Miten valitsen pedaaleilleni oikean virtalähteen?

Ihmisen muisti on heikko etenkin kiireessä ja paineen alaisena. Meistä jokainen on käyttänyt joskus efekteissä pattereita (paristoja) ja ajatellut säästävänsä siten selvää rahaa. Olemme hokeneet mantraa: "Muista irrottaa johto inputista keikan jälkeen." Kuitenkin seuraavan päivän soundcheckissä se samainen johto on vielä kiinni, ja patteri on tyhjä. Joku säntää läheiselle kioskille ostamaan ylihinnoitellun patterin, soundcheck jatkuu ja keikka tehdään. Illalla pidetään hauskaa. Matkalla seuraavalle keikalle kohmelon seasta hiipii mieleen karmea ajatus: muistinko ottaa johdot irti efekteistä? On aika myöntää itselleen:

Patterit ovat epäkäytännöllisiä ammattimaisessa keikkailussa

Aiotko vielä jatkaa kierrettä, vai olisiko vähitellen aika siirtyä käyttämään virtalähdettä pattereiden sijaan?

Jos käytät irtopedaaleja, muistat luultavasti käytännön syistä ottaa johdot keikan jälkeen irti. Pedaalilaudassa efektit ovat taas kiinteinä, minkä vuoksi niiden irti repimisessä ei ole järkeä. Ja vaikka patteri olisi vaihdettavissa pedaalin yläpuolelta, vie niiden kanssa ronklaaminen aikaa.

Paristo tarjoaa tuoreena 9 voltin jännitteen pedaaleille, riippuen sen toteutustavasta. Monien mielestä germanium-fuzz kuulostaa paremmalta sinkkipatterilla, ja yhdyn tähän. Monien mielestä myös Tube Screamereissa käytettävät transistorit kuulostavat paremmilta matalammilla jännitteillä. Ehkä niin onkin, kun soitetaan studiossa tai kotona. Jos taas vertaat soundieroa keikalla, jossa yleisössä on yli sata katsojaa, voin sanoa, että puheensorina ja lasien kilinä syövät tuon eron pois. Etenkin jos keikkasi on baarissa jossa tarjoillaan alkoholia, voit olla varma, että overdrive-pedaalisi transistorin jännite ei ole päällimmäisenä maksavan yleisön mielessä.

Koska studiossa painoarvo on erilainen ja lasien kilinä vähäisempää Voodoo Labin Pedal Power 2+ sisältää kaksi ulostuloa, joiden volttimäärää voit säädellä. Trimmeri mahdollistaa alhaisen jännitteen syöttämisen siitä hyötyville pedaaleille. Lisähyötynä on, että virtalähteellä manipuloitu jännite pysyy samana pitkään, toisin kuin paristoissa. Niissä alhainen jännite pysyy optimaalisena vain muutaman tunnin.

Paristo tarjoaa siis 9 Voltin käyttöjännitteen. Se antaa virtaa (ampeereja) maksimissaan 70 mA. Näin ollen:

Mikään efekti joka toimii patterilla, ei voi kuluttaa virtaa yli 70 mA!

Tästä syystä virtalähteiden lähdöt on alkujaan mitoitettu 100 mA:n suuruiseksi. Niihin on jätetty karkeasti 30% ylimääräistä headroomia. Tämä on toimiva sapluuna analogipedaaleissa. Uudet digitaaliefektit eivät kuitenkaan edes käynnisty patterilla, saati että sitten toimisivat kunnolla. Virtalähteiden valmistajat ovat onneksi vastanneet huutoon, kun viimeisimpinä voimanpesinä markkinoille ovat tulleet mm. Voodoo Labin Pedal Power 4x4 ja T-Rexin Goliath.

Patteri voi toimia varajärjestelmänä ja pelastaa sinut täpärässä paikassa.

Yksi kitarateknikon tehtävistä on miettiä ja pois sulkea mahdollisia ongelmaskenaarioita etukäteen. Yksi näistä uhkakuvista on virransyötön pettäminen. Jos käytössä on Bossin efektejä (jotka eivät ole True Bypass), laitan niihin poikkeuksetta tuoreen patterin sisään. Teen tämän, vaikka käytänkin virransyöttöön virtalähdettä. Vaikka moni ajattelee, että patteri purkautuu jos sitä ei käytetä, ovat patterit tänä päivänä kuitenkin korkealaatuisia.

Kiertueella käytetyt efektit ovat muutenkin jatkuvan tarkkailun alla, joten on todella epätodennäköistä, että ne ehtisivät vuotamaan.

HIM:in kiertueella maaliskuussa 2010 Bostonissa Linden kitara alkoi pätkimään kesken keikan. Vaihdoin tilalle toisen kitaran, ja kaikki tuntui pelaavan. Testasin lavan sivussa olevassa työasemassani kitaran, mutta huomasin ettei siinä ole vikaa. Odotin kauhulla mitä tuleman piti. Nyt signaali pätki taas. Kopeloin nopeasti pedaalilaudan läpi, kunnes ääni palaili hetkittäin. Vika oli Wahin virransyötössä. Otin johdon irti, ja Wah siirtyi patterivirralle. Keikka jatkui keskeytyksettä loppuun asti. Seuraavana päivänä puhdistin liitännät ja varmistin johdot Safety Clipseillä. Ongelma ei palannut.

Pidä siis huoli, että virtalähteiden johdot ovat hyvin kiinni. Käytä Safety Clipsejä johtojen varmistamiseen. Jos kitarajärjestelmän toimivuus on päävastuualueesi, laita pedaalien sisään myös tuoreet, laadukkaat patterit. Olet vahvoilla, jos ongelmia ilmenee.

Virtalähde on pedaalilaudan moottori. Sen tulee olla laadukas, muuten mikään sen ympärillä ei toimi halutusti.

Moni on varmasi kuullut termit "reguloitu" ja "eristetty". Mitä nämä jargonilta haiskahtavat sanat sitten tarkoittavat?

  • Reguloitu (engl. regulated = säännöstelty) tarkoittaa käytännössä puhtaampaa ja tasaisempaa virtaa. Eli jännite on tasainen.
  • Eristetty (engl. isolated = eristetty) viittaa siihen, että virtalähteen eri lähtöjen maat ovat erillään toisistaan.

Jos virransyötön eri lähtöjen maat olisivat yhdessä, tuloksena olisi maalenkki. Periaate on täysin sama kuin viime artikkelissani. Maa kulkee sekä virransyötössä että signaalin mukana. Näin ne muodostavat "kehän" ja toimivat antenneina poimien melua ympäristöstä.

Haluamme reguloitua virtaa, jossa on eristetyt lähdöt.

Emme halua koskea pitkällä tikullakaan pedaalilautoihin, joissa on sähköt sisäänrakennettuina. Näistä ei koidu kuin ongelmia, ja ne hurisevat varmasti.

Kesällä 2011 olin Ministryn kitarateknikkona Tuska-festivaaleilla. Keikka oli bändin Euroopan kiertueen avauskeikka. Yhdysvaltalainen kollegani pähkäili ennen keikkaa hurinoiden kanssa, ja autoin häntä parhaani mukaan. Pedaalilauta oli SKB:n valmislauta, jossa oli oma virransyöttönsä pedaaleille. Suoraan sanoen ihmettelin suuresti, miksi he ylipäätään käyttivät tuollaista lautaa. Lopulta keikkaan oli enää viitisen minuuttia. Kollegani haki jostain laatikosta Voodoo Labin Pedal Power 2+:n ja repi sen auki suoraan paketista. Vaihdoimme yhdessä kaikkien pedaalien virransyötön Voodoo Labin lähtöihin ja hurinat olivat poissa. Taas yksi erävoitto oikeille virtalähteille!

Kaikki mahdolliset yhdistelmät virransyötössä ovat nykyään mahdollisia.

ZVex oli markkinoille tullessaan ainoa pedaalien valmistaja, joka ei sisällyttänyt virransyöttöliittimiä efekteihinsä. Zachary Vex oli onnistunut suunnittelemaan pedaalien virrankulutuksen niin alhaiseksi, että ne kuluttivat vain 3 mA. Niitä voitiin käyttää pattereilla tuntikausia. Nekään eivät tosin olleet immuuneja pedaalin inputiin unohtuneelle johdolle, joten nykyään myös ZVexin pedaaleissa on virransyöttöjakki.

Voit syöttää virtaa pedaalillesi monin eri tavoin. Jokaiselle pedaalille löytyy oma johtonsa. Yleisin on 2,1 mm liitin, jossa on miinus keskellä ja plus rungossa. Jos liittimen paikkaa ei löydy, voidaan pedaalille syöttää virtaa suoraan patteriklipsistä. Jotkut vanhat pedaalit käyttävät 3,5 mm liitintä, eli miniplugia. Tämäkin vaihtoehto on saatavilla. Joidenkin efektien transistorit haluavat jännitteensä toisin päin. Tähän käyttöön on olemassa polariteetin kääntäjä. Alla olevassa videossa näytetään, miten jännitettä mitataan eri johdoista.

Mielenkiintoisin kaikista johdoista on kuitenkin Voodoo Labin virranpuolitusadapteri, joka tuli markkinoille vasta pari vuotta sitten. Tämä johto on aiheuttanut jonkin verran hämmennystä, joten selitän sen käyttöä hieman tarkemmin.

 

  • Alla olevassa kuvassa Voodoo Labin adapterijohto syöttää 9 voltin jännitteen kahdelle pedaalille (1 & 2) ja jakaa samalla myös ampeerit näiden kesken. 
  • Maa on kytkettynä vain toisessa virransyöttöjohdossa (pedaali 1). 
  • Efekti, johon on liitetty valkoraidallinen maaerotettu virransyöttöjohto (pedaali 2) aktivoituu vasta, kun siihen kytketään kitarajohdon plugi sisään. 
  • Maa kulkee nyt pelkästään plugin kautta, eikä maalenkkiä synny.

 

Tein hiljattain demolaudan Mad Professorin kahdeksalle pedaalille. Valitsin virtalähteeksi T-Rexin Fuel Tank Classicin. Se istui hienosti T-Rexin Tone Trunk 42:n alle.

Virtalähteessä on useasta lähdöstä huolimatta vain yksi muuntaja sisällään, jolloin kaikissa sen lähdöissä on sama maa. Tämä voi aiheuttaa maalenkin. Ehkäistäkseni tämän tein mielenkiintoisen testin:

  • Otin virran kaikille pedaaleille vain yhdestä Fuel Tankin 9 voltin lähdöstä edellä mainitulla Voodoo Labin virranpuolitusadapterilla. 
  • Linkitin seitsemän pedaaleista maadoittamattomaan haaraan daisy chain -johdolla ja yhden (ensimmäisen) otin suoraan maadoitetusta haarasta. 
  • Teoriassa maalenkkiä ei pääse syntymään, koska vain yhdessä pedaaleista on "tupla-maa", ja muihin maa tulee vain signaalijohtoa pitkin.

Pedaalit menevät päälle vasta kun ensimmäisen pedaalin (1) kitarajohdon laittaa kiinni. Tämä aktivoi kaikki muut pedaalit (2–8) ja antaa niiden virransyötölle tarvittavan maakontaktin. Kun johdon ottaa irti ensimmäisestä pedaalista, kaikista muistakin lähtee virta.

Tosielämässä tätä johtoa ei tarvittu. Sain pedaalit virtoihin "daisy chain" -periaatteella ilman maalenkkiä. Mutta aina tämä ei onnistu. Ongelmat alkavat usein, kun sekoitetaan eri valmistajien pedaaleja keskenään.

Toinen käyttötarkoitus on jakaa lähtöjä.

Nämä johdot ovat pedaalilaudan kasaajalle erittäin käteviä. Tein Custom Soundsille demolaudan vuoden 2012 Tone Festiä varten. Käytin Pedaltrain 3 -lautaa ja Voodoo Lab Pedal Power 2+ -virtalähdettä. Koska pedaaleja oli paljon, käytin hyväkseni useita virranjakoadaptereita. Sain linkitettyä kahdeksasta lähdöstä virran yhteensä 14 pedaalille, ilman maalenkkejä.

Virtalähteiden valmistajalta on mielestäni todellinen kädenojennus tarjota tällaista johtoa valmiina. Sen sijaan että soittaja joutuisi ostamaan kaksi erillistä virtalähdettä, hän saa useimmissa tapauksissa jaettuja lähtöjä johdon avulla turvallisesti ilman maalenkkiä. Pedaalien kuluttama virta tulee myös laskea huolellisesti. Päätökset tehdään sen perusteella, mitkä lähdöt ovat jaettavissa ja mitkä eivät.

Mistä tiedämme, miten paljon virtaa pedaalit tarvitsevat?

Internet auttaa meitä ampeerien etsimisessä. Saat selvitettyä googlaamalla minkä tahansa pedaalin virrantarpeen sekunneissa. Ampeerien mittaaminen on myös mahdollista erityisellä johdolla. Jos en löydä luotettavaa lähdettä netistä, mittaan sen itse. Kuten monesti elämässä, googlaaminen on yksinkertaisesti nopeampaa, joten aina kun mahdollista teen suunnitelman netin avulla.

Kirjoita hakusanoiksi pedaalisi nimi ja esimerkiksi:

  • Current Draw
  • Power Draw
  • mA Draw
  • Power Consumption
  • Power Adapter Specs

Jos virtalähteesi teho ei riitä kaikille pedaaleille:

Voodoo Lab käytti koko vuoden 2012 uusien virtalähteiden kehittämiseen. He saivatkin markkinoille useamman todellisen tehonpesän. Ensimmäisenä julkaistiin

Virtalähteiden valmistajat tulevat pedaalien suunnittelijoita aina jäljessä. Vielä vuoden 2011 lopulla digitaalisten efektien virransyöttö jouduttiin hoitamaan erillisillä muuntajilla. Tämä tietysti vie enemmän tilaa ja hankaloittaa pedaalilaudan suunnittelua.

Voodoo Lab Pedal Power 2+ antaa mahdollisuuden liittää siihen ulkoisen sähköjohdon, joka on erittäin kätevä muutaman efektin virransyötölle. Voodoo Labin takapaneelissa olevassa liittimessä lukee 200 W max.

Miten tulkitsemme tätä? Otamme avuksi Ohmin lain. Tiedämme, että pedaalimme käyttävät 9 voltin jännitettä. Tiedämme myös, että tehoa on saatavilla 200 wattia.

Enää meidän tarvitsee tietää vain ampeerit, ja voimme laskea mitä pedaaleja voimme tähän syöttöön kytkeä.

LINKKI OHMIN LAIN LASKURIIN

Vastauksena on hurjat 22.22 ampeeria eli käytännössä reilut parikymmentä virtasyöppöä Strymonin pedaalia. Tällä virtajohdolla voit laajentaa vanhan virtalähteesi käyttötarkoitusta huomattavasti. Lisäksi virran linkittäminen samasta lähteestä ehkäisee, kuten varmaan arvaatkin, maalenkin.

Teemme sinulle Custom Boardsilla tarvittaessa tilauksesta kuvassa näkyvän sähköjohdon. Se toimitetaan 65 senttimetrin virtajohdolla ja joko suoralla tai kulmamallisella EEC-liittimellä.

Voiko samaa virtalähdettä käyttää eri maissa?

Mitä järeämpi ja luotettavampi virtalähde on, sitä enemmän se on sidottu siihen jännitteeseen, jota sille syötetään. Kaikki Voodoo Labin virtalähteet toimivat vain ja ainoastaan yhdellä jännitteellä. USA:ssa ja Euroopassa käytetään siis eri virtalähteitä.

T-Rex on onnistunut tekemään virtalähteisiinsä kytkimen, jolla vaihdetaan sen sisääntulo 115 voltista 230 volttiin. Esimerkkinä toimikoon T-Rex Chameleon.

Tämä pienikokoinen ja monipuolinen virtalähde on todellinen ammattilaisen apuväline. Se tarjoaa valikoiman eri jännitteitä, eristetyt lähdöt ja toimii lisäksi ympäri maailman. Tosin sekään ei ymmärrä automaattisesti olevansa toisella puolella maailmaa, vaan jonkun pitää kääntää kytkin oikeaan asentoon:

Puhelimeni soi, ja langan päässä oli Karri Virtanen, Michael Monroen pitkäaikainen avustaja, bändin lavamanageri ja rumputeknikko. Hän oli juuri palannut Japanista bändin keikoilta. "Nyt on piru irti", hän keuhkosi hätääntyneen kuuloisena. "Bändi tuli jenkeistä suoraan Japaniin keikalle, ja molemmat virtalähteet menivät paskaksi, jouduimme vetämään keikan pattereilla. Seuraava keikka olisi Suomessa ylihuomenna, mitä tehdään?" Bändi oli käyttänyt paikallista kitarateknikkoa, joka ei ollut tajunnut vaihtaa virtalähteiden jännitteen kytkintä 115 V:sta 230 volttiin. Japanin jännite on 110 V. Luultavimmin paikalliset olivat olettaneet, että suomalaisen bändin laitteet toimisivat 230 V jännitteellä. Näin ei kuitenkaan ollut ja vahinko tapahtui. Karri lähetti pedaalilaudat myymäläämme ja avasin ne. Molemmista löytyi tavallinen sulake, joka oli suojannut muuntajan enemmältä tuholta. Vaihdoin ne muutamassa minuutissa, ja virtalähteet olivat taas kunnossa. Sanoisin, että kyseessä on kaikin puolin erinomaisesti suunniteltu virtalähde!

Hakkurivirtalähteet ovat saatanasta.

Miksi sitten pienet ja edulliset digitaaliset hakkurivirtalähteet, kuten 1 Spot, toimivat ympäri maailman?

1 Spot on kiinalainen tarvikemuuntaja, jonka rakenne on tuttu viihde-elektroniikasta. Sitä ei ole tehty audiokäyttöön. Teoriassa sen voi pistää töpseliin missä päin maailmaa vain, ja se toimii. Vai toimiiko?

1 Spotin valtakausi kesti analogisten pedaalien ajan. Siinä on ampeereja kuin herhiläispesässä. Ongelmia alkoi ilmaantua vasta digitaalisten pedaalien myötä. Hakkurivirtalähteet sekoittavat aikasidonnaisten pedaalien prosessorien kellotaajuudet ja aiheuttavat niihin ikävää sirinää. Näitä ovat muun muassa modulaatio, reverb ja delay -pedaalit.

Jos olet onnistunut saamaan pedaaliisi virtaa hakkurivirtalähteellä, onnittele itseäsi. Itse suhtaudun nihkeästi näihin virtalähteisiin. Niin paljon kuin olisinkin halunnut käyttää pieniä ja kevyitä virtalähteitä, en saanut niitä koskaan toimimaan luotettavasti.

Kasasin vuonna 2008 Amorphiksen kitaristeille uudet järjestelmät. Heillä oli ennestään 1 Spot-virtalähteitä, ja kustannussyistä yritin käyttää niitä sekä Esa Holopaisen räkissä että Tomi Koivusaaren pedaalilaudassa. Ne aiheuttivat poikkeuksetta sirinää, jos niitä käytettiin useamman laitteen kanssa yhdessä. Lisäksi ne olivat arvaamattomia. Joillakin keikkapaikoilla melu oli sietämätön, joillakin pienempi. Lopulta bändille vaihdettiin Voodoo Labin virtalähteet, ja sirinä loppui.

Miksi virtalähteet sitten hurisevat?

Syitä on kolme, joista kaksi ensimmäistä kävimme jo läpi.

  1. Maalenkki.
  2. Digitaalisten virtalähteiden sirinä.
  3. Muuntajahurina.

Muuntajat hurisevat, jos ne ovat liian lähellä toisiaan. Parhaimpana esimerkkinä käyvät Line 6:n vuonna 2000 julkaisemat "Stompbox Modeller" -sarjan pedaalit. Ne ovat soundeiltaan relevantteja vielä tänäänkin, mutta niiden virtalähteet ovat erittäin herkkiä poimimaan ja päästämään läpi melua ympäristöönsä. 

Kuriositeettina mainittakoon, että niiden muuntajat ovat rankasti ylimitoitettuja. Syy niiden mukana tuleviin muuntajiin on, että samoja mokkuloita käytettiin aikoinaan Line 6 POD:eissa. Tosiasiassa minkä tahansa Line 6:n efektin saa virtoihin Pedal Power 2+:n 5 tai 6 -lähdöistä. Toinen niistä riittää virroittamaan minkä vaan Modeller-sarjan pedaalin. Lue lisää aiheesta tästä linkistä.

Alla on video, joka havainnollistaa hyvin miten muuntaja tuo häiriötä signaaliin, jos johdon reititys kulkee liian lähellä. 

Olin kohdannut samaa hurinaa aikaisemmin jo monta kertaa.

Vuonna 2007 suunnittelin pedaalilaudan Amorphiksen Esa Holopaiselle yhdessä Antti Rintamäen kanssa. Tulos oli onnistunut. Laudassa oli kontrollerin lisäksi muutamia efektejä kannen alla piilossa. Jossain vaiheessa siinä alkoi kuitenkin ilmenemään hurinaa. Olin vaihtanut pedaaleja lautaan artistin toiveiden mukaisesti kesken kiertuetta, mutta kuten kohta tulisi ilmenemään, olin tehnyt johdotuksen viimeistelyn huolimattomasti. Tämä johdotus pääsi lehteen asti...

Opiskelin tuolloin vahvistimien huoltoa Backline Rentalilla, mentorinani Miikka Paatelainen. Pyysin häneltä nyt apua visaiseen ongelmaani. Miikka katsoi pedaalilautaa ja löysi vian nopeasti.

"Pedaalilauta on kuin vahvistin", hän totesi. ”Sen muuntajat tulee pitää kaukana johdoista, eivätkä ne saa olla lähellä toisiaan."

Olin jo sisäistänyt, että termi "Lead Dress" tarkoittaa johtojen vetämistä vahvistimessa niin, etteivät ne poimi tai aiheuta häiriöitä sen sisällä. Putkivahvistimen muuntajat ovat aina vastakkaisilla puolilla sen chassista. Johdot kiertävät muuntajat mahdollisimman kaukaa.

Mieleeni piirtyi valokuvantarkka kuva vuosien aikana avaamieni vahvistimien sisuksista ja niiden johdotuksen soveltamisesta pedaalilautoihin. Voisiko tämä olla ratkaisu kaikkien pedaalilautojen ongelmiin?

Heureka!

Kimmo Aroluoma 9.10.2013
Kirjoittaja on toinen Custom Soundsin omistajista ja parantumaton kitaralaite-entusiasti.

LISÄÄ AIHEESTA:

comments powered by Disqus