0FG Pedals - Kaikki alkoi rakkaudestani yksikanavaisiin vahvistimiin

Nykypäivän kitaristille on tarjolla käsittämätön määrä monikanavaisia, MIDIä tottelevia, multiefekteillä varustettuja vahvistimia, joissa on miljoona presettiä ja joita voi jopa ohjata älyluurilla tai tabletilla. Mallintavat vahvistimet ovat edistyneet huimasti siitä, kun ne astuivat markkinoille. Keppikeijolle maailma näyttäytyy loputtomien mahdollisuuksien aarreaittana.

Olen kamadiggari ja tykkään kovasti kaikista teknologian innovaatioista, mutta henkilökohtaisesti minulle on aina ollut palkitsevampaa löytää vahvistimesta se yksi juttu, jonka se tekee loistavasti. Enkä pyydä sitä olemaan tai tekemään muuta. Homma on hiukan kuin kaveripiirin kanssa: joidenkin kanssa käydään bissellä, toisten kanssa kalassa, jotkut ovat työkavereita ja jotkut taas punttisalituttuja. Olisi täysin epärealistista olettaa yhden henkilön täyttävän kaikki nämä funktiot – ja vahvistimet ovat meitä huomattavasti simppelimpiä kapistuksia.

Löysin siis itseni liukumasta kohti vanhoja brittiläisiä ja amerikkalaisia klassikkopiirejä, ja pian leijuinkin niiden vetovoiman vaikutuksessa. Tykkäsin niiden soundista, niiden yksinkertaisuudesta ja käyttöliittymän intuitiivisuudesta. Ne ovat todellisia plug-and-play-vahvistimia.

Työssäni kitarateknikkona olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että kun tonesta on kysymys, hyviin tuloksiin ei yleensä päästä etsimällä jotain ihmevempainta tai kikostinta, joka muuntaisi koko rigin joksikin aivan muuksi. Miltei päinvastoin, tärkeintä on kuljettaa signaalia optimaalisella tavalla siten, että koko rigin vahvuudet korostuvat. Asian ytimessä on gain-rakenne eli se, miten signaalia vahvistetaan tai vaimennetaan ja miten soittajan käsistä lähtevä musiikki kuljetetaan aina kaiuttimelle asti niin, että se laulaa niin kuin pitääkin. Yksikanavaisten vahvistimien maailmassa se, miten signaali saapuu sisääntuloon, ratkaisee paljon.

LEMPIKITAROIDENI straton ja telen kohdalla minusta usein tuntuu, että matalatehoiset mikrofonit kaipaavat pientä lisäapua signaalin kantamisessa vahvistimelle asti. Tästä huomiosta sai alkunsa ensimmäinen pedaalini Wombat Repeller.

Halusin jotain yksinkertaista mutta toimivaa, joka auttaisi minua kutittelemaan – tai jopa lämäämään – vahvistimen sisääntuloa sekä pitämään ne hemmetin vompatit poissa jaloista ja sormeilemasta vahvistimien asetuksia keikkatauoilla. Tämä on kohtalaisen yleinen vaiva, joten monet varmasti pystyvät samaistumaan. Wombat Repeller on todella simppeli vekotin: laita piuha kiinni, säädä kutituksen aste ja harjaa menemään kuusikielistä. Se hyventää soundia. Annoin vompatinhäätimiä asiakkailleni testattavaksi, ja hehän tykkäsivät. 0FG Pedals sai syntynsä.

AMMATTIREISKAT, kuten Jody Bartula paljon keikkailevasta Cody Johnson Bandista, diggailivat Wombat Repelleriä, mutta halusivat enemmän kontrollia. Kuuntelin heidän tarpeitaan ja yhdistelin palautetta omiin ideoihini.

Power Drunk Possum syntyi vompattikonseptin kehittelyn tuloksena. Mitä jos gain-rakenteen muokkaamiseen olisikin enemmän vaihtoehtoja? Tuloksena oli jyrsijä, joka on pollea, rohkea ja peloton puremaan – mutta silti tarpeeksi herrasmiesmäinen ollakseen sotkematta vahvistimesi ominaissoundia.

Tuore pörröläinen löysi niin ikään nopeasti uuden kodin. Se pääsi VHB:n tulevan levyn kitaranauhoituksiin ja oli siellä kaltaistensa kanssa kuin kotonaan päätyen narulle asti.

Ja vanhat yksikanavaiset styrkkarit tykkäsivät siitä kovasti: meno oli kuin olisi ekoilla treffeillä löytänyt juuri oikean puheenaiheen – kaikki soljuu kuin omalla painollaan, ja seuraavanakin päivänä on hymy naamalla.

12.5.2017 Antti Härmä
Kirjoittaja on kiertuemarinoitu backlineteknikko sekä kaikissa liemissä uitettu ja tuomittu honkytonkwoman.

comments powered by Disqus