Verneri Pohjola vie trumpetin soundia uusiin sfääreihin

En voinut peitellä innostustani, kun sain sähköpostiini automatisoidun ilmoituksen Custom Boardsin kyselylomakkeen täyttämisestä. Sen oli lähettänyt trumpetisti Verneri Pohjola.

VAIKKA pedaalilautapalvelumme alkoi kitaristien yksinoikeutena, on tieto efektoinnin inspiroivasta vaikutuksesta levinnyt myös muiden muusikoiden keskuuteen.

Basistit ja kosketinsoittajat ovat toki olleet peruskauraa jo vuosia, mutta viime vuonna asiakkaitamme ovat olleet muun muassa Jukka Perko (saksofoni), Pekko Käppi (jouhikko), Mikko Perkola (viola de gamba) ja Sirja Puurtinen (viulu). Tästä kehityksestä on kiittäminen muun muassa Pekka Kuusistoa, joka on epäilemättä inspiroinut monia muusikoita kokeiluihin efektien kanssa.

VERNERI oli jo käyttänyt efektejä keikoillaan, mutta hän ei ollut tyytyväinen soundiinsa ja efektien kokoonpanoon. Osa ongelmista oli niitä tavanomaisia: Sekava setti, jossa on paljon erillisiä virtalähteitä ja vääränmittaisia johtoja. Efektit eivät pysy kiinni laudassa ja niiden kuljettaminen on hankalaa.

Hänen suurin huolensa oli kuitenkin soundi, sillä lyyrinen ja pehmeä trumpetin sointi on hänen tavaramerkkinsä. Hän oli käyttänyt pedaalilaudassaan Eventiden Mixing Link -reititintä, jonka avulla saa sovitettua minkä tahansa soittimen kitaralle tarkoitettuja efektejä varten. Laite oli minulle erittäin tuttu ja mieluisa, sillä olin käyttänyt sitä monessa yhteydessä, enkä halunnut millään uskoa, ettei se toiminut Vernerin käytössä.

Edessä olisi levytyssessio hänen isänsä Pekka Pohjolan (1952-2008) kappaleista helmikuussa 2017 ja sen myötä tehtävä julkaisukeikka Helsingin Tavastialla. Kaiken pitäisi olla kunnossa ennen tätä rupeamaa.

SUUNNITTELUSESSIO osoittautui vaikeaksi, pitkäksi ja inspiroivaksi. Jouduin toteamaan Vernerin olleen oikeassa Mixing Linkin suhteen, vaikka epäilinkin moneen kertaan omia korviani. Samalla myös monitorointimme headroomin puute muodostui ensimmäistä kertaa ongelmaksi.

Trumpetin dynamiikka on valtaisa, emmekä saaneet pikkuruisia Genelecin kaiuttimia säädettyä niin, että soundi pysyisi puhtaana. Tuntui myös, että mikserimme etuaste tai Eventiden reitittimen etuaste klippasi. Epäilin hetken myös Vernerin mikkiä ja sen toimivuutta. Käytössä oli Audio-Technican AT 4081, joka on yleinen ja erinomaiseksi havaittu mikki trumpetin taltioimiseen. 

Kun asetimme Eventiden gainit riittävän alas, seurauksena soundiin ilmestyi suhinaa, joka ei myöskään ole toivottua. Verneri oli käyttänyt tähän asti Audio-Technican omaa attenuaattoria heti mikin perässä, mutta lopputulos sen kanssa oli sama kuin tiputettaessa gainia itse etuasteesta: suhinaa ja huono signaalin siirtosuhde.

Soitimme livemiksaaja Kimmo Antikaiselle ja Vernerin luottoäänittäjälle Mikko Raidalle, jotka molemmat vahvistivat mikin suuren tehon, jota varten etuasteissa pitää olla riittävästi headroomia. Aloimme spekuloida testisessiolla Studio Kekkosen tiloissa, jossa Mikko ja Verneri tekivät Jazz-Emmankin vuonna 2015 poikineen Vernerin kolmannen soololevyn, Bullhornin.

Kun suunnittelua oli jatkunut kolme tuntia emmekä olleet vieläkään päässeet soundista varmuuteen, vihelsin pelin poikki. Päätimme ottaa aikalisän ja sovimme uuden suunnitteluajan parin päivän päähän.

KUUNTELIN kotonani inspiroituneena Vernerin Bullhorn-levyä ja haltioiduin trumpetin soundista. Tilasin hänen pyynnöstään seuraavaan sessioon ART Tube MP/C ‑etuasteen, jonka pienempää versiota Verneri oli aikaisemmin käyttänyt. Se oli kuitenkin hajonnut tai sen oli muuntaja hävinnyt, eikä sen olinpaikasta ollut tietoa.

Omat kokemukseni ART:n laitteista kitarakäytössä eivät ole niin mairittelevia, mutta luotin Vernerin korvaan. Seuraavassa sessiossa valitsimme mukaan tulevat efektit ja teimme lay-outin valmiiksi. Lopuksi lisäsimme ART:n laudan oikeaan yläreunaan laitteen saavuttua Custom Boardsille.

Sovimme jatkavamme laudan testaamista Studio Kekkosen tiloissa. Siellä pystyisimme vertaamaan luotettavasti trumpetin efektoimatonta soundia ja laudan läpi kulkevaa signaalia. 

Mikko sai revittyä studionsa kalenterista meille parituntisen session vain päivää ennen jouluaattoa, vaikka hän on oli lupautunut pitämään samana päivänä studiosession AV-Stadin ääniopiskelijoille. Opiskelijat saisivat jäädä seuraamaan kokeilujamme tarkkaamoon. Ylimääräiset katsojat toivat sessioon lisää jännitettä. Ei niin, etteikö sitä olisi ollut omastakin takaa.

Lähtiessäni Custom Boardsin tiloista Kruununhaasta kohti Vallilaa ja Studio Kekkosta kauppamme oli täynnä porukkaa, ja lisäksi osa työntekijöistämme oli kipeänä. Tämä oli kuitenkin sessio, jota en voinut enkä halunnut jättää väliin.

STUDIO KEKKONEN on luova tila, joka tarjoaisi loputtomat mahdollisuudet kokeiluihin ja soundin tarkkailuun. Halusin silti pitää asiat selkeästi järjestyksessä ja varmistua, että pedaalilautamme toimii toivotusti. Sitä ei ollut vielä ehditty lainkaan testaamaan, vaan se pistettiin tulille ensimmäistä kertaa Kekkosen tarkkaamossa. Koska meillä oli aikaa vain kaksi tuntia, lähestyin kuuntelua pragmaattisesti ja halusin kuulla tietyt asiat tietyssä järjestyksessä.

1. testi

Testasimme trumpetin soundia Audio-Technican AT 4081 -mikillä Jonte Knifin valmistaman etuasteen kautta konsoliin. Etuasteen ensimmäinen putki on Telefunken EF804S, joka tuo laitteelle sen tunnusomaisen lämmön. Tämä yhdistelmä on huikea ja muistuttaa minua Bullhorn-levystä, vaikka sillä käytettiinkin Mikon mukaan Neven 1073-etuastetta. Knifin etuaste oli tuolloin käytössä overhead-mikeissä.

2. testi

Kytkimme mikin ART:n etuasteen läpi suoraan konsoliin. Tulos oli yllättävän hyvä, jopa erinomainen. Mikko ja Verneri kuulivat soundissa pientä eroa, ja vaikka Knifin etuaste toi toki soundiin lisää selkeyttä ja lämpöä, molemmat pitivät tulosta myös pelkästään ART:n kanssa erittäin käyttökelpoisena.

Näin saimme varmuuden siitä, ettei Eventiden Mixing Linkin headroom yksinkertaisesti riittänyt trumpetin ja Audio-Technican voimakastehoisen nauhamikin yhdistelmään. Homma olisi voinut toimia Shuren 57-mikillä, jota käytetään myös toisinaan trumpetin kanssa, mutta Audio-Technica oli Vernerin mielestä paras mahdollinen vaihtoehto, emmekä halunneet tehdä tässä kompromissia.

3. testi

Kokeilimme ART:n kompressoria ja limitteriä. Mietimme laudan suunnitteluvaiheessa ottavamme mukaan pedaalimallisen kompressorin, joka tasoittaisi trumpetin soundia efektejä varten, mutta koska tila ykköslaudassa oli kortilla, toivoimme, että ART:n oma kompressori ajaisi asiansa. Onneksemme se selviytyi haasteesta. Päädyimme käyttämään nimenomaan kompressoria limitterin sijaan, sillä se ei lanannut signaalia liikaa.

4. testi

Efektit oli kytketty Radialin DI-boksin left/right-ulostuloihin. ART olisi käytössä puhtaissa soundeissa silloin, kun efektejä ei tarvita. Verneri oli alusta lähtien ajatellut sen varalaitteeksi efektikeikoille, jos johonkin efektiin jostain syystä tulisi jokin vika.

Passiivinen DI-boksi tarvitsi boostausta +40 db Knifin etusteesta, ja kanavat toimivat hienosti hieman laitoihin panoroituna. Kuten olimme arvelleetkin, ART:n ja efektoitujen signaalien välille syntyi sen verran vaihe-eroa, ettei niitä voisi käyttää sellaisenaan yhtä aikaa. Mukana oli digitaalisia laitteita, joten kyseessä ei ollut mikään vika vaan normaalia prosessoreiden latenssia. 

5. testi

Laudan oikeassa alalaidassa on Lehlen Little Lehle ‑loopperi, johon kytkimme nyt lisää efektejä, joista on tarkoitus tehdä myöhemmin toinen, hieman kevyempi kakkospedaalilauta.

Vernerillä on vanha Behringerin tremolo, jonka ulkokuori ei päätä huimaa, mutta hän on erittäin tyytyväinen sen soundiin. Tremolo trumpetin kanssa on jotain ennenkuulumatonta, ja hymyilin sohvalla soundille yhdessä paikalle jääneiden opiskelijoiden kanssa.

Digitechin Whammy Ricochet oli päivän pääagendamme. Vernerillä oli jo laudassaan Electro Harmonixin POG, mutta haluamme selvittää, träkkäisikö Ricochet trumpetin soundia vielä paremmin. Taas kerran tulokset ovat mairittelevia. Ricochet toimi upeasti alaoktaavissa, mutta myös yläoktaavi oli huikeaa kuultavaa. 

Mukaan ottamani wah-wah oli Vernerille vanha tuttu. Kyseessä on Dunlopin 535Q, joka on monipuolisuudestaan johtuen valmistajan kenties suosituin malli. Minulla on siitä hyviä kokemuksia tien päältä, ja koska Vernerillä oli ollut sama wah jo aiemminkin, se oli varma valinta tähänkin lautaan. Tämäkin pedaali oli Vernerillä päässyt aiemmin hajoamaan, mutta nyt kun saisimme sen kiinni lautaan, se pysyisi ehjänä ja käyttökelpoisena.

Koska olimme tavallaan jo maalissa, tunnelma rentoutui ja testasimme vielä lopuksi loopperia. Osa opiskelijoista oli jo lähtenyt kotiin, ja aikammekin alkoi olla lopussa.

En voinut välttyä miettimästä, mihin tämä äärilahjakas muusikko vielä kykenee. Muistelin hyllyssäni olevaa Pekka Pohjolan Sinfonia No 1 -vinyylilevyä ja pohdin, minkälaisen äänitteen Verneri saisi isänsä laajasta repertuaarista aikaiseksi. Hän oli saanut kosolti arvostusta jazz-piireissä edellisellä soololevyllään, joten saatoin vain kuvitella, minkälaisen vaikutuksen tuleva levy tekee.

– Levytän ensimmäistä kertaa faijani musaa, omin ehdoin ja täysin uusina versioina, Verneri totesi ruuvatessaan efektejä juuri soittamansa loopin päälle.

On äärimmäisen inspiroivaa seurata tämän projektin kehittymistä, sillä vaikka kitaristit ovat toki ykkösasiakkaitamme, innovaatiota tunnutaan tehtävän myös muilla soittimilla.

Mikä parasta, pystyn osaltani auttamaan Verneriä uuden musiikin luomisessa, mikä on aina ollut se kaikista mielekkäin osio efektien ja pedaalilautojen kanssa puljatessa. Tunnen taas kerran olevani kiinni oikeassa elämässä. Oikeiden asioiden äärellä.

1.2.2017 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin perustaja, joka jatkaa valitsemallaan tiellä pedaalilautojen sanansaattajana.

comments powered by Disqus