Sielun Veljet – huoltoliike tien päällä

Selatessani Akateemisessa Kirjakaupassa uunituoretta Sielun Veljet -kirjaa muistiini palasi loppuvuoden 2011-kiertue, joka oli osaltani viimeinen laatuaan. Olin jo lopettanut kitarateknikon työt edellisenä kesänä, mutta tämä oli tarjous josta ei niin sanotusti voinut tai halunnut kieltäytyä. 

Olen sukupolvea, jolle bändi ei ehtinyt olla nuoruuteni "kova juttu", lähinnä pelottava sellainen. Muistan yläasteella jumppasalissamme soitetun keikan, jossa istuin salin lattialla peloissani huumaavan äänimassan ja valoshown turruttamina. Musiikkillisesti bändi oli aivan liikaa Hurriganesia ja Beatlesia fanittavalle 13-vuotiaalle, mutta keikka jätti kyllä jälkensä, pysyvästi. 

Siirrymme pikakelauksella 25 vuotta eteenpäin Kaapelitehtaan kahvioon, jossa tapaan bändin jäsenet pienoisen odottelun jälkeen. Vaikka takana on jo onnistunut Ilosaarirockin keikka, Sielun Veljet harjoittelee tiiviisti syksyn keikkoja varten. Homma halutaan hoitaa kunnialla maaliin asti.

Mielenkiintoista kyllä, olin samaisena keikkapäivänä Ilosaarirockissa töissä Michael Monroen ja Von Hertzen Brothersin kanssa. Sielun Veljet jäi tuolloin minulta väliin. Täysin uupuneena keikkailuun lähdin suoraan junalla Helsinkiin, kun omat työni olivat tehtynä. Bändin intensiteetti kävi kuitenkin harvinaisen selväksi jo päivän soundcheckissä. Muistan ajatelleeni, että näen kyllä bändin vielä. Sen verran puhetta heidän paluukeikkansa ympärillä riitti.

Tämä on yksi niitä pelottavia biisejä, vielä tänäkin päivänä.

Takaisin Kaapelitehtaalle, lokakuuhun 2011. Istumme bändin teknisen vastaavan Santtu Sipilän kanssa kahviossa ja selaamme kuvia tuolta heinäkuiselta keikalta. Sovimme esituotannosta niin, että teen kaikille soittajille kustomoidut pedaalilaudat ja niihin tarvittavat johtoviuhkat. Keskusteluissa käy myös ilmi, että soundillisesti bändiä päivitettäisiin tähän hetkeen. Eli vaikka kultavuosinaan bändi teki kaikkensa kuulostaakseen ilkeältä ja vittumaiselta, haluttiin biisit vetää nyt moderneilla soundeilla, säilyttäen kuitenkin sama intensiteetti. 

Pitkiä soundcheckejä luvassa

Santtu varoittelee, että bändi tekee pitkiä soundcheckejä. Tämä osoittautuu todeksi, ja varsinaista luppoaikaa ei päivittäin jää kuin ovien avaamisen ja keikan alun välinen aika. Se ei ole paljoa. Toisaalta, missä muuallakaan bändi voisi kokeilla biisejä kuin lavalla, jossa instrumentit ovat valmiina. Crewille tämä pidentää päivää ja vähentää reagoimisaikaa hätätilanteissa. Laitteita on paha korjata, jos ne ovat käytössä. Korville tämä tulisi olemaan myös rasittavaa, kun melussa päivittäin vietetty aika tuplaantuu. Toisaalta, mitäpä sitä valittamaan. Bändi on samassa veneessä, joten katsotaan mitä tuleman pitää.  

Lähtöä tehdessäni Santtu huomauttaa vielä, että laitteisto tulee olemaan suurelta osin vanhaa, jopa vintage-speksit täyttävää kalustoa. On kuulemma selvää, että vikoja on odotettavissa. Kuin lohdutukseksi Santtu nimeää minut kiertueen “Intendentiksi”, eli vapaasti suomennettuna museon hoitajaksi. 

Tuskin maltan odottaa. 

Ismo Alanko

Ensimmäisenä vuorossa on Ismo Alanko. Hän on tehnyt tiiviisti keikkaa, joten laitteiston huoltohistoria on selvillä. Pedaalilauta on optimoitu Ismo Teholla -kiertueelle niin, että saman laudan läpi pystyy soittamaan sekä kitaraa että bassoa. Nyt lauta muokattaisiin vain kitaraa varten. Lisäksi ulostuloissa on häiritsevää surinaa, jota lähden ensi töikseni metsästämään. 

Vahvistimina Ismolla oli Voxin AC 50 -nuppi ja kaappi sekä Swartin Atomic Space Tone. Tarkoitus on ajaa molempia vahvistimia yhtäaikaa, joten lähtökohtaisesti järjestelmä vaatii erotusmuuntajan maalenkkien välttämiseksi. Soundillisesti Voxin bassovahvistin tuo murean alakerran ja Swart rapean keskialueen. Tämä on jo hyväksi havaittu yhdistelmä, eikä siinä tulisikaan olemaan mitään moitteen sijaa. 

Kuva keväältä 2011 ennen kesän Ilosaarirockin keikkaa.

Voxin 2x12" kaapista on toinen elementti irti, joten aloitan sen juottamisella ja kiinni kytkemisellä. Käyn myös Voxin vahvistimen läpi. Siinä on päällä ollessaan tuttu "leirinuotio"-soundi, joka poistuu etuasteputken vaihtamisellla. Pienellä jakkien ja kontaktien puhdistamisella vahvistin soi erittäin mehukkaasti. Putket ovat sisäänajetut, mutta koska Ismo on tarkka soundistaan, en lähde niitä vaihtamaan, vaan otan setin luotto-EL34:ia varaputkiksi mukaan. 

Pedaalilaudan hurinan aiheuttajaksi paljastuu irronnut juotos Neutrikin runkoliittimen ja itse asennetun erotusmuuntajan välillä. Signaali siis tulee läpi, mutta kovalla hurinalla. Otamme tilannetta paikkaamaan treenikämpältä löytyneen Radialin vaihtajan, jolla järjestelmä saadaan toistaiseksi hiljennettyä. Pedaalilaudan kytkentä on suhteellisen mielenkiintoinen, joten piirrän sen itselleni nopeasti muistiin ennen kuin jatkan sen setvimistä. Työn tiimellyksessä varsinainen valokuva jää ottamatta, joten tämä on osaltani ainoa dokumentaatio tuosta laudasta ennen tekemiäni muutoksia. 

Signaali syötetään kolmesta lähteestä sisään (ABC) ja reititetään Lehlen 3@1 -vaihtajan avulla efekteille. Siitä signaalia jaetaan joko D.I. boksille tai kahdelle eri vahvistimelle.

Jukka Orma

Jukan laitteistoa on myös huollettu aika ajoin, joten alkutilanne ei vaikuta hassummalta. Vahvistimia ja efektejä piisaa, ja pääsiallisina koneina ovat Fenderin Quad ja Ampeg Gemini. Näillä ajetaan eri taajuuksia kokonaisvaltaista soundia tavoitellen. Treenikämpällä käynti tuo historian siipien havinaa Jukan vanhan pedaalilaudan muodossa. Tämä liki legendaarinen pedaalilauta saa tällä kertaa jäädä treenikämpälle, ehkä sen aika koittaa vielä.

Vuonna 2011 Jukka on mieltynyt käyttämään Voxin Tone Lab -multiefektiä ja tarkoin valittuja analogisia efektejä sen efektilenkissä. Multiefektistä otetaan tarvittavat kaiut ja modulaatiot käyttöön ja overdrivet, fuzzit ynnä muut gain-pohjaiset efektit parhaista mahdollisista lähteistä. Alla kuvassa on Ilosaarirockissa kuvattu pedaalilauta lisätarvikkeineen. 

Pääasiallisina ongelmina tässä härdellissä ovat virransyöttö, signaalin kuljettaminen vahvistimelle ja pedaalien saaminen järkevään muotoon pedaalilautaan. Suunnittelu alkaa Jukan pikaisella visiitillä Custom Soundsille lokakuussa 2011. Multiefekti pidettäisiin ennallaan ja sen rinnalle tehtäisiin pedaalilauta seuraavista lähtökohdista.

Viikon päästä käsissäni on valmis pedaalilauta: 

Jouko Hohko

Jokke on soittajista ainoa, joka ei ole keikkaillut aktiivisesti. Samalla hänen kattauksensa on kaikista yksinkertaisin. Ampegin perinteinen V4B-nuppi ja kaksi erilaista 4x12" kaappia. Mesa Boogien takaa avoin malli ja perinteinen Marshallin komero. Vaihtoehtoina on niin ikään kaksi eri bassoa, Gibsonin reliikkibasso ja italialainen EKO. Soittimet on huollettu ennen Ilosaarirockin keikkaa, joten ne ovat lähtökohtaisesti kunnossa.

Valmistelen Jokelle pienen pedaalilaudan, johon saisimme mahtumaan halutun säröpedaalin, virittimen ja D.I. boksin. Lähtökohtainen valinta on Ibanezin Tube Screamer, josta on mukana kaksi eri versioita, luonnollisesti eri transistoreilla. Bassosoundiin haetaan äärimmäistä kirskuvuutta ja terävyyttä. Kieliä haetaan varalle sen verran, että tuore setti saataisiin vaihdettua joka keikalla.

Jokke on lopulta bändin salainen ase. Murhaavan tarkka basson soitto antaa musiikille perustan rumpali Affe Forsmanin kanssa, jonka päälle kitaristit voivat kutoa dissonoivaa meluverkkoaan.

Näillä säädöillä lähdetään liikkeelle.

Jokke soittaa myös Tampuraa keikalla yhden kappaleen ajan, ja sen mikitys ja viritys ovat myös kontollani. Äänilähteenä Tampura ei ole audioteknisesti kaksinen, mutta keikalla se ajaa asiansa hienosti.

KESKIVIIKKO 23.11.2011 NOSTURI, HELSINKI (YKSITYISTILAISUUS)

Ensimmäinen keikka on yhdistetty P.A.-treeneihin Helsingin Nosturilla. Keräämme aamulla backlinen kasaan Kaapelitehtaalta. Kiertuetekniikalta saamme teipit, patterit ja massiiviset kitaratelineet, jotka ovat mainio valinta tälle kiertueelle. Kaikki kytketään ensimmäistä kertaa, joten jännityksen makua on ilmassa. Hommaa riittää, ja perustavaa laatua oleva esituotantopäivä voi sisältää kitarateknikon osalta esimerkiksi seuraavaa:

  • Hihnalukkojen ja langattomien kiinnitystä.
  • Kombojen vaiheiden kuuntelua.
  • Eri soittimien tasojen viilausta langattomalta pedaalilautaan.
  • Jakkien kiristelyä ja putsausta.
  • Akustisen elektroniikan puhdistaminen ja patterien vaihto. 
  • Kielten vaihtoa.
  • Langattomien lähtötasojen ja tulojen viilausta.
  • Loputonta soundien hakua. 

Kuten etukäteen oli tiedossa, bändi tekee pitkän tsekin. Orman vahvistimien soundien kanssa on pientä ongelmaa, eikä tulokseen olla heti tyytyväisiä. Ensimmäinen miina paljastuu heti kärkeen. Ismon ykköskitaran (Telecasterin) kytkin pätkii checkissä kesän keikkojen jäljiltä. Ensimmäinen ilta vedetään varakitaralla tarkoituksena vaihtaa uusi kytkin Teleen seuraavana päivänä.

Bändi kiertueen ensimmäisessä vaan ei viimeisessä soundcheckissä.

Ilta koittaa. Kuten Siekkarien keikoilla aina, lavalla sattuu ja tapahtuu. Kieliä menee poikki, Orma hyppää Ampeg Geminin päälle, joka kaatuu samassa rytäkässä. Onneksi olen varmistanut Lehlen vaihtajan virransyötön Safety Clipseillä ja signaali pysyy päällä koko ajan. Hypyn seurauksena kombo on kyljellään ja kamat pitkin poikin lavaa. On selvää jo tässä vaiheessa, että vanhojen herrojen hikoilu ja pH-arvot tulevat olemaan ongelma nyt ja jatkossa. Hikeä valuu valtoimenaan ja kielet ovat lopussa jo parin biisin jälkeen. GHS on bändin valinta tälle kiertueelle. Seuraava pariviikkoinen näyttäisi toden teolla mikä on kielten laatu tosikäytössä.

TORSTAI 24.11.2011 NOSTURI, HELSINKI

Päivä alkaa Ismon Telecasterin kytkimen vaihdolla sekä Jukan Stratocasterin potikan puhdistamisella ja kiristyksellä. Jokelle kolvaan uuden kulmaplugillisen johdon. Seuraavaksi avaan Tube Screamerin ja kiinnitän virtajakin, jotta saisimme kytkettyä sen virtalähteeseen. 

Ismon Voxin siirrän keikan jäljiltä "tuplakuormalle", jolloin päätesäröä saadaan pienemmällä teholla. Orman soundia haetaan edelleen. Ratkaisu löytyy asentamalla Bossin klassinen SD-1 lautaan. Signaalitiellä se sijoitetaan Roger Mayerin Fuzzin eteen. Soundi paranee, ja Jukalle tunnusomainen puhdistaminen kitaran volumepotikalle toimi nyt hienosti vastoin kaikkea germanium-fuzzista kuultua jargonia. 

Tällä hetkellä signaali on suhteellisen puhdas, vaikka lavatehoa on vahvistimissa melkoinen määrä. Orman boardissa on pientä sirinää, mutta Bossin NS-2 tuo tähän pika-avun, jotta pääsisimme eteenpäin. Samalla alkaa yksi kiertueen vakiongelmista: Ismon rakkaan Gibson-kitaran elektroniikan sivuäänet. Avaan elektroniikan kun keikkaan on vielä pari tuntia aikaa. Pientä putsausta, jakin uudelleen kolvaus ja akustinen tuntuu toimivan. Mutta kuinka vähän tiedänkään...

PERJANTAI 25.11.2011 FINLANDIA-KLUBI, LAHTI 

Ensimmäiset ongelmat kohtaan backline-sähköjen kanssa. Vuoto keskuksesta maihin oli 0,9 VAC, Stage Rightissa sama lukema on 1,2 VAC ja Stage Leftissä jo 1,5 VAC. Tässä vaiheessa pitää kaivaa bassoon ylimääräinen Boss NS-2 valmiiksi, sen verran kova brummi on. Talon teknikko vaihtaa sähkönsyötön lähdettä, vinokuorma vähenee ja jotenkin homma asettuu. 

Tänään lisätään hihnalukkoja bassoon ja kahteen Orman Stratoon. Nyt on aikaa tehdä Jukan pedaalilauta uusiksi ja asentaa SD-1 kiinteästi lautaan. NS-2 on valmiina lähietäisyydellä, jos tarvetta sille tulisi. Paljon gainia ja yksikelaiset mikit voivat olla ilkeä yhdistelmä.

Kokeilemme Joken kanssa Gibsonin sijaan EKO:n bassoa, jonka purevuuteen kaikki tykästyvät. Tuntuu, että tällä mentäisiin loppukiertue, mutta eipä niinkään. Soundia haetaan taas kaikille. Ismon rigi saadaan naulattua nopeasti läjään, ja Ormalla teemme pientä tasojen viilausta SD-1:n kanssa. 

Keikalla Ismolla on ongelmia kuuntelun kanssa, sali on hankala ja iskee ääntä takaisin. Keikan kliimaksissa Huda Hudan loppupuolella kitara saa hieman kyytiä ja on tilapäisesti pois pelistä. Huomiseksi on taas hommaa tiedossa. 

LAUANTAI 26.11.2011 VERKATEHDAS, HÄMEENLINNA

Päivä alkaa kitaran metsästyksellä. Soitto Kitarapajalle klo 10.00 tuottaa toivotun tuloksen, ja kun organisaatiosta löytyy vielä kuski tuomaan uuden kitaran paikalle, kello 10.27 ongelma on ratkaistu. Tänään keskitymme Orman soundiin, ja tsekkaamme Vox Tone Labin signaalin reitityksiä ja geittejä. Nyt Fenderin Quad alkaa puolestaan oikuttelemaan. Pari iskua kanteen paljastaa mikrofonisen etuasteputken. Kovilla on vahvistin, kun sitä ajetaan täysillä. Etuasteputki vaihdetaan uuteen ja ongelmat poistuivat.

Ehdimme tässä välissä jo kaivaa kuorma-auton perältä varalle todellisen helmen. Hyvät naiset ja herrat, Hohner Orgaphon, joka on antiikkiudessaan hurja ilmestys. Soiteltuaan sitä aikansa Jukka toteaa lakonisesti, että “ehkä se on hyvä johonkin”. Vahvistin viedään turvallisesti takaisin kuorma-auton perälle.

Mad Professorin Harri Koski tulee käymään soundchekissä ja tuo meille ilosanomaa muutaman pedaalin muodossa. Ehdimme testata niistä osan, ja jotkut osuvat heti maaliin. Pakko sanoa, että optimaalisissa olosuhteissa kuunneltuna ero pedaalien välillä voi olla valtava. Joken TS vaihdetaan juuri tähän sapluunaan istuvaan Blueberry Bass Overdriveen. Jukalle vaihdamme MXR:n vintage autowahin tilalle tuoreemman ja vähemmän nuhaisen Snow White Auto Wahin version. Tulos on kaikkien kuultavissa. 

Keikka on hektinen, kuten aina. Ismo törmää juostessaan Jukan Ampeg Geminin inputplugin päälle, joka menee poikki. Uusi johto tilalle ja vanha plugin pää pinseteillä pois. 

MAANANTAI 28.11.2011 KÄGEBANAN, TUKHOLMA 

Päivä alkaa Orman edellisellä keikalla katkenneen plugin kolvaamisella. Tänään hurisee puolestaan Ampeg Gemini. Pieni kurkistus vahvistimen taakse paljastaa sokeripalaviritelmiä kuristimen ympärillä. Hieman kuumottava, mutta toimiva kytkentä. Tänään paneudutaan bassoon ja sen virittämiseen. Jokke paljastuu osaavaksi kielten vaihtajaksi. Pidämme puolin ja toisin antoisan tutoriaalin aiheesta basson kielten kiinnitys ja venytys. 

Kitarat tuntuvat saavan kyytiä niin, ettei niiden elinikä voi jatkua loputtomiin. Alamme herätellä Orman toistaiseksi varalla pidettyä Stratocasteria henkiin. Kitarassa on reverse-lapa ilman string treetä (jos joku muistaa mikä tämä on suomeksi, minulle saa ilmoittaa), joten kielten punomiseen pitää käyttää harkintaa. Pienellä mittailulla ja miettimisellä saan kielet soimaan ilman satulasärinää ja vielä pysymään urissaan venytyksissä. Potikoiden putsausta ja voitelua PRF:llä, ja kitara on keikkavalmis. 

Tämäkään keikka ei mene ilman huolenaiheita. Fenderin Quad tuntuu rätisevän mystisesti hiukan ennen keikkaa, kunnes tuntuu asettuvan. Haistan ongelmien olevan lähellä. Gibsonin akustinen pätkii taas hieman setin vikassa biisissä, mutta soi kunnialla loppuun. Tässäpä pari haastetta huomiselle mietittäväksi. 

Jos korvamonitoreista on jotain hyötyä, niin se on ehdottomasti vian paikallistamisessa ja ennakoinnissa keikalla. Luureista kuuluu pienikin säröääni, ja tilanteeseen ehditään reagoimaan ennen kuin yleisö kuulee mitään. Käy koko ajan selvemmäksi, ettei tätä kiertuetta vedetä haavereitta loppuun asti. Yhdellekään vahvistimelle ei ole varakonetta. Tunne olla kitarateknikkona loppuunmyydyllä Suomen kiertueella neljän antiikkikombon kanssa, jolle yhdellekään ei ole sparea, on haastava. Kun Fenderiä ajetaan vielä kuin viimeistä päivää, on selvää, että joku sen sisällä kosahtaa ennemmin tai myöhemmin.

Fenderin soundeja viilattiin keikka keikalta, ja kovaa sillä ajettiin alusta lähtien.

TORSTAI 1.12.2011 LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ

Kurvaamme aamulla Backline Rentalin kautta ja otamme yhden 60-luvun Vox AC30:n varakoneeksi. Lisää vintagea. Nappaan myös omasta työpisteestäni valikoiman plugeja ja jakkeja. Keikkapaikalla päivä alkaa Fender Quadin putkikantojen pinnien putsauksella. Jukan pedaalilautaa muokataan hieman niin, että uudelle autowahille saadaan mukavat olot laudassa. Kasatessani kamoja huomaan, että nosturilta asti piinannut Fuzzin ja SD-1:n yhteispirinä on poissa. Aiemmin geittaamani pirinä johtuikin Lehlen 3@1 -vaihtajaan asennetusta 1 Spot-virtalähteestä! Nyt se on jäänyt epähuomiossa kytkemättä, joten vika löytyy kerrankin vahingossa. 

Nyt Noise Suppressorin pystyy ottaaman pois välistä. Tilalle löytyy vanha kunnon Bossin virtalähde, ja pirinä on poissa. Minkä tästä opimme, älä käytä hakkurivirtalähteitä! Jotenkin tämä on kiertueen alkuhötäkässä jäänyt huomioimatta. Nyt vielä maat irti Lehlen vaihtajalla ja hiljaista tulee. 

Eilen Rumpali Affen kuuntelu oli ollut syynissä. Parantaaksemme rumpalin kuuntelua käännämme Ismon toisen kombon Affelle monitoriksi. Samalla tämä vähentää lavamelua, eikä loistavasoundinen Swart ole myöskään hassumpi monitori rumpalille. 

Taas akustisen kimppuun. Viime keikalla oli siis havaittu pieni napsahtaminen vikassa biisissä. Eikun koko kitara taas auki, jakin uudelleen juotto, koko elektroniikan putsaus rankalla kädellä ja lopuksi gaffaa päälle hien suojaksi, joka tällä hetkellä vaikuttaa todellisimmalta syyltä sivuääniin. 

Keikka polkaistaan käyntiin normaalisti, kunnes vartti keikan alun jälkeen alkaa tapahtua. Lavan valtaa outo haju, joka vahvistuu ja vahvistuu. Olen stage rightissa, ja kohta talkbackin kautta tulee Santulta viesti: “Fender Quad on tulessa.” Eikun virrat pois ja sparena (luojan kiitos) ollut Vox AC30 tilalle. Vahvistimen vaihe on eri kuin Ampeg Geminissä, joten molemmista äänipöydistä tehdään vaiheenkääntö ensi kädessä. Seuraavan biisin aikana kytken väliin Lehlen P-splitin ja käännän sillä vaiheen takaisin backlinesta, ja nyt kitara herää lavalla henkiin. Samalla audioryhmä vaihtaa vaiheen takaisin alkuperäiseen, ja keikka jatkuu. 

Akustinen toimii tänään moitteetta, mutta tunnen ettei se ole vielä sanonut viimeistä sanaansa. 

PERJANTAI 2.12.2011 PUIJONSARVI, KUOPIO

Aamupalan yhteydessä googlaan Suomen vahvistinkorjaajat läpi, ja soitan Kuopioon Soitinlaitehuolto J. Turuselle, joka on onneksi varannut muutenkin jo iltansa Siekkarien keikkaa varten. Seuraava puhelu lähtee paikalliselle laitetoimittajalle Viking Musiikille, josta aina avulias Anssi Aamuvuori lupaa toimittaa pari varakonetta näytille.

Matkalla Orma ilmoittaa, että eilisellä keikalla Stratocasterin keskimikin ruuvi on irronnut ja pitäisi nyt kiinnittää. Päästyämme keikkapaikalle avaan ensi töikseni eilen kärynneen Fender Quadin. Palaneen hajua on vahvasti ilmassa. Teen muutamia mittauksia: sulake on OK, elementit OK, hehkut OK ja pinnien virrat OK, joten teoriassa vahvistimen pitäisi toimia, mutta haju kertoo muuta. Vahvistinhuoltaja tulee paikalle sovitusti ja diagnosoi kaiun muuntajan kosahtaneen, myös vastus sen vierestä on palanut. Ammattimies. Olemme hajun perusteella arvelleet joko muuntajaa tai vastusta, joten kaikki ovat lopulta oikeassa, heh.

Kenttähuoltoa baarin pöydällä.

Vahvistindiagnoosin jälkeen backlinea laitetaan kiireellä kasaan kiriäkseni menetettyä aikaa umpeen. Eipä aikaakaan, kun Turunen palauttaa vahvistimen ehjänä takaisin. Erinomaista toimintaa! Chassis läjään ja vahvistin tulille. Sähköissä on tänään taas vinokuormaa, mittauspisteestä riippuen 3–5 ACV. Sirinää on melkoisesti varsinkin Orman puolella. Myös Ismon soundista häviää osa taustasirinään. Koitamme geitata Ismon signaalia eri kohdilta signaalitietä, mutta laihoin tuloksin. 

Lava on syvyyssuunnassa rajatun kokoinen, mikä aiheuttaa kiertoa Ismon Gibson 330:een. Soundit eivät tänään tunnu asettuvan. Keikalla on niin kuuma, että hiki ei vain roisku, vaan se valuu noroina. Mikrokuituliinat voi unohtaa, kitarat pyyhitään tänään froteepyyhkeellä. Tänään kohtaamme myös loppukiertuetta aika ajoin piinaavan ongelman. Korvamonitoreihin tuntuu, että Ismon Gibson Juniorista katoaa täysin yläpää. Säädämme vahvistimia, mutta soundi pysyy tummana. Kielet ovat hiestä johtuen täysin lopussa, mikä on toistaiseksi loogisin selitys tälle ilmiölle. Taas kerran huomiselle jää hieman aprikoitavaa. Illalla laitan Mad Professorin Harri Koskelle ja Jukka Mönkköselle viestiä. He ovat tulossa Tampereelle käymään, mukanaan miellyttäviä tuliaisia. 

LAUANTAI 3.12.2011 PAKKAHUONE, TAMPERE 

Oma pilttuuni keikalla on sijainnut valtaosin Ismon ja Joken vahvistimien sekä Affen rumpujen ristitulessa. Tänään tuntuu, että korvat ovat tiensä päässä. Avulias neito hakee rautakaupasta supervaimentavat 3M:n kuulokkeet, jotka tuovat kaivattua rauhaa pitkiin soundcheckin aikana tapahtuviin huoltotöihin.

Tänään Ormalla on kolmen vahvistimen päivä. Testaamme jo ajossa olleita Ampeg Geminiä ja Fender Quadia uuden tulokkaan kanssa. Mad Professor MP101 tekee selvää jälkeä soundcheckissä, ja jäämme odottelemaan miten kolmikko soi keikan aikana. Ismon Vox AC50 on jatkuvan luukuttamisen seurauksena pudottanut hieman tehoja, joten tänään oli uusien putkien päivä. Vaihdan tuoreen parin tilalle ja biasoin putket soundcheckin jälkeen. 

Biasointia kenttämenetelmin TAD:n biasmittarilla.

Ismon soundiin halutaan lisää potkua (nälkä kasvaa syödessä), joten lisäämme ketjuun Mad Professorin Ruby Red Boosterin, jolla korvataan laudassa ollut Tech 21:n boosteri. Samalla asennan vielä Tremolo-pedaalin lautaan, että sama Tremolo-soundi saadaan ajettua molempiin vahvistimiin. Ismon pedaalilauta alkaa lähestyä lopullista muotoaan.

Tulliklubin magneettikenttä on omaa luokkaansa VR:n viereisistä generaattoreista johtuen. Yksikelaiset brummaavat tänään enemmän kuin koskaan. Santtu Sipilän mainiolla Ampetronicin Field Strength -mittarilla pystymme kuitenkin etsimään “sweet spoteja” lavalta kuulokkeet päässä. Mittari reagoi kuin yksikelainen mikki, ja haistaa ympärillä olevan 50 hertsin sähkökentän. 

Keikalla ongelmana ovat vireet, etenkin Gibson Juniorin hienovireet ovat pahasti metsässä. Tuore kitara ei tunnu asettuvan aloilleen, ei sitten millään, ja huomiseksi jää taas mietittävää. 

4.12.2011 YO-TALO, TAMPERE

Päiväkeikkana soitettu “kankkuskeikaksi” nimetty veto tarkoittaa aikaista Load Iniä. Sisään mennään aamulla klo 10.00, ja keikan on määrä alkaa iltapäivällä klo 15.00. Tunnelmaa luodaan saliin mainiolla Brian Enon "Music For Airports"-levyllä, joka on ollut jo muutaman vuoden kestosuosikkejani. Levystä tulee samalla loppukiertueen intronauha.

Jos haluat päästä tuohon harmoniaan mikä Tampereen päiväkeikalla oli läsnä, pistä levy soimaan taustalle ja jatka lukemista sen tahtiin, takaan ettet kadu.

Jukka Orman soundiin Mad Professorin ja Fenderin yhdistelmä oli toiminut edellisenä iltana loistavasti. Ampeg Gemini siirretään varavahvuuteen. Mutta ei päivää ilman ongelmia. Käyn äänigeneraattorilla läpi kitarajärjestelmiä ja löydän murtuneet plugin Orman järjestelmässä olleista liittimistä. Hyvä näin. Uusi liitin tilalle, ja potentiaalinen ongelman aiheuttaja on eliminoitu. Vireet ovat tänään syynissä. Saan pienellä ruuvaamisella tolkkua Gibson JR:ään ja alan keskittyä Ismon akustisen temperointiin. Akustisia biisejä on kaksi kappaletta, toisessa käytössä on Capo ja toinen soitetaan vapaana. Kysyn artistilta millä soinnuilla biiseissä pelataan, ja alan muokkaamaan sointujen intervalleja puhtaammiksi kyseisten biisien sävellajeissa. Tässä riittää iloa joka päivälle; vire ei koskaan ole täydellinen, mutta pieni temperointi tuo mielestäni huomattavan parannuksen akustisen sointiin.  

EQ:sta on iloa meluisassa ympäristössä, jos työn alla on akustisia soittimia. Viritys tehdään pääosin Petersonilla, Polytune on hyvänä sparena nopeutensa ansiosta.

5.12.2011 RYTMIKORJAAMO, SEINÄJOKI

Tänään inssaamme stage rightin kitarakuuntelua Jokelle. Koska Ampeg Gemini on jäänyt “ylimääräiseksi”, asetamme sen toiselle puolelle lavaa niin, että Jokke kuulisi Orman soittoa paremmin. Valitettavasti ajatus hylätään toistaiseksi jo soundcheckissä. Vaikka saamme yhdistelmän soimaan ilman hurinoita, sekoittaa se lavabalanssia sen verran, että lisäkombosta on tässä tapauksessa vain haittaa. Päivän puuhana on Joken basson edellisen illan keikalla murtuneen mikin korjaaminen. Nopea diagnoosi, ja delegoin soittimen kuskillemme Pete Varomalle liimattavaksi, sillä tänään hommaa riittää.

Odottavan aika on pitkä. Pomo ja ääniguru, eli Santtu Sipilä vasemmalla, moniosaaja Pete Varoma ratin takana.

Kitarat ovat pakkasen jäljiltä kaulat väärinä. Niin Gibson 330 kuin JR:kin pitää säätää täysin uudestaan. Ismon akustisen tallapala on murtunut sitten viime näkemän. Pikainen hätäratkaisu, ja kitara tulille. Jatkan eilen kokeiltua temperointia virityksessä. Tiputan akustisesta sekä ala-E-kieltä että g-kieltä 0.6 senttiä. Tulos miellyttää korvia, ja kitarat ovat hienosti vireessä. Pienillä venyttelyillä saan vielä terssejä pienemmäksi halutun sävellajin mukaan.

Keikan aikana sali lämpenee kovaa vauhtia, ja kitaran kaulat elävät menossa mukana. Gibsonin nauhat alkavat resonoimaan kielten kanssa. Paikallistan vian kuunteluvahvistimen avulla, ja ei kun kaularautaa vääntämään kesken keikan. Samainen napsu on palannut, joten sähkösprayta plugiiin ja jakkiin, tuloksena virheettömästi soiva kitara keikan finaaliin. 

Tänään tulee hieman kiire. Mutta siihen nähden, että säädän kitaroita vielä kun keikan intro soi, keikka menee hienosti. Päivittäin vaihtuvan biisilistan kitaranvaihtocuet ja langattomien patterit vaihdan vasta, kun keikka on jo käynnissä. Erikoista. 

7.12.2011 LOGOMO, TURKU

Olen aamulla Kitarapajan kahvassa kiinni kyllästyneenä akustisen kitaran mikkiongelmaan. Ratkaisu löytyy K&K:n mikkien muodossa. Bassoarsenaali kaipaa myös vahvistusta, joten kurvaamme Backline Rentalin kautta hakemaan pari bassoa lisää, sillä tänään vietämme bassopäivää. Vertaamme kaikkia neljää bassoamme ajan kanssa ja tuorein kielin hartaudella. Voittajaksi valikoituu Music Manin Sting Ray. 

Bassolaitteistoa Turussa. Basso on hyvän värinen, kunhan se on musta.

Kokeilemme tänään myös muita mukana olevia akustisia, sillä K&K:n mikkien asentaminen ei luonnistu Load In:iin varatussa tunnissa. Takaminen ja Seagullin jälkeen päädymme takaisin Gibsoniin. Jos kitara on artistille rakas, sillä soitetaan. Jotenkin tuon puhkihakatun Gibsonin soundi istuu myös parhaiten kokonaisuuteen, eivätkä tähän asti kokemamme ongelmat ovat olleet kuin äärimarginaalisia, korvamonitoreista hädin tustin kuultavissa olevia, mutta silti...

Ismon etenkin 330:lla hieman muhjuiseen soundiin haetaan lisävahvistusta, ja se löytyy Mad Professorin Little Green Wonderin muodossa. Tämä toimii hienosti, pedaalin keskialue on tehokas ja puskee upeasti läpi miksauksen. Tuntuu, että komppikitaraosasto nousee aivan eri lailla esille loppukiertueen ajaksi. Samalla luovumme boosterista tarpeettomana, ja Ismon pedaalilauta on jälleen askeleen lähempänä lopullista muotoansa. 

Kitarat ovat tänään kauttaaltaan paremmassa trimmissä. Akustiseen haemme Soitin Laineelta uudet tallapinnit ja edellisen illan resonointia ehkäistäksemme kaikuaikon suojan. Gibsonin JR on tänään taas ongelmatapaus, eikä pidä virettä. Kaiken kukkuraksi kuin alleviivatakseen dissonointia Ismo soittaa sillä piinallisen pitkään. 

Kuriositeettinä mainittakoon, että lämmittelijänä toiminut bändi jättää juomiaan ympäri lavaa ja kaataa lopuksi kaljatuopin Joken pedaalilaudan päälle. Kiitän! Vitun punkkarit.

8.12.2011 BAR KINO, PORI 

Ei päivää ilman muutoksia. Tänään kokeilemme uutta bassokaappia. Mukana on alusta asti kulkenut, jo tovin elämää nähnyt Marshallin 4x12”. Ongelmana on kovagainisen bassosoundin ajoittainen kierto, jota nyt lähdetään taltuttamaan. Vaihdamme bassonupin mukana kulkeneeseen varanuppiin, joka on saman Ampegin V4B bassovahvistimen kitaraversio, eli V4. Toisin sanoen koko bassoketju vedetään uusiksi. Nyt sekä pääbassona ollut Music Man että varabassona ollut Precision-tyylinen basso toimivat moitteetta. 

Juuri ennen checkiä tajuan, ettei Ismon VOX AC50 lähde lainkaan käyntiin. Laitteessa on murtunut vintage-pistoke, jonka rock`n`roll ja pakkanen on uuvuttanut tiensä päähän. Mukana on Kaiserin IP-suojattuja Schukoja, ja vahvistin lähtee rullaamaan pistokkeen vaihtamisen jälkeen. 

Vaikka mukana olevat “Guitar Vaultit” ovat mitä parhaimpia lajissaan, juuri pakasta vedetty Gibson JR ei näillä keleillä asetu, ei sitten millään. Kaula on taas vinksallaan siinä missä vieressä olevat vanhat Fenderit eivät ole paukkupakkkasista moksiskaan. Orman soundissa on tänään hieman ajoittaista tasohävikkiä. Jukka epäilee syyksi Roger Mayerin vanhaa Voodoo Vibeä, siinä kun "on kuulemma ollut aiemminkin jotain vikaa". 

En ehdi vaihtamaan tänään Orman Stratocasteriin kieliä, eli nyt mennään toinen keikka samalla setillä, ja nehän katkeavat puolivälissä keikkaa. Voodoo Vibe aiheuttaa ongelmia volumen tason kanssa vielä keikallakin, joten siinä on huomiselle puuhaa. Akustinen napsahtaa taas mystisesti, mutta jos tarkkakorvainen miksaaja ei tätä huomannut, ei sitä huomannut varmasti kukaan muukaan. 

9.12.2011 HIMOS-AREENA, JÄMSÄ

Keikkapaikalla paneudun eilisten ongelmien kimppuun. Ajan signaaligeneraattorilla koko Orman järjestelmän läpi enkä huomaa ongelmia, kunnes käsikopelolla totean, että Voodoo Viben virtajohto saa huonon kontaktin. Avaan laitteen, kokeilen ja varmistan liitännät läpi toivoen, että eilinen vika oli tuossa virransyötössä. 

Ismon AC 50 toimii tänään, mutta kerää jostain häiriöääniä. Vaihdamme Radialin vaihtajan tilalle passiivisen Lehlen P-splitin, poistamme samalla pari turhaa efektiä, ja lopuksi reititän kaikki Boss NS-2:n Sendin ja Returnin läpi. Hiljaista tulee. Nyt meillä on lopullisen muotonsa saanut pedaalilauta, joka palvelee loppukiertueen ajan!

Kitaroiden sisääntulot on merkattu ABC-värityksellä. A = Telecaster, B = 330, C = JR.

Orma haluaa vaihtaa Autowahin paikkaa ennen säröjä, ensimmäiseksi ketjussa. Eli lauta uudelleen johdotukseen. Tänään bassokamat pysyvät ennallaan, eli samalla Ampegilla mennään. Ismo vaihtaa aikansa kuluksi itse kielet Telecasteriinsa, ja toteaa kitaroiden kunnon. Viime keikkojen lavakoreografia on hionut kitaroista särmiä pois. Ehdin (vihdoin) vaihtamaan akustiseen uuden jakin, joka tuntuu toimivan nyt moitteetta, Yes! 

Tuntuu, että tänään on ensimmäistä kertaa aikaa viilata asioita koko kiertueen aikana. Satsaan aikani Gibson JR:ään ja koetan eri keinoja sen hienovireen eteen, nyt jo huomattavasti paremmin tuloksin. Taas mystinen ongelmamme ilmaantuu loppukeikasta. Ismon kitarasta tuntuu häviävän yläpää kuin taikaiskusta, ja tämä tapahtuu aina Gibson Juniorin kohdalla. Myös Voodoo Vibe tiputtaa ääntä kuten eilen, joten vika ei olekaan virtajakissa, stana... Päätämme Jukan kanssa illalla ottaa Voodoo Viben pois, kaikki ongelmat tuntuvat johtavan sinne. Tämä ratkeaa huomenna. 

10.12.2011 TEATRIA, OULU

Ensimmäisenä syyniin otetaan Orman pedaalilauta. Voodoo Vibe saa lähteä, ja boardi laitetaan uuteen järjestykseen. Orma kokeilee kitaraa tänään huolella ja ajan kanssa. Kaikki vaikuttaa hyvältä, soundi on terävämpi ja artikuloivampi. Kuten Ismollakin, Jukan pedaalilauta saavuttaa nyt lopullisen muotonsa.

Isompi lava tarkoittaa suurempaa hajontaa. Affella on vaikeuksia kuulla bassoa, joten asennamme rumpujen viereen toisen bassoläjän. Samalla Jokelle kytketään taas Ampeg Gemini valmiuteen Orman kitaran monitorointia varten. Nyt päällä olevien vahvistimien yhteismäärä nousee kahdeksaan kappaleeseen, mikä on henkilökohtainen ennätykseni vahvistimien yhteenkytkemisessä ja niiden maiden erottamisessa.

Akustinen pätkii taas checkissä, joten on pakko ryhtyä tuumasta toimeen taas kerran. Kun muiden kitaroiden kielet on vaihdettu, avaan akustisen ja käyn koko elektroniikan läpi kuunteluvahvistimen kanssa. Löydän vihdoin vian. Avattuani sen piirikorttitasolle huomaan, että patteriklipsin piuha paukkuu piirikortissa sitä kokeillessa. Vihdoinkin! Juotan tilalle uuden johdon ja varmistan koko elektroniikan nippusiteillä. Tällä kertaa ongelma lienee ratkaistu... Illalla ei ongelmia tule minkään kanssa, vaan kaikki toimii, jos ei normaalia kitaran rääkkäyksestä johtuvaa vireiden tippumista lasketa mukaan. 

11.12.2011 KERUBI, JOENSUU

Eilisestä tuttu kahdeksan vahvistimen malli jatkuu, nyt puolet pienemmällä lavalla. Akustinen toimii tänään. Orma pitää minulle ikimuistoisen oppitunnin kielten venyttelystä. Hän näyttää miten GHS:t kestävät kovaa käsittelyä. Huomaan olevani silmät sirilläni kun Jukka repii kieliä. Ihme kyllä yksikään niistä ei katkea, ja mikä vielä ihmeellisempää, hienovireet pysyvät täysin kohdallaan. 

Lopullinen lava-asetelma, jossa pysyttiin loppukiertueen ajan.

Keikka sujuu, ja vireet ovat tänään hyvät, kunnes Tuulelta Vastauksen Saan -biisissä kaikki muuttuu. Ismo ja Jukka runnovat kitaroitaan yhteen sillä seurauksella, että Ormalta menee kolme kieltä poikki, potikoiden nupit lentelevät, Telen mikkiswitch vääntyy ja tuntuu, että lava on täynnä kitaran sirpaleita. 

Keikka etenee loppu kohti, kunnes yhtäkkiä Orma horjahtaa vahvistimensa päälle ja Quad mykistyy. Käyn vaihtamassa piuhan, mutta mykkä on. Keikka on loppusuoralla, ja cuen mukaan minun on pakko palata omalle työpisteelleni antamaan akustinen Ismolle sovitusti. Onneksi keikasta on vain yksi biisi jäljellä. Savun hälvettyä testaan Quadin ja huomaan, että sen pre-amp volume on mystisesti kiinni! Vahvistin toimii, joten jätän arpomisen ensi kertaan.

13.12.11 ROCK CAFE, TALLINNA  

Tänään Rentalilta lainaamamme Vox AC 30:n virtajohto on puolestaan paskana, ja Ampeg Gemini hurisee taas omiaan. Kaikki kielet ovat välipäivän jälijiltä aivan lopussa. Ismon Telecasterin kytkin on aivan solmussa, mutta oikenee kuitenkin helpohkon oloisesti. Vaihdan kielet joka ikiseen mukanamme olleeseen kitaraan, joten ilta meneekin tuossa puuhassa rattoisasti. 

Rapakon takana on hurjempaa, ja yleisö ottaa keskenään yhteen. Tuntuu, että puolet heistä vyöryy kitaramaailmaani päin, mutta Pete Varoma rientää paikalle ja ottaa tilanteen haltuunsa. Keskittymisen herpaannuttua menetän yhden kitaranvaihtocuen, ensimmäistä kertaa tämän kiertueen aikana. Noloa, mutta ei maailma siihen kaadu. Viat ovat vähenemään päin, mikä on plussaa.

Rock Cafe on vähän kuin Tallinnan Nosturi, helppo ja mukava keikkapaikka.

KESKIVIIKKO 14.12.2011 TAVASTIA, HELSINKI 

Kuin tilauksesta saapuessamme viimeiselle keikkapaikalle laitteet alkavat löytää uomansa ja vikatilanteet vähenevät. Samalla raportoitava lyhenee, mutta jotain kuitenkin tapahtuu, kuten aina.

Ismon Telecasterin jakki on tiensä päässä ja vaihdan sen tuoreeseen. Kuvan tästä löydätte Kitaran elektroniikka -blogista. Nyt Gibson Junior kenkkuilee jo soundchekissä, ja hyllytämme sen tälle illalle. Mikä ihme noin yksinkertaisessa kitarassa voi mennä pieleen? Hiki? Kosteus? Alan epäillä kitaran elektroniikkaa, ja kaivamme Lahden keikalla tiensä päähän tulleen raadon esiin. 

TORSTAI 15.12.2011 TAVASTIA, HELSINKI

Vaihdan vanhasta Juniorista mikin uuteen kitaran. Kaikkien mielestä se soundaa paremmalta ja hurisee vähemmän. Ehkä ongelma on nyt vihdoinkin takanapäin! Yes! Tänään biisilista on kitaran vaihdoiltaan vilkas, ja soittimia vaihtuu melkein joka biisissä. Vireet ja lämpötilat pysyvät tasaisena. Akustinen resonoi kuten viikko takaperin, mutta tänään se ei pääse muodostumaan ongelmaksi asti. Asennan akustiseen taas kaikukopan suojan illan viimeiseen kappaleeseen, mikä lopettaa kierron. Vaihtokauppana saamme pienen middlehonotuksen soundiin. Yhtä kaikki, keikka menee läpi ja kun outronauha vielä soi, olen jo taksijonossa. Huomenna on se päivä jota kaikki ovat enemmän tai vähemmän odottaneet.

Yksi kiertueen helmistä, legendaarisen Lepakolla vaikuttaaneen Wegen Ormalle tekemä kitara.

PERJANTAI 16.12.2011 TAVASTIA, HELSINKI

Yleisradio on vallannut koko rakennuksen. Keikka kuvataan ja esitetään myöhempänä ajankohtana. Koska lavan edessä on tilaa kameroita varten, valjastamme Pete Varoman eturiviin kuvaajien keskelle. Sieltä käsin hän pystyy pitämään lavan etuosaa siistinä, ilman että minun tai Santun tarvitsisi kammeta lavalle omista pilttuistamme. 

Taas kerran keikalla sattuu ja tapahtuu. Monitorit siirtyilevät, mikkipiuhat menevät solmuun, niiden telineet kaatuilevat, hikeä valuu norona ja juomia läikkyy, lista on loputon. Ylimääräiselle avulle on tänään käyttöä.

Keikka menee hyvin kunnes loppupuolella keikkaa korvamonitoreissa kuuluu särinää lavalta. Epäilemme Santun kanssa Orman rigiä, mutta emme saa paikallistettua vikaa kunnes Ismo antaa viimeisessä biisissä kitaransa pois laulaakseen soolona. Mutetan Ismon vahvistimet ja hurina loppuu. Nyt on kiire, kitara pitäisi saada ajokuntoon loppubiisin aikana.

Ronklaan hihassa olevaa langattoman lähetintä ja sen piuhaa. Lähettimen mittarissa ei näy mitään eloa. Vaihdan päittäin hihnat ja pakit kahden Telecasterin kanssa, tällä logiikalla jomman kumman kitaran on pakko toimia. Kiire tulee. Ojennan cuen tullen ykkös-Telen varakitaran hihnalla ja pakilla varustettuna Ismolle. Laitan käteni ristiin. Tsekkaan vastaanottimesta gaineja, tasot ovat hyvät ja keikka saadaan energisesti loppuun ja nauhalle. Luojan kiitos, pahin on ohi.

LAUANTAI 17.12.2011 TAVASTIA, HELSINKI

Eilisen kuumotuksen jäljiltä tätä päivää voisi kutsua jopa rennoksi. Tänään varmistellaan bassoa ja sen liitäntöjä. Lisää Safety Clipsejä ja puhdistusainetta jakkeihin ja plugeihin. Keikalla "Tuulelta Vastauksen Saan" -biisissä Orman kitarasta katkeavat kaikki paitsi yksi kieli. Myös Telecaster saa huolella osumaa keikan aikana. Sen elektroniikka tuntuu olevan kovilla, potikat lonksuvat ja paukkuvat. Huomisen heiniä. 

Kohdassa 0:59 alkaa tapahtua, soittimet saavat osansa keikan riemuista.

SUNNUNTAI 18.12.2011 TAVASTIA, HELSINKI

Viimeistä viedään. Vaihdan kaikkiin soittimiin kaikki kielet ihan vaan varmuudeksi. Tsekkaan Ismon Telen läpi, putsaan ja mittaan elektroniikan läpikotaisesti ja huomaan tsekin aikana, että kitara kiertää herkemmin kuin ennen. Lieneekö mikin käämi purkautumaan päin vai mitä. 

Päätämme käyttää varakitaraa, jolla ei ole soitettu vähään aikaan. Kitaran trimmauksen jälkeen soundi tuntuu kelpaavan kaikille, artistista tekniikkaan. Mielikappaleeni “Tuulelta Vastauksen Saan” tulee vääjäämättä biisilistassa vastaan. Odotamme innolla sen seurauksia.

Rytinässä Telecasterin kaulamikki ponnahtaa ylös kieliä vasten, sen ruuvi on tipotiessään. Koska toinen Tele ei ole käyttökuntoinen, mikki pitää saada kiinni. Aikaa on puolitoista biisiä, joten kielet irti ja mikkiä kiinnittämään. Kielet takaisin, kitara vireeseen ja uudelleen iskuun seuraavaa Tele-biisiä varten. Junior toimii moitteetta tänään ja akustinen toimii myös. Voiko tämä päättyä näin onnellisesti?

Elämässään olisi kiva joskus onnistua, ja kiertueen viime hetket ovat tästä syystä aina hektisiä. Kaikki soundaa hyvältä, kunnes Huda Hudassa Ismo viittelöi kädellään ongelman merkiksi. Alan kaivaa hädissäni vara-Telecasteria valmiiksi, mutta kyseessä on monitoriasia ja selviän säikähdyksellä. Ohi on.

Kuten alussa totesin, kiertueita on monenlaisia, ja tämä on niistä mieleenpainuvinta sorttia. Miten bändi veti? Helvetin hyvin. Tuskin kenellekään yleisössä jäi vajetta tai tunnetta ettei bändissä riittänyt puhtia vielä parinkymmenen vuoden jälkeen. Jos johonkin kiertueeseen oli hyvä lopettaa kitarateknikon työt (ainakin hetkeksi) niin tähän. Jah. 

7.8.2013 Kimmo Aroluoma 
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus