absintin), huumeiden ja homoseksuaalisuuden sävyttämää boheemielämää. Kun huumepäinen Verlaine ampui pistoolilla Rimbaudia käteen, Rimbaud palasi Ranskaan perheensä luokse ja viimeisteli siellä kokoelmansa Une saison en enfer (suom. Kausi Helvetissä).“

Kolmannen vihjeen löydän Rambo Rimbaudin Facebook-sivuilta, joille on ilmestynyt viime päivinä lähikuvia valoa hohtavista lamppukollaaseista.

Tuhannen taalan kysymys:

Kuka tuntemamme artisti viljelee tiuhaan latinankielisiä fraaseja, ihailee Baudelarea ja liittyy jollain lailla valoon?

Voin vain arvailla mutta, aion olla kärppänä paikalla alkuillasta kun Helldone starttaa maanantaina. Näitä kisoja ei parane jättää väliin. Koskaan ei tiedä, milloin seuraava mahdollisuus siunaantuu. Ehkei koskaan? Lomareissunikin olen varannut kaukoviisaasti vasta ensimmäiselle päivälle tammikuuta.

Jos et ole matkoilla, juuri lisääntynyt tai muuten vaan vaiheessa, ehkäpä näemme siellä?

15.12.2014 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin perustaja ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

comments powered by Disqus