Bluetone – suomalaisen vahvistinvalmistuksen tulevaisuus?

Viime keväänä se alkoi: Bluetone-nimi tuli vastaan joka puolella. Ensimmäiseksi muusikoiden.netin Torille alkoi ilmestyä käytettyjä vahvistimia myyntiin, ja sen jälkeen sivustolla alkanut keskustelu tuntui pysyvän Kitarakamat-palstan etusivulla kuukausitolkulla.

Oma skeptinen suhtautumiseni loppui kertaheitolla, kun puhuin muutaman luotetun neuvonantajani kanssa. Viesti oli yhteneväinen. Kyseessä oli kuulemma ammattimaisesti johdettu firma, joka oli myynyt historiallisen suuren määrän kotimaisia vahvistimia hyvinkin pienessä ajassa (tätä kirjoittaessa jo yli 200 kpl). Mielenkiintoista. Eli syy siihen, että käytettyjä liikkuu, on se vanha ja tuttu. Niitä on paljon liikkeellä.

Ei kulunut kauaa, kun keskustelimme Bluetonen perustaja Harry Knecktin kanssa puhelimessa ja aloimme viritellä yhteistyökuviota vahvistimien saamiseksi näytille liikkeeseemme. Mikä Bluetonen sitten erottaa muista kotimaisista vahvistinvalmistajista?

Suomalainen vahvistinvalmistus

Mad Professorin vahvistimia on tehty Suomessa jo pitkään. Erittäin laadukkaat kotimaiset vahvistimet ovat saaneet jatkoa nykyään Englannissa valmistetuilla Old School -sarjan vahvistimilla. Nämä tehdään perinteikkäillä tehtailla laadukkaana käsityönä. Monster Amps tekee myös laadukkaita vahvistimia kotimaassa. Muitakin tietysti on, nämä nyt vain ovat itselleni ne tutuimmat valmistajat.

Bluetone on alusta lähtien luottanut siihen, että soittaja voi valita itse vahvistimensa kokoonpanon ulkokuorta myöten. Vahvistimet ovat siis räätälöitävissä soittajan toiveiden mukaisesti. Muutamia ”perusmalleja” on kuitenkin noussut esiin. Dusty Road ja Princeton Reverb ovat olleet todella suosittuja. Nämä ovat juuri ne vahvistimet, joilla aloitamme Bluetonen esittelyn Custom Soundsilla.

Käynti Bluetonella

Ensimmäisellä matkallani Bluetonen pajalle huomasin miettiväni (neuvonantajieni suosituksista huolimatta), olisiko heillä mahdollisuutta pitkäjänteiseen yhteistyöhön. Moni paja on suoltanut laitteita hetken menestyksellä, mutta hyytynyt kysynnän kasvaessa. Ollaanko Bluetonella varauduttu mahdolliseen kasvuun? Räätälöinti on haastavaa hommaa, joten olisiko heillä käytössään jonkinlainen moduulirakenne vahvistimien kasauksessa? Onko kyseessä nyrkkipaja vai ”oikea” paja?

Bluetonen päämajalla, Helsingin Pitäjänmäessä kaikki huoleni osoittautuivat turhiksi. Harry Kneckt huokui itsevarmuutta, eikä suotta. Hänellä on pitkä historia yritysmaailmassa, ja puhumme samaa kieltä sekä yrityksen pyörittämisestä että vahvistimien komponenteista. Harry on myös soittanut koko ikänsä. Tuttavapiiristä löytyy myös efektiguru Janne Paasonen, joka on myös kasannut heille vahvistimia. Tuntuu, että normaalit valmistajien sudenkuopat eivät tulisi olemaan Bluetonelle ongelma.

  • Tukes? Hoidettu.
  • Osien laatu? Tarkkaan mietitty.
  • Kytkentäkaavioiden suunnittelu ja tallennus? Insinööritasoa.

Lisäksi omia ideoita oli myös melkoisesti. Nyt kryptiset kirjainyhdistelmät VVR ja PPIMV saivat tuekseen vielä todella hienosti toteutetun biasointimittarin. Käynnistäessäni sen tajusin, että laitteen ohjelmointi on – kuten kaikki muukin – insinöörien käsialaa.

Hakeuduin Bluetonen vahvistinpöytien ääreen ja vakuutuin. Osat olivat hyvässä järjestyksessä ja paikka huokui osaamista. Mieleen palasi Suhrin tehdas, josta ei saanut ottaa valokuvia. Nyt sai, ja räpsäisin itselleni ruudullisen lisämotivaatiota.


Toisessa huoneessa Bluetonen toinen osakas Matti Vauhkonen teki vahvistimien ja kaappien vinyylipinnoituksia. Hyvältä näytti. Kosketeltaessa vahvistimet henkivät laatua ja käsityötä. Koesoitimme paria vahvistinta, ja dynamiikkaan reagoiva käsintehty putkivahvistin jätti tutun muistijäljen. Tältä kitaran tulisi aina kuulostaa.

Parasta tässä kuitenkin oli, että oma vahvistininnostukseni alkoi taas nostaa päätään. Viimeiset puolitoista vuotta olivat kuluneet pitkälti Custom Soundsin perustoimintoja pystyttäessä. Edellinen työni vahvistimien huoltomiehenä tuntui kaukaiselta mutta alkoi palata mieleeni, kun selasin Bluetonen hyllystä löytyviä kytkentäkaavioita. Pöydällä lojui sopivasti komponentteja odottava kytkentälevy ja sen lay-out kaavio.

Tämähän on firma, jonka kanssa voisimme tehdä yhteistyötä! Pystyisin konsultoimaan soittajia vahvistimien käytössä pintaa syvemmältä. Eli sen sijaan, että pystyisin vastaamaan normaaleihin ”Mitä pääteputkia tuossa vahvistimessa on?” -kysymyksiin, pystyisin Harryn avulla ottamaan vahvistimet kokonaisvaltaisesti haltuun!

Kotiin palattuani kaivoin hyllystä Gerald Weberin kirjan ja katsoin pätkän hänen vahvistinopetusvideotaan. 

Uppouduin lukemaan loppuillaksi ja selasin omia merkintöjäni vuosien takaa. Elin aikoinani vuosikausia 24/7 vahvistimien parissa. En fyysisesti, vaan mielessäni. Muistan sen auvoisuuden tunteen, joka minut valtasi illalla pään vajotessa tyynyyn.

Tapanani oli lampaiden laskemisen aikana vajota elektrodiksi ja aloittaa jokailtainen matkani vahvistimen läpi. Input-jakilta hyppäsin ensimmäisen etuasteputken katodille, sen anodilta etenin seuraavaan etuasteeseen ja taas seuraavaan. Kohtasin matkalla kondensaattoreita, joiden toisella puolella lymysi suuri joukko tasavirtalaisia matkalla pääteputkien anodeille. Heistä välittämättä kohtasin vaiheenkääntäjän, jolloin jakauduin kahdeksi... ja kahdeksi... kahdeksi.

Matka takaisin vastusten, diodien ja kondensaattoreiden maailmaan jatkuu edelleen. Siellä on hyvä olla, levollisin mielin, kaukana maallisista huolista.

27.11.2013 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus